Ero sivun ”Avoliitto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Escarbot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2+) (Botti lisäsi: zea:Hokkenboeven
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Avoliitto'''-sanaa on noin 1970-luvun alusta käytetty tarkoittamaan tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat, vakituisesti yhdessä solmimatta [[avioliitto]]a solmimatta, vakituisesti yhdessä. Erityisesti aiemmin on, samassa merkityksessä, käytetty negatiivisen arvolatauksenkielteisesti omaavaasävyttynyttä sanaa ''susipari'' henkilöistä, jotka elivät ''laillistamattomassa parisuhteessa''. Sanaa käytetään yleisesti synonyyminä ”avioliiton omaisissa olosuhteissa elämiselle”. Koska yhdessä eläminen voi perustua monenlaisille keskinäisille sopimuksille, ei siitä yleisesti käytetty termi avoliittokaan ole yksiselitteisesti määritettävissä. Koska suhteen muoto voi vaihdella, eikä siihen nimenomaan sisälly avio''liiton'' kaltaista keskinäisen suhteen sääntelyä, käytetään asian synonyyminä myös käsitettä ''avosuhde''.
 
==Kulttuurihistoriaa==
Varsinkin aiemmin on Suomen luterilainen kirkko vastustanut jyrkästi ''laillistamattomassa parisuhteessa'' elämistä. Kulttuurihistoriallisesti asia liittyy avioliiton merkitykseen yhteiskunnassa. Naimattoman miehen ja naisen yhteiselo mahdollistui [[salavuoteus|salavuoteuden]] rangaistavuuden poistuttua Suomen rikoslaista vuonna [[1926]]. Sosiaalisesti hyväksyttäväksi asia tuli vasta paljon myöhemmin.
 
Varsinkin aiemmin on Suomen luterilainen kirkko vastustanut jyrkästi ''laillistamattomassa parisuhteessa'' elämistä. Kulttuurihistoriallisesti asia liittyy avioliiton merkitykseen yhteiskunnassa. Naimattoman miehen ja naisen yhteiselo mahdollistui [[salavuoteus|salavuoteuden]] rangaistavuuden poistuttua Suomen rikoslaista [[1926]]. Sosiaalisesti hyväksyttäväksi asia tuli vasta paljon myöhemmin.
 
==Sosiaalipolitiikkaa==
Rivi 11 ⟶ 10:
Ajoittain on katsottu yhdessä asumisen rinnastuvan avioliittoon yhteisasumisen purkautumistilanteessa tai perinnönjaossa ja oletettu asuinkumppanin elättävän ”kämppäkaverinsa” aviopuolison tavoin. Heikommassa asemassa oleva on jäänyt ilman sosiaaliturvaa. Yhteinen osoite ei tuo kummallekaan elatusvelvollisuutta toisen osalle tai oikeutta vaatia elatusta toiselta.
 
Sosiaali- ja perhepolitiikan haasteena Suomessa on ymmärtää perheen alkuperäinen merkitys perheenjäsenten elatuksen ja elämän turvaajana.{{kenen mukaan}} Perhe on perinteisesti turvannut jäsenilleen ruoan ja lämpimän nukkumapaikan. Tätä perinnettä jatkaa myös nykyinen lainsäädäntö aviopuolisoiden elatusvelvollisuuksineen. Haaste muodostui, kun yleinen sosiaalinen paheksuttavuus ''susiparina'' eli ''laillistamattomassa parisuhteessa'' elämiseltä hävisi 1900-luvun viimeisen kolmanneksen kuluessa. Tällöin huomattiin, että virallista perhettä perustamattomat saivat yhteiskunnan tukea enemmän kuin perheen virallisesti (avioliitolla) perustaneet. Silloin lähdettiin yhdenmukaistamaan tukia hakemalla perusteita, milläjoilla ''avopareja'' voitaisiin kohdella samalla tavalla kuin aviopareja.{{Lähde|31. elokuuta 2008}}
 
