Versio 11. helmikuuta 2012 kello 10.20 muokkaa Urjanhai (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 126 122 muokkausta määritelmän muotoilu Suomen kielen perussanakirjaa omin sanoin lainaten, kalliot mäissä ← Vanhempi muutos		Versio 11. helmikuuta 2012 kello 10.57 muokkaa kumoa Jmk (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 91 011 muokkausta p -w Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Kuva:Воронья гора.JPG\|thumb\|250px\|[[Tuutarin mäet\|Variksiinmäki]] [[Tuutari]]ssa [[Inkerinmaa]]lla.]] '''Mäki''' on ympäristöönsä nähden selkeästi koholla oleva maastonkohta. Suomalaisen maantieteilijän [[J. G. Granö]]n teoksessaan ''Puhdas maantiede'' (1930) esittämässä, [[Suomi\|Suomen]] ja [[Viro]]n oloja silmälläpitäen [[maisema]]tieteellisiin tarkoituksiin laaditussa luokittelussa mäki on määritelty korkeudeltaan 20–50 metriä olevaksi kohoumaksi. Sitä matalampia ovat [[''kunnas]]'' (korkeus alle 10 metriä) ja [[''kankare]]'' (korkeus 10–20 metriä).<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Granö, J. G. \| Nimeke =Puhdas maantiede \| Vuosi =1930 \| Luku = \| Sivu =59 \| Selite = \| Julkaisