Ero sivun ”Kelta-apila” versioiden välillä

| luokka = [[Kaksisirkkaiset]] ''Magnoliopsida ''

| commons =

'''Kelta-apila''' (''Trifolium aureum'', syn. ''T. agrarium'', ''Chrysaspis aurea'') on kaksivuotinen, ruohovartinen, keltakukkainen [[hernekasvit|hernekasvi]].<ref name="Retkeilykasvio">Retkeilykasvio 1998, s. 288.</ref> Sen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta [[Ural (vuoristo)|Etelä-Uralille]] ja [[Kaukasus|Kaukasukselle]]. Sen elinympäristö on rajoittunut alueille, joissa kasvillisuus ei peitä kokonaan aluetta.

Kelta-apila on 15–35 cm korkea, pystyvartinen kasvi. Varsi on myötäkarvainen ja yleensä runsaasti haarova. [[Lehti (kasvitiede)|Lehdet]] ovat kolmilehdykkäiset kuten yleensä apiloilla. Lehtiruotiin liittyvät siihen kiinni kasvaneet ja sen pituiset tai pitemmät (10–20 mm), kapeat, teräväkärkiset [[korvake|korvakkeet]]. [[Lehdykkä|Lehdykät]] ovat ruodittomia, 1–1,5 cm pitkiä, vastapuikeita ja nirhalaitaisia. [[Kukinto|Kukinnot]] on lehtihangoista lähtevien muutaman senttimetrin pituisten kukintoperien päissä olevia, pyöreähkön pitkänomaisia, runsaskukkaisia terttuja. [[Kukka|Kukkien]] teriö on kirkkaan keltainen. Vanhempana se muuttuu vaaleanruskeaksi, mutta säilyttää pitkään muotonsa. Suomessa kelta-apila kukkii heinä-elokuussa. [[Palko|Palot]] ovat pieniä ja jäävät kukinnon sisään kuten muillakin apiloilla.<ref name="Retkeilykasvio" /><ref name="Suuri kasvikirja">Suuri kasvikirja (II) 1965, s. 823–825.</ref> Kelta-apila eroaa muista keltakukkaisista apiloista kuten [[pikkuapila]]sta (''Trifolium dubium'') ja [[rentoapila]]sta (''Trifolium campestre'') mm.muun muassa lehtiensä perusteella.

Kelta-apila on alkuperältään eurooppalainen kasvi. Se on yleinen Ranskan sisämaa-alueelta ja Fennoskandian eteläosasta lännessä Etelä-[[Ural (vuoristo)|Uralille]] ja toisaalta Mustallemerelle ja [[Kaukasus|Kaukasukselle]] idässä. Levinneisyysalue ulottuu idässä jonkin matkaa Euroopan ulkopuolellekin, Uralin taakse Siperiaan sekä [[Anatolia|Vähän-Aasian]] ja Iranin pohjoisosan vuoristoihin. Etelässä kelta-apila esiintyy Välimeren piirissä vain vuoristoissa. Se puuttuu tai on harvinainen myös Länsi-Euroopan mereisimmillä alueilla, Pohjanmeren ja Atlantin rannikoilla. Muualle maailmaan kelta-apila on levinnyt ihmisen mukana. Pohjois-Amerikassa se on yleinen itärannikon keski- ja pohjoisosista [[Suuret järvet|Suurten järvien]] eteläpuolelle ja esiintyy paikoin muuallakin [[Mississippi (joki)|Mississipin]] itäpuolella. Lännessä sitä tavataan paikoitellen [[Kalliovuoret|Kalliovuorilla]]. Kelta-apila on levinnyt myös Australiaan ja Uuteen Seelentiin.<ref name="Suuri kasvikirja"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://linnaeus.nrm.se/flora/di/faba/trifo/trifaurv.jpg| Nimeke = Trifolium aureum| Tekijä = Anderberg, Arne | Tiedostomuoto = | Selite = levinneisyyskartta| Julkaisu = Den virtuella floran: Gullklöver | Ajankohta = 1997| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Naturhistoriska riksmuseet | Viitattu = 29.3.2011| Kieli = {{sv}}}}</ref>

Suomessa kelta-apilan yleiseen levinneisyyskuvaan vaikuttaa ilmeisesti edelleen kaskiviljely, joka on aikanaan luonut lajille runsaasti sopivia kasvupaikkoja. Nykyisin se kasvaa hiekkamaalla peltojen laidoilla, tienpientarillatienpientareilla ja muilla paikoilla, joissa kasvipeite ei pääse kokonaan sulkeutumaan. Kelta-apila on kuitenkin 1900-luvun jälkipuoliskolla harvinaistunut.<ref name="Retkeilykasvio"/><ref name="Suuri kasvikirja"/> Suomen lisäksi laji on harvinaistunut myös Skandinaviassa.<ref>Ålands flora 2010, s. 257.</ref> Harvinaistumisen syynä on kasvupaikkojen kasvaminen umpeen perinteisen laidunnuksen loputtua.<ref>Uusitalo 2007, s. 94.</ref>

*[http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=42101&year=20092010 Kasviatlas 20092010: Kelta-apilan levinneisyys Suomessa]