==Suomen lainsäädäntöä vuonna 2006==
 
{{Korjattava|Vanhentunutta tietoa epätietosanakirjamaisessa muodossa.}}
===Lainsäädäntö ennen vuotta 2011===
Suomen laissa mainitaan avoliitto mainittiin aikaisemmin vain Työttömyysturvalaissatyöttömyysturvalaissa (30.12.2002/1290/2002) ja Laissalaissa julkisesta työvoimapalvelusta (30.12.2002/1295 ja 7.5.2004/3642002). Ensin mainitussa todetaan: ''”...jos”jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista”''puolisoista. Jälkimmäisessä laissa todetaan: ''”avoliitosta ...– – on voimassa, mitä työttömyysetuuksista säädetään työttömyysturvalaissa...”''. Missään ei määritetä, mitä tarkoitetaan ''”avioliitonomaisilla olosuhteilla”''.
 
Juridisessa mielessä avoliittoa ei muutoin ole olemassakaan. Niin sanottu '' '''avoliitto''' '' ei perusta minkäänlaista '' '''liittoa''' '' henkilöiden välille. Heillä voi olla erilaisia sopimuksia keskenään, aivan kuten keillä tahansa henkilöillä mutta, päinvastoin kuin ''[[avioliitto]]'', ei ''avoliitto'' niitä aikaansaa. Kuten edellä olevasta ilmenee, ei Suomen nykyisessäaikaisemmassa lainsäädännössä oleollut yksiselitteisesti määritetty käsitettä avoliitto. Laeissa opinto- ja muista sosiaalisista etuuksista sekä verolainsäädännössä on kuitenkin paikoittain käsitelty tilanteita, joihin yleisesti liitetään termi avoliitto. Lainsäädännössä tällöin useimmiten käytetty ilmausta ''”...miestä”miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa...”''olosuhteissa”. Mitä nämä ''avioliitonomaiset olosuhteet'' kulloinkin tarkoittavat jää viime kädessä eri oikeusasteiden tapauskohtaisesti ratkottavaksi.
Suomen laissa mainitaan avoliitto vain Työttömyysturvalaissa (30.12.2002/1290) ja Laissa julkisesta työvoimapalvelusta (30.12.2002/1295 ja 7.5.2004/364). Ensin mainitussa: ''”...jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista”''. Jälkimmäisessä: ''”avoliitosta ... on voimassa, mitä työttömyysetuuksista säädetään työttömyysturvalaissa...”''. Missään ei määritetä mitä tarkoitetaan ''”avioliitonomaisilla olosuhteilla”''.
 
Juridisessa mielessä avoliittoa ei muutoin ole olemassakaan. Niin sanottu '' '''avoliitto''' '' ei perusta minkäänlaista '' '''liittoa''' '' henkilöiden välille. Heillä voi olla erilaisia sopimuksia keskenään aivan kuten keillä tahansa henkilöillä mutta, päinvastoin kuin ''[[avioliitto]]'', ei ''avoliitto'' niitä aikaansaa. Kuten edellä olevasta ilmenee, ei Suomen nykyisessä lainsäädännössä ole yksiselitteisesti määritetty käsitettä avoliitto. Laeissa opinto- ja muista sosiaalisista etuuksista sekä verolainsäädännössä on kuitenkin paikoittain käsitelty tilanteita joihin yleisesti liitetään termi avoliitto. Lainsäädännössä tällöin useimmiten käytetty ilmausta ''”...miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa...”''. Mitä nämä ''avioliitonomaiset olosuhteet'' kulloinkin tarkoittavat jää viime kädessä eri oikeusasteiden tapauskohtaisesti ratkottavaksi.
 
Ymmärrettäessä avoliitto vain synomyymiksi ''eri sukupuolta olevalle asuinkumppanuudelle'' on selvää, että
Rivi 28 ⟶ 27:
käsitellään eri tavoin kuin keskenään avioliiton solmineiden henkilöiden osalta.
 
