Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Sota: lauserakenteiden mutoilua, dramatisoinnin poistoa |
p fix |
||
Rivi 1:
{{Korjattavat 2012}}
{{Neutraalius| Paljon sellaisia väittämiä, jotka kaipaavat hieman hiomista ja asianmukaisia lähteitä.}}
Rivi 16:
| taistelija2 =[[Tšetšenia]]
| komentaja1 = [[Pavel Gratšov]], [[Anatoli Kulikov]]
| komentaja2 = [[Džohar Dudajev]], [[Aslan Mashadov]]
| vahvuus1 = 75 000 (helmikuussa 1995)
| vahvuus2 = 15 000 sotilasta, 15 000 miliisiä (venäläinen arvio)
Rivi 24:
| muut_taistelut =
}}
'''Ensimmäinen Tšetšenian sota''' käytiin [[Venäjä]]n ja [[Tšetšenia]]n välillä vuosina [[1994]]–[[1997]]. Sota johtui siitä, että [[tšetšeenit|tšetšeenien]] itsenäisyyttä ajavat tahot julistivat maan itsenäiseksi [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajottua]]. 1990-luvun alussa Venäjä yritti moneen otteeseen vallankaappausta tukien turvallisuuspalvelunsa kautta vallankaappausyrityksiä ja järjestämällä pienehköjä operaatioita sisäministeriössä. Presidentti [[Boris Jeltsin]] kannatti voimakkaasti sotaa, koska pelkäsi Tšetšenian irtautumisen johtavan samanlaisiin itsenäistymisiin joka puolella Venäjää.
Venäjä hyökkäsi Tšetšeniaan vuonna 1994. Sen ilmavoimat pommittivat ankarasti muun muassa maan pääkaupunkia [[Groznyi]]ta tuhoten sitä pahoin. Venäjän ensimmäinen hyökkäys kaupungin keskustaan vuoden 1995 uudenvuodenaattona epäonnistui pahoin. Sissiväijytyksessä panssarikolonna tuhottiin polttopulloin ja singoin, jolloin venäläissotilaat jäivät vaille panssarien suojaa. Sissitoiminta suosii yötoimintaa, väijytyksiä ja piilosta ampumista. Venäjän armeija ei osannut taistella sissejä vastaan ja kärsi sen takia sodassa suuria tappioita.
Rivi 56:
Vuonna 1989 [[Tšetšeenien ja inguušien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta|Tšetšeenien ja inguušien ASNT:n]] pääsihteeriksi tuli Doku Zavgajev, joka ajoi Tšetšenian oikeuksia välttäen riitoja [[Moskova]]n kanssa. Kommunistijohtaja Zavgajev oli tavallaan Moskovan edustaja maassaan. Jo vuonna 1990 Neuvostoliitto ja Venäjäkin olivat hajoamisen tilassa: monet alueet julistautuivat suvereeneiksi Venäjänkin sisällä. Kansallismielinen liikehdintä pulpahti pintaan myös Tšetšeniassa.
Marraskuussa 1990 vahvasti kansallismielinen Tšetšeenien ja inguušien ASNT:n kansankongressi kokoontui ensimmäisen kerran. Zavgajev oli aiemmin ylentänyt tulevan vihollisensa [[Džohar Dudajev]]in kenraaliksi. Dudajev toimi kenraalina [[Viro]]ssa, ei osallistunut siellä syntyneiden kansallisuusliikkeiden tukahduttamistoimiin ja ihaili Suomen talvisotaa. Joulukuussa Dudajev siirtyi Virosta Tšetšeniaan ottaakseen kansankongressin antamat johtajan tehtävät<ref name="personal">http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Murhatut_Tshetshenian_presid.htm</ref>.
Niinpä tšetšeenien kansallismieliset jakautuivat Zavgajevin maltillisiin kommunisteihin ja Dudajevin johtamiin radikaaleihin ei-kommunisteihin, jotka ajoivat itsenäisyyttä. Radikaalit nousivat selvään johtoon vuoden 1991 kesäkuussa. Heinäkuussa kansankongressi ilmoitti ettei Tšetšenia kuulu Venäjään eikä tuolloin vielä pystyssä olleeseen Neuvostoliittoonkaan<ref name="personal"/>. Moskovassa huomattiin nyt tšetšeenien halu irtautua Venäjästä. Venäjällä vallassa olleita kommunisteja huoletti enemmän naapurialueen [[inguušit|inguušien]] itsenäistymispyrkimykset<ref>evangelista, 35</ref>. Kun Zavgajevin vetämä maltilliskansallinen kommunistijohto tuki [[Moskovan elokuun vallankaappaus 1991|Moskovan elokuun vallankaappausyrityksessä]] vanhoillisia kommunisteja, vallankaappauksen romahdus nosti Dudajevin vetämän itsenäisyyslinjan kansan suosioon.
Venäjä suhtautui alun alkaen karsaasti uuteen itsenäiseen tasavaltaan. Maassa oli "sotahaukkoja" joiden mielestä Tšetšenia tuli palauttaa Venäjän suoraan hallintoon voimakeinoin<ref>evangelista, sivu 60</ref>.
Moskova toimi enimmäkseen eri tavoin peitetysti estääkseen Tšetšenian irtautumisen Venäjästä. Jo vuonna 1991 [[Boris Jeltsin]] teki epäonnistuneen yrityksen kumota itsenäisyysjulistus keskittämällä sotilasjoukkoja [[Vladikavkaz]]in ja Tšetšenian rajoille.
Rivi 86 ⟶ 85:
[[Kuva:Evstafiev-checnnya-soldier-fire.jpg|thumb|right|275px|Venäläinen sotilas Groznyin taistelujen keskellä.]]
{{Korjattava/kieli|Paljon kirjoitusvirheitä.}}
Hyökkäys alkoi tšetšeenien ilmavoimien tuhoamisella. Pääosa, noin 270 lentokonetta, oli vanhentuneita harjoituskoneita. Sotaan osallistui Venäjältä alkuvaiheessa noin 24500 miestä ja määrää lisättiin sodan edistyessä.
Sodan virallisena alkamispäivänä 11. joulukuuta Tšetšeniaan tunkeutui kolme suurta panssarikolonnaa pohjoisesta, lännestä ja idästä tavoitteenaan Groznyi. Vain pohjoisesta Mozdokista lähtenyt kolonna pysyi aikataulussa. Lännestä tuleva kolonna pysähtyi joksikin aikaa Vladikavkazin tielle, kun inguušit asettuivat sen eteen. Autoja kivitettiin ja 20-30 sytytettiin tuleen. Tie avattiin voimakeinoilla. Ingušian terveysministeri ja neljä muuta kuolivat ammunnassa ja muita ihmisiä jäi panssarien alle<ref>venäjäsodassa, sivu 919</ref>. Helikopterit tuhosivat mm. moskeijan. Dagestanilaiset vangitsivat 47 sotilasta ja ottivat haltuunsa kuusi taisteluajoneuvoa. Dagestanin suunnasta idästä lähtenyt armeija pysähtyi kun tšetšeenit räjäyttäessä sillan. Paikallinen väestö teki hyökkäyksiä venäläisten kimppuun ottaen sotavankeja. Kenraalimajuri Ivan Babitšev kieltäytyi siviilien tulittamisesta.
Mozdokin osasto pääsi lopulta Groznyin lähelle kolmannen päivän iltana. Monet tšetšeenit pakenivat Groznyista vuoristojen kyliin, Ingušiaan tai Dagestaniin, mutta silti kaupunkiin jäi paljon tšetšeenejä ja venäläisiä.
Edetessään kohti Groznyitä venäläiset sotilaat ampuivat osaksi holtittomasti. Venäjän federaation alueet Tatarstan, Jakutia ja Karjala tuomitsivat hyökkäyksen. Paikalle saapuneet toimittajat raportoivat venäläisten sotilaiden huonosta moraalista, turhautuneisuudesta, runsaasta alkoholin käytöstä ja ryöstelyistä. 15.12 oli kuollut satoja siviilejä. Kozyrev lupasi sodan ratkeavan muutaman päivän kuluessa. Läntistä osastoa johtanut kenraali Ivan Babitshev pysäytti kolonnansa menettyään 10 % ajoneuvoista. Hän kommentoi televisiossa siviilien joukossa ja sanoi sotaretken olevan laiton<ref>Tshetseenit, sivu 108</ref>.
Eräässä tapauksessa humalaiset venäläiset sotilaat tulittivat pakolaisia kuljettaneita henkilöautoja. Autot murskattiin ja ruumiit hävitettiin todisteiden peittämiseksi.
Rivi 100 ⟶ 98:
Venäläiset alkoivat pommittaa Groznyitä yöllä 17. joulukuuta 1994 ja tulittaa tykeillä kolme päivää myöhemmin<ref>venäjäsodassa, sivu 919</ref>. 20. 12. Groznyin pommituksen koventuessa, tšetšeenit tekivät pitkän ihmisketjun maantien varrelle vastustaakseen sotaa.
Venäläiset pommittivat pääkaupunkia Groznyita ankarasti. Venäjän joukot kärsivät suuria tappioita sissisodassa väärien taistelumenetelmien vuoksi. Siviilit kärsivät pahiten erityisesti tykkitulen osin heikosta kohdistamisesta, joka osui myös venäläisten omiin joukkoihin. Syitä olivat alkoholin käyttö sekä kohdistamiskaluston myyminen.
16.12 hallituksen apulaisministeri Valeri Vostrokin oli liittynyt sodan vastustajiin. Suomen ulkoministeri piti sodan ihmisoikeusloukkauksia maan sisäisenä asiana{{lähde|vaikuttaa tulkinnalta, kenen mukaan ja suora lainaus olisi tarpeen}}. Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu [[Sergei Kovaljov]] pyysi ETYJ:iltä ja YK:lta apua. Sissit saivat venäläiset perääntymään, ja presidentti Jeltsin tunnusti venäläisten kärsineen suuria tappioita. Tappiot määritettiin muualta tulleiden palkkasoturien tiliin. 23. joulukuuta 1994 Groznyin pommitus kiihtyi ja ainakin 80 siviiliä kuoli. Kaupunki alkoi raunioitua. Sähkö, vesi ja kaasu katkesivat pommituksissa kaupunkiin jääneiden ihmisten yrittäessä suojautua talojen kellareihin.
Jeltsinin mukaan 26. joulukuuta Argun oli vallattu ja Groznyi saarrettu. Jeltsin sanoi operaation edenneen olosuhteisin nähden hyvin moittien Kovalevia puolueelliseksi. Argun oli yhä tšetšeeneillä. 27.12 Jeltsin määräsi ministeri Sergei Shahrain sensuroimaan Tšetšenian sotatiedotusta. Jeltsin nauhoitti televisiolle puheen, jonka mukaan armeija välttää siviiliuhreja pommituksisaan. Näin se ei kuitenkaan tehnyt. Venäjä kiisti 29.12 Groznyin pommitukset ja väitti niitä tšetšeenien lavastamiksi. Pommitukset sytyttivät öljynjalostamon tuleen. Puolustusministeri [[Pavel Gratshov]] sanoi Venäjän sotilaiden kuolleen urheasti, sotilaiden äidit halusivat poikansa pois sodasta.
Vuoden 1995 uudenvuodenaaton hyökkäys Groznyihin epäonnistui sotilaskolonnan ajettua kaupungin keskustassa tšetšeenien väijytykseen. Tšetšeenit tuhosivat panssarit singoin ja polttopulloin. Venäläiset sotilaat hajaantuivat pieniksi ryhmiksi.Tšetšeenit saattoivat tuhota suojatta jääneet venäläiset sotilaat<ref>venäjäsodassa, sivu 919</ref>. 131. prikaati menetti miltei kaikki panssarivaununsa ja muut ajoneuvot, suurin osa miehistä kaatui. 300 panssaria oli tuhottu tai saarrettu.
