Ero sivun ”Mustajalat” versioiden välillä

Mustajalkojen omakielinen nimi oli ''Siksika'' eli preerian kansa ja heihin kuului kolme liittoutunutta sukulaisheimoa: Kanadan ''pieganit'', joka oli heistä runsaslukuisin heimo, ''Kainahit'' eli veri-intiaanit sekä ''siksikat'' eli varsinaiset mustajalat. Kaikki kolme heimoa olivat itsenäisiä, mutta puhuivat samaa kieltä. Heidän yhteinen lukumääränsä lieneeoli ollutvuonna yli1780 20000tehdyn arvion mukaan 15&nbsp;000 henkeä.<ref name="Lowie 10">Lowie s. 10.</ref>

Mustajalkojen on arveltu olleen eräs ensimmäisistä [[Tasankointiaanit|tasankointiaanien]] ryhmistä.<ref name="Nation"/> Epätarkkojen ajoitusten mukaan he ovat siirtyneet pohjoisille tasangoille [[Kanada]]n [[Saskatchewan]]iin viimeistään 1600-luvulla, todennäköisesti paljon aiemmin. Historijoitsijat ovat jäjittäneet heidän esihistoriansa jonnekin [[Yläjärvi|Yläjärven]] pohjoispuolisille alueille. Täältä he [[cree-intiaanit|cree-intiaanien]] työntäminä aloittivat halki [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] mantereen halki suuntautuneen muuttoliikkeen, ja asettuivat länteenläntisille alueellealueille, joka tuolloin oliolivat [[Athabaskakielet|athabaskaa]] puhuvien kansojen hallussa. Etelässä rajana oli [[Montana]]ssa virtaavan [[Missouri (joki)|Missourin]] yläjuoksut, lännessä taas [[Kalliovuoret]].<ref name="History">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.accessgenealogy.com/native/tribes/blackfeet/blackfeetindiantribe.htm|Nimeke=Blackfeet Indian History|Julkaisu=Accessgenealogy.com|Viitattu=9.1.2011.|Kieli={{en}}}}</ref> <ref name="Nation"/> <ref name="Waldman 40"> Waldman s.40.</ref>

RatsunRatsujen tuleminen lisäsi sotia tasangoilla. Pienissä ryhmissä liikkuvien eri heimojen metsästäjät ja soturit kohtasivat entistä useammin, ja nämä tapaamiset eivät sujuneet aina ystävällisissä merkeissä. Suurena urotekona pidettiin, jos soturi onnistui ratsastamaan niin lähelle vastustajaa, että pystyi koskettamaan tätä kädellä tai erityisellä kepillä (ransk. coup) vahingoittamatta tätä muutoin kuin ottamalla näin hänen kunniansa. <ref name="Virrankoski 188"> Virrankoski s. 188.</ref> Häväisty osapuoli pystyi pelastamaan maineensa varastamalla hevosen. Varsinkin pohjoisilla tasangoilla hevosten varastamista pidettiin korkeassa arvossa.<ref name="Indian History">{{Verkkoviite|Osoite=http://agt.net/public/dgarneau/indian16.htm |Nimeke=Indian History|Julkaisu=Dgarneau|Viitattu =9.1.2011.|Kieli={{en}}}}</ref> Mustajalkojen lisäksi creet ja [[assiniboinet]] olivat erityisen innokkaita hevosvarkaita. Tasankojen maanviljelijät, jotka asuivat kiinteissä kylissä, olivat jatkuvien ryöstöretkien kohteina. Monesti he suojasivat kylänsä paaluvarustuksin. <ref name="Virrankoski"> Virrankoski s. 156.</ref>

MustajalkainMustajalkojen johtava heimo, pieganit, teki sotaretkiä [[Idaho]]on asti. Vastustajiensa tavoin he hankkivat joitakin liittolaisia pienistä heimoista, kuten [[gros ventresit]] eli atsinat ja [[sarceet]], jotka olivat kärsineet menetyksiä tasankojen aiemmissa yhteenotoissa. <ref name="Virrankoski 217"> Virrankoski s. 217.</ref> Creitä ja assiniboineja vastaan sodat jatkuivat pitkälle 1800-luvun puolelle. Montanasta [[kaakko]]on asuneet [[siouxit]] ja eteläiset absarokeet eli [[varis-intiaanit|crowt]] kuuluivat myös mustajalkainmustajalkojen pitkäaikaisiin vihollisiin. <ref name="Virrankoski 216"> Virrankoski s. 216.</ref>