==== Avoliittolaki 20102011 ====
{{korjattava|uutinen tai essee}}
{{tarkistettava|aika pajonpaljon tulkintoja, omaa tutkimusta, kopioitu suoraan HE:stä?}}
 
SyksylläTammikuussa 20102011 Suomentasavallan hallituspresidentti hyväksyi lainvahvisti avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HEannetun 37lain (26/20102011). <ref>[http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Avopuoliso+voi+saada+hyvityst%C3%A4+kumppanilta+erotilanteessa/1135261879754 HS.fi, 24.11.2010,: Avopuoliso voi saada hyvitystä kumppanilta erotilanteessa]</ref> Sääntelyllä ei pyritä rinnastamaan avopuolisoita aviopuolisoihin tai luomaan avoliitosta avioliiton kaltaista instituutiota. Avopuolisoiden oikeuteen sosiaalipalveluihin ja -etuuksiin tai avopuolisoiden yhteisten lasten isyyden vahvistamista, elatusta, huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeviin säännöksiin ei ehdotettu hallituksen esityksessä muutoksia. Lailla luotiin säännökset avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta avoliiton päättyessä ja pyritään edistämään oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumista omaisuuden erottelussa sekä tarjoamaan riidanratkaisumenettely tilanteissa, joissa avopuolisot eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen yhteiselämän päättämiseen liittyvistä kysymyksistä.
Sääntelyllä ei pyritä rinnastamaan avopuolisoita aviopuolisoihin tai luomaan avoliitosta avioliiton kaltaista instituutiota. Avopuolisoiden oikeuteen sosiaalipalveluihin ja -etuuksiin tai avopuolisoiden yhteisten lasten isyyden vahvistamista, elatusta, huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeviin säännöksiin ei ehdoteta muutoksia.
Esityksen tavoitteena on luoda säännökset avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta avoliiton päättyessä. Säännöksillä pyritään edistämään oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumista omaisuuden erottelussa sekä tarjoamaan riidanratkaisumenettely tilanteissa, joissa avopuolisot eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen yhteiselämän päättämiseen liittyvistä kysymyksistä. Avopuolisot voisivat sopimuksin poiketa valtaosasta ehdotetun lain säännöksistä, ei kuitenkaan oikeudestaan vaatia omaisuuden erottelua tai oikeudestaan hakea pesänjakajan määräämistä sen toimittamiseksi.
Avopuolisoilla tarkoitetaan ehdotuksen mukaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään 5 vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota henkilöä, joka on avioliitossa.
 
Avopuolisot voivat sopimuksin poiketa valtaosasta ehdotetun lain säännöksiä, eivät kuitenkaan oikeudestaan vaatia omaisuuden erottelua tai oikeudestaan hakea pesänjakajan määräämistä sen toimittamiseksi.
Ehdotuksen lähtökohtana on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa avoliiton aikana sekä sen jälkeen. Avoliiton tärkeimpiä omaisuuseriä ovat auto ja asunto. Lähtökohtana on ns. nimiperiaate. Sen mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Muun irtaimiston osalta noudatetaan vakiintuneita oikeusperiaatteita. Koska avopuolisoilla ei ole avio-oikeuteen rinnastettavaa oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan avoliiton päättyessä osituksen sijaan omaisuuden erottelu, jonka lopputulos on erottelukirja.
Avopuolisoilla tarkoitetaan ehdotuksen mukaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään 5 vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota henkilöä, joka on avioliitossa.
 
EhdotuksenLain lähtökohtana on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa avoliiton aikana sekä sen jälkeen. Avoliiton tärkeimpiä omaisuuseriä ovat auto ja asunto. Lähtökohtana on ns. nimiperiaate. Sen mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Muun irtaimiston osalta noudatetaan vakiintuneita oikeusperiaatteita. Koska avopuolisoilla ei ole avio-oikeuteen rinnastettavaa oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan avoliiton päättyessä osituksen sijaan omaisuuden erottelu, jonka lopputulos on erottelukirja.
Jos toinen avopuoliso on työskennellyt yhteistalouden hyväksi siten, että hän on toimillaan kartuttanut tai auttanut säilyttämään toisen avopuolison omaisuutta, tilanne voi johtaa perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Avopuoliso voi silloin vaatia hyvitystä antamastaan panoksesta. Avopuolisot voivat sopia yhteistalouden hyväksi annettujen panosten hyvittämisestä keskinäisin sopimuksin myös avoliiton aikana (sopimus avoliiton päättymisen varalta).
 