Lähes kaikki Maikopin prikaatin sotilaat kuolivat<ref name="putkinen"/>, ja myös 81. prikaati ja 45. ja 503. rykmentit menettivät satoja miehiä. Saarrettujen rykmenttien komentajat kuolivat. Kenraali [[Lev Rohlin]] onnistui murtautumaan saarrosta joukkojen jäänteiden kanssa.
Kaikkiaan Venäjä menetti uudenvuodenyönä ainakin 600, mutta joidenkin mukaan jopa 1500-2000 sotilasta<ref name="putkinen"/>.
Hallitus ei saanut suljettua vapaata tiedonvälitystä. Moskovan TV:ssä näkyi romuksi palaneita panssareita ja koottuja venäläis-sotilaiden ruumiita<ref>venäjäsodassa, sivu 920</ref>.
Rivi 120 ⟶ 116:
[[Groznyi]] vallattiin tammikuun [[1995]] loppuun mennessä kahden kuukauden ankarien taistelujen jälkeen.
Venäläiset kärsivät taisteluissa merkittäviä tappioita. Sota oli kaupunkisotaa, jossa tykistöasein, panssarein ja ilmavoimien tukemanana hyökättiin yksittäisiin kortteleihin. Kaupunki raunioitui. Venäläiset tarkka-ampujat ampuivat siviilejä. Humalaiset sotilaat varastivat ja etsivät taloista syötävää ja vodkaa<ref>venäjäsodassa, sivu 921</ref>. 6. maaliskuuta 1995 venäläiset saivat vallattua Groznyin viimeisen vastarintapesäkkeen Tshernoretshjen, kun Shamil Basajev päätti vetää joukkonsa pois. Näihin aikoihin Tšetšeniassa oli 58 000 venäläissotilasta<ref name="putkinen"/>. Sisseillä oli ammus- ja lääkepulaa, joukot kuluivat ja joukkojen keskinäinen yhteydenpito oli vaikeaa.▼
▲6. maaliskuuta 1995 venäläiset saivat vallattua Groznyin viimeisen vastarintapesäkkeen Tshernoretshjen, kun Shamil Basajev päätti vetää joukkonsa pois. Näihin aikoihin Tšetšeniassa oli 58 000 venäläissotilasta<ref name="putkinen"/>. Sisseillä oli ammus- ja lääkepulaa, joukot kuluivat ja joukkojen keskinäinen yhteydenpito oli vaikeaa.
Venäläisiä uhkana olivat tsehetsenien sala-ampujat<ref>Åsne Seierstad, Groznyin enkelit, sivu 41wsoy 2008, isbn 978-951-0-33917-6</ref>.
''Pääartikkeli'' [[Tšetšenian sotien sotarikokset]]
Sota oli hyvin epäinhimillistä puolin ja toisin. Varsinkin venäläiset rikkoivat törkeästi ihmisoikeuksia<ref>venäjäsota, sivu 920, 921</ref>, mutta kansainvälisten sopimisten ja lain vastaisiin toimiin syyllistyivät myös rikolliset ja kapinoivat tšetšeenitkin.{{Selvennä}}
Rivi 133 ⟶ 126:
Maaliskuun alun tienoilla Groznyi oli vallattu ja venäläiset ilmoittivat ensimmäisen taisteluvaiheen päättyneen. Mutta tämä ei lopettanut sotaa. Nyt Tšetšeniaan saapui sisäministeriön joukkoja. Turvallisuuspalvelu loi vankileirejä, joissa tšetšeeneja kidutettiin ja tapettiin<ref>venäjäsota, sivu 920</ref>.