Mustajaloilla riippuvuus biisoneista ei ollut yhtä suuri kuin naapuriheimoilla. Kalliovuorten rinnemaiden hyvä [[majava]]kanta piti heidät mukana [[Ranska]]laisten kanssa käytävässä [[turkiskauppa|turkiskaupassa]]. Kun Kanadasta tulleet amerikkalaiset kauppiaat tunkeutuivat samoille majavapuroille, ryhtyivät mustajalat 1810-luvulla puolustamaan pyyntimaitaan. Majavannahoilla ja kuivatulla biisonin- ja hevosenlihalla he kävivät kauppaa brittiläisen [[Hudson Bay Company]]n kanssa vaihtaen omia myyntituotteitaan [[kivääri|kivääreihin]] ja ammuksiin. <ref name="Virrankoski 216"> Virrankoski s. 216.</ref> Tuliaseiden hankinta ja niistä käytävä kilpailu muodostuimuodostuivat yhä tärkeämmäksi tekijäksitärkeämmiksi tasankointiaanien sodankäynnissä.<ref name="Andersson & Henriksson 208"> Andersson & Henriksson s. 208.</ref> Hyvin aseistetut mustajalat surmasivat lukuisia amerikkalaisia metsästäjiä vihollisuuksissa, jotka jatkuivat vuoteen [[1831]]. Tällöin Yhdysvaltain kanssa tehty aselepo rauhoitti tilanteen, mutta välikohtaukset jatkuivat läpi vuosisadan. Majavakannan hiipuessa mustajalkainmustajalkojen riippuvuus biisoneista lisääntyi. Sopimukset, joita solmittiin kaikkialla tasangoilla intiaanien ja Yhdysvaltain välillä kaatuivat yksi toisensa jälkeen viimeistään 1840-luvun aikana. Siirtolaisasutuksen siirtyminen lännemmäksi rajasi yhä enemmän mustajalkainmustajalkojen ja heidän kohtalotoveriensa elintiloja. <ref name="Andersson & Henriksson 208"> Andersson & Henriksson s. 208.</ref>

Kuolettavin uudisasutuksen mukana tulleista vitsauksista oli [[isorokko]]. Vuonna [[1781]] kulkutautiepidemiat tunkeutuivat mustajalkain kyliin ensimmäisen kerran. <ref name="Nation"/> Kesällä [[1836]] jokilaiva toi isorokon pohjoisille tasangoille tuhoisin seurauksin. [[Hidatsat]] ja [[mandanit]], jotka asustivat jokivarsilla [[Pohjois-Dakota]]ssa menettivät likimain koko kansansa. Myös mustajalkainmustajalkojen menetykset olivat suuret. Heitä kerrottiinHe menehtyneenmenettivät noin 60006&nbsp;000 intiaania, joka oli kaksi kolmasosaa koko kansasta. <ref name="Nation"/> 1840-luvun puolivälissä tautiepidemiattautiepidemioiden tulivatjoukossa jälleen, joukossaoli myös [[kolera]] . Samalla vuosikymmenellä biisonikanta väheni siirtolaisasutuksen tieltä kaikkialla tasangoilla. Kamppailu nälkää vastaan lisäntyi. Mustajalkojen lukumäärä väheni nopeasti. He vetäytyivät syrjemmäksi muiden ja vähemmin menetyksin selvinneiden heimojen tieltä, ja heidän yhteytensä repesi. Creet ja assiniboinet ajoivat heikentyneet siksikat etelään. Myös pieganit ja kainahit olivat menettäneetmenettivät tautien seurauksena suurimman osan voimistaan.

Nykyisin mustajalkoja elää reservaatissa niin [[Alberta]]ssa kuin [[Montana]]ssakin. MyösSamoin [[Idaho]]sta löytyy heidän asuttamansa Fort Hallin reservaatti. Lukumäärä on uudelleen noussut yli 20&nbsp;000 hengen. Lisäksi reservaattien ulkopuolella asuu tuhansia mustajalkoja. Heidän oma kielensä on säilynyt, ja työelämässä he ovat ahkeraa kansaa pääelinkeinonaanpääelinkeinoinaan karjanhoito ja [[maanviljely]]. Mustajalkojen piegan-heimoon kuuluva Forrest Gerard johti 1970-luvun lopulla Yhdysvaltain intiaanihallintoa toimienja toimi intiaaniasiain valtuutettuna virkamiehenä. Oman kielensä lisäksi mustajalat ovat onnistuneet säilyttämään jotakin uskonnollisesta kulttuuristaan, johon aikoinaan kuului paljon salaperäistä taikauskoa ja mystiikkaa. Näin he muodostavat vahvan lenkin siinä yhä kasvavassa intiaanikansojen ketjussa, joiden vanha kulttuuri on juuriuudelleen elpymässä.