EhdotuksellaLaissa korostetaan avopuolisoiden keskinäisten sopimusten (ns. sopimuserottelu) merkitystä niin avoliiton aikana kuin omaisuutta eroteltaessa. Omaisuuden erottelua ja avopuolison avustusvaatimuksen käsittelyä varten voidaan tuomioistuimelta hakea pesänjakajan määräämistä, jollei siis sopimuserottelu ole mahdollista. Jos pesänjakajaa koskeva hakemus on tehty, määrättävä pesänjakaja ratkaisee ensisijaisesti myös hyvitysvaatimukset. Jolleivät avopuolisot pääse sopimukseen omaisuuden jaosta, heillä ei tähän mennessä ole ollut mahdollisuutta turvautua muuhun kuin tuomioistuinmenettelyyn kanneperusteina velkomus, perusteettoman edun palautus, omistusoikeuden vahvistaminen/ tai kumoaminen, hallinnan palautus, vahingonkorvaus tms. Oikeudenkäynti on ollut kuitenkin raskas ja kallis.
 
Vaikka lähtökohtaisesti omaisuuden omistajuussuhteet eivät omaisuuden erottelussa muutu, on samassa yhteydessä mahdollista purkaa esimerkiksi yhteisomistussuhteet siten, että omaisuutta siirtyy avopuolisolta toiselle tai että avopuolisoiden omistusosuudet muuttuvat. Tästä syystä omaisuuden erottelulta edellytetään määrämuotoa, koska erottelukirja toimii samalla saantokirjana esimerkiksi kiinteistöä tai muuta rekisteröintiä vaativaa omaisuutta rekisteröitäessä. Sekä sopimuserottelussa että pesänjakajan toimittaman erottelukirjan laadinnassa tarvitaan hyvää ammattitaitoa.
 
EsityksessäLaissa ehdotetaan muutettavaksimuutetaan puolisoavustusta koskevaa säännöstä, koska avopuoliso voi olla samankaltaisen tuen tarpeessa kuin aviopuoliso perittävän kuoleman jälkeen. Avopuolisolle ei kuitenkaan ehdotetaehdotettu perintöoikeutta taieikä oikeutta hallita jäämistöä jakamattomana lesken tavoin. Tämä jäänee käytännön kokemusten mukaan vähäiselle soveltamiselle.
 
Suomessa ei oleollut voimassaaikaisemmin erityislainsäädäntöä, joka sääntelisiolisi säännellyt avoliiton päättymiseen liittyviä varallisuusoikeudellisia kysymyksiä. Niihin onoli sovellettu samoja yleisiä varallisuusoikeudellisia säännöksiä ja periaatteita, joita on sovellettu myös toisilleen vieraiden henkilöiden välisiin varallisuussuhteisiin.
Jos avoliitto päättyy toisen avopuolison kuolemaan, ei eloonjääneellä avopuolisolla ei ole voimassa olevan jäämistöoikeudellisen sääntelyn perusteella oikeutta saada taloudellista turvaa kumppaniltaan jääneistä varoista, jollei vainaja ollut tehnyt testamenttia avopuolisonsa hyväksi.
 
LaitUutta on tarkoitettu tulemaan voimaan noin 3 kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. Lakialakia ei sovelleta, jos avoliitto on päättynyt ennen ehdotetun lain voimaantuloa. {{lähde}}(lain 12 §).
 
===Verotus===
Suomessa aviopareja yhteisverotetaan eräissä tilanteissa. Tuloverolaissa määritetään puolisoina käsiteltäviksi myös: ''”avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneet henkilöt, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsilapsi”.”'' Säädöksen tulkinnassa on useimmiten jätetty ”avioliitonomaiset olosuhteet” tarkoittamaan vain yhteistä osoitetta ja tukeuduttu väestörekisteristä todennettavaan ilmauksen jälkiosaan. Tältä osin ei verotuksessa ole juurikaanjuuri ollut epäselviä tilanteita tai tulkinnanvaraisia tapauksia.
 
Perintöverotuksessa aviopuoliso kuuluu 1. veroluokkaan ja avopuoliso 3. veroluokkaan, missä perusvero on kolminkertainen. Kun ”avioleski” maksaa 50 000 euroa ylittävästä perinnöstään veroa 16 %, niin ”avoleski” maksaa vastaavasti 48 %. Lisäksi avioleski on oikeutettu vähentämään veronalaisesta perintöosuudestaan puolisovähennyksen 6 800 euroa.
 