Shamaskin kylässä oli 2000 kyläläistä ja pakolaista ennen Venäjän joukkojen tuloa. Venäläisten epäilivät kylässä olevan taistelijoita. Venäläiset saartoivat kylän tulittaen sitä yön yli. Aamulla sisäministeriön erikoisjoukot [[OMON]]:it menivät kylään. Joukot sytyttivät taloja ja ihmisiä liekinheittimillä, käyttivät väkivaltaa ja pakottivat väestöä seulontaleireihin. Kolmen päivän jälkeen joukot olivat tuhonneet 300 taloa. Tšetšeeeneja kuoli kylässä 248 ja katosi 250<ref>venäjäsota, sivu 921</ref>. Venäjän joukot valtasivat 2/3 maasta. Infrastruktuuri vaurioitui pahoin pommituksissa. Sotaonni kääntyi vastaiseksi, kun muun muassa [[Georgia]]lta ja monilta arabimailta tukea saaneet sissit alkoivat menestyä. Ensimmäinen tulitauko sovittiin heinäkuun lopulla 1995 mutta sota ei päättynyt.
Islamilaiset taistelijat aloittivat terrori-iskut kostoksi venäläisten toimille<ref>evangelista, sivu 68</ref>. Basajevin miehet kappasivat Budjonnovskojessa sairaalan<ref>matkaopas, sivu 308</ref> ottaen noin tuhat panttivankia. Yli sata vanäläistä kuoli opearaatiossa kaappauksen päättämiseksi. Venäläiset avasivat tulen vastoin sairaalan henkilökunnan tahtoa. Jaltsin tuomitsi tšetšeenien teon barbaarimaisena. Hän lupasi tuhota mustia päänauhoja pitävät rikolliset. Tshernomyrdin salli tšetšeeniterroristien paeta rajan yli maahansa.
Joulukuussa 1995 [[Salman Radujev]] teki sissi-iskun Gudermesiin. Venäläisten pommitus tuhosi enemmän rakennuksia ja siviilejä kuin sissejä. Parin kuukauden päästä Radujev valtasi [[Dagestan]]issa Kizjarissa lentokentän ja rautatieaseman epäonnistuttuaan hyökkäyksessään kaupungin helikopteritukikohtaan. Sissit ottivat noin 2000-3000 panttivankia eri puolilta kaupunkia. Kun venäläiset hyökkäsivät sairaalaan, sissit alkoivat tappaa panttivankejaan, ja venäläiset vetäytyivät. Dagestanin viranomaiset neuvottelivat Budjonnovskojen mallin mukaisen pakosopimuksen sisseille, jotka alkoivat palata kotimaahansa panttivangit mukanaan. Venäläiset hyökkäsivät sissejä vastaan Pervomaiskojen kylässä. Sisist hyökkäsivät kylän poliisiasemelle. Jeltsin lupasi rangaista [[bendiitti|bandiitteja]] tai terroristeja käyttäen tarkka-ampujia. Nyt toinen ryhmä, jotka olivat Turkissa asuvia abhaaseja ja tšetšeneja, kaappasi matkustajalautan Mustanmeren satamassa. Venäläiset pommittivat Pervomaiskojeta raketinheittimin, ja monet Radujevin sissit pakenivat vieden 80 panttivankia. Venäjän hyökkäyksessä kuoli 69, joista 28 siviilejä<ref>evangelista, sivu 70</ref>.▼
▲Dagestanin viranomaiset neuvottelivat Budjonnovskojen mallin mukaisen pakosopimuksen sisseille, jotka alkoivat palata kotimaahansa panttivangit mukanaan. Venäläiset hyökkäsivät sissejä vastaan Pervomaiskojen kylässä. Sisist hyökkäsivät kylän poliisiasemelle. Jeltsin lupasi rangaista [[bendiitti|bandiitteja]] tai terroristeja käyttäen tarkka-ampujia. Nyt toinen ryhmä, jotka olivat Turkissa asuvia abhaaseja ja tšetšeneja, kaappasi matkustajalautan Mustanmeren satamassa.
