Ero sivun ”Julius Krohn” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Aiheesta muualla: Lisätty linkki Kansallisbiografiaan |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Julius Krohn kehitti [[folkloristiikka|folkloristiikan]] alan ensimmäisen tieteellisen metodin. Krohnin menetelmällä pyritään selvittämään runon, myytin, legendan tai sadun varhaisia vaiheita sekä niiden kulkeutumista ja muuntumista. Menetelmä perustuu saman runon tai tarinan eri versioiden systemaattiseen vertailuun. Metodia kutsutaan nykyään maantieteellis-historialliseksi metodiksi tai suomalaiseksi tutkimusmenetelmäksi (The Finnish Research Method). Julius Krohnin poika, professori [[Kaarle Krohn]] (1863–1933) seurasi isänsä jälkiä, kehitti metodia edelleen ja teki siitä kansainvälisesti tunnetun.
Krohn kehitti myös suomen kirjakieltä ja loi uutta sanastoa. Tunnetuimpia Krohnin uudissanoista on [[elohopea]], siihen asti oli puhuttu elävästä hopeasta. Hän myös suoritti ''[[Seitsemän veljestä|Seitsemän veljeksen]]'' käsikirjoituksen korjausluvun eli kielentarkastuksen. 1880-luvulla Krohn oli jäsenenä [[virsikirja]]komiteassa, jonka työn tuloksena valmistuivat vuonna 1886 käyttöön otetut suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjat; hän myös kirjoitti usean virren tekstin. Krohn kuoli vuonna 1888, kun hän hukkui purjehdusmatkallaan Viipurinlahdella.
Julius Krohnin ensimmäinen puoliso oli '''Emma Sofia Nyberg''' (1834−1875). Heidän lapsiaan olivat kansanrunoudentutkija [[Kaarle Krohn]], säveltäjä, musiikintutkija ja kirkkomuusikko [[Ilmari Krohn]] ja kirjailija [[Helmi Krohn]]. Jäätyään leskeksi Julius Krohn solmi uuden avioliiton '''Maria Wilhelmiina (Minna) Lindroosin''' (1841−1917) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi mm. kirjailija [[Aino Kallas]].
| |||