Tietyillä ehdoilla avopuoliso perintöverotuksessa rinnastetaan aviopuolisoon. ”Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan.” (Perintö- ja lahjaverolakilahjaverolain 11 §:n 3 mom.) Edellä oleva tarkoittaa, että avopuoliso kuuluu 1. veroluokkaan, jos puolisoilla on/on ollut yhteinen lapsi, tai jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa.
 
Oleellinen perintöverotukseen vaikuttava tekijä on aviopuolison avio-oikeus. Sen perusteella vähemmän omistava leski saa kuolleen puolisonsa varoista tasinkoa, joka on verosta vapaata.
 
Esimerkki:
 
Lapsettoman perittävän omaisuus käsittää 200 000 euroa, eloon jääneellä puolisolla (avio-/avo-) ei ole omaa varallisuutta.
 
AVIOLESKIAvioleski saa 200 000 euroa, mistä avio-oikeuden nojalla 100 000 euroa ja perintönä 100 000 euroa. Perintövero on 12 647 euroa. Veroprosentti on 12,6. Koko 200 000 euron saannosta laskettu veroprosentti on 6,3.
 
AVOLESKI"Avoleski" saa testamentin nojalla 200 000 euroa, mistä maksaa perintöveroa 89 205 euroa. Veroprosentti on 44,6.
 
HUOMAUTUS: Perintövero muuttui 1.1.2008, jolloin myös avopuolisoiden verotuskäyntöön tuli muutoksia. Yllä olevat tiedot ovat osittain vanhentuneita,; esimerkiksi avopuolisoiden kolminkertaista verotusta ei enää ole. Katso [[Perintövero]].
 
===Sosiaaliturva ja opintososiaaliset etuudet===
Suomalaisessa sosiaaliturvassa on perusteena, että jokainen, joka ei omalla toiminnallaan tai häneen nähden elatusvelvollisen tuella tai muuten saa riittävää elatusta, on oikeutettu yhteiskunnan tukeen. Tällä perusteella yhteiskunnan tukeen olisi oikeutettu varaton ja tuloton henkilö, joka asuu avioliittoa solmimatta yhdessä toista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tukeen ei kuitenkaan ole oikeutettu avioliitossa elävä henkilö, vaikka hän ei asuisikaan aviopuolisonsa kanssa. Edellinen– edellinen olettaen, että toisella asuinkumppanilla, tai aviopuolisolla, on varoja tai tuloja yli henkilökohtaisen minimitarpeensa. Tältä osin on kuitenkin säädetty, että ”miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa”, käsitelläänkohdellaan kuten aviopuolisoita, vaikka elatusvelvollisuutta ei olekaan, ja toisen tulot otetaan huomioon toisen tuentarpeen tarveharkinnassa. Huomattava on, että avioliitonomaisia olosuhteita ei ole laissa määritelty ja tältä osin sosiaaliturvan asiakkaat joutuvat toisinaan varsin vaikeaan asemaan. Edelliset koskevat myös eri opintososiaalisia etuuksia.
 
Huomautus: Tähän tuli muutos 1.8.2008. Tällä hetkellä avoliitto tai avioliitto eivät vaikuta opintotuen saantiin. Sen sijaan "avioliittomaisia olosuhteita" käytetään usein sosiaalitoimistoissa perusteena sille, ettei opiskelijan avopuolisolle tarvitse maksaa toimeentulotukea. Jopa valituksien ja juristin ja kansanedustajan käsittelyn jälkeen tulos on negatiivinen. Opiskelija on velvollinen elättämään opintotuellaan avopuolisonsa.
 
==Katso myös==
 
* [[Avioliitto]]
* [[Ihmissuhde]]
Rivi 84:
 
==Aiheesta muualla==
* [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026 Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011)]
* [http://web.archive.org/web/20070810053900/http://users.tkk.fi/~mkolsi/avoliitto.html Avoliitto - kriittinen analyysi] Avoliiton tarkastelua kristillisestä näkökulmasta
* [http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=658&Itemid=274 Kimmo Närhi: Avioliiton ja avosuhteen ero Raamatun valossa]