Keväällä 1996 väestö ei juurikaan tukenut eteneviä sissejä. Huhtikuussa 1996 Venäjän armeija tappoi Džohar Dudajevin, jonka satelliittipuhelin oli onnistuttu paikantamaan rauhanneuvottelupuhelun aikana. Kaksi satelliittipuhelinsignaaliin hakeutunutta ohjusta osuivat ja tappoivat Dudajevin.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin halusi tai ainakin näytti haluavan irti tappiollisesta, Venäjälläkin laajalti epäsuositusta sodasta lähestyvien presidentinvaalien alla. Venäjä lupasi muun muassa purkaa tiesulut. Sotaa kritisoiva kenraali Aleksandr Lebed uhkasi asettua kommunisti Zjuganovin puolelle. Lebed järjestettiin Jeltsininin kannattajiin. Jeltsin kykeni neuvottelemaan Dudajevin seuraajan käytännöllisemmän Jandarbijevin kanssa.
Maaliskuussa 1996 sissit valtasivat Groznyin kolmeksi päiväksi ottaen sotasaalista ja pakenivat kolmen päivän päästä<ref>venäjäsodassa, sivu 923</ref>.
Rivi 154 ⟶ 140:
Jeltsin voitettua kesän 1996 presidentinvaalit, hän perui Tšetšenian sodan lopettamiseen liittyvät lupauksensa. Venäläiset eivät purkaneet tiesulkuja ja joukot hyökkäsivät Gekhin ja Mahketyn kyliin. Uusi tšetšenijohtaja Jandarbijev majaili Mahketysssä, mistä onnistui joukkoineen pakenemaan hyökkäystä. Monia siviilejä kuoli, myös lapsia<ref>evangelista, sivu 73</ref>. Kuukautta myöhemmin räjähti moskovalaisissa raitiovaunuissa kaksi pommia. Moskovan kansallismielinen pormestari Juri Luzhkov syytti iskuista kaupungin tšetšeenejä. Hän määräsi poliisit kostamaan iskut kaupungin tšetšeeneille. Epäiltiin että sodan kannattajia tukevat salaisen poliisin miehet tekivät pommi-iskut syyttäen tšetšeenien syyksi<ref>evangelista, sivu 73</ref>. Venäjä aloitti uuden täysimittaisen sodan tšetšeniassa heinäkuun lopussa 1996.
6. elokuuta 1996 Mashadovin johtamat sissit hyökkäsivät Groznyihin. 1500 sissiä saartoi kaupungissa olleet 15 000 venäläissotilasta. Venäjän sotavoimien komentaja Pulikovski uhkasi aloittaa kaupungin pommitukset kahden päivän päästä, jos sissit eivät poistuisi kaupungista. Venäläiset aloittivat pommitukset harkiten jo päivän päästä. Pulikovski ei halunnut neuvotella sissien kanssa. Elokuun hyökkäys ajoi pakoon 220 000 ihmistä. 2000 siviiliä ja 494 venäläistä sotilasta kuoli.
Nyt Jeltsin päätti lopettaa sodan. Elokuussa saatiin aikaan niin sanottu Harsavjurtin sopimus.
Rivi 164 ⟶ 148:
Venäjä hävisi sodan mm. heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät [[media]]a tehokkaasti hyväksi. Venäläisten ylimielisyys ja toisaalta tšetšeenien Venäjän asevoimien tuntemus sekä tietotekniikan kuten kännykät, internet, satelliittipuhelimet käyttö auttoivat heitä. Venäläiset eivät osanneet vastata tshsteenien sissitaktiikkaan, joka perustui yllätyksiin ja yötoimintaan.
Venäjä menetti sodassa noin 30 000 miestä<ref name="matkaopas">Matkaopas historiaan: Venäjä, Peter Neville,
== Sodan jälkimainingit ==
Rivi 171 ⟶ 155:
==Katso myös==
{{commonscat|First Chechen War}}
Rivi 188 ⟶ 171:
[[Luokka:Tšetšenian sodat]]
[[Luokka:Venäjän sodat|Tšetšenian sota]]
[[Luokka:
[[ar:الحرب الشيشانية الأولى]]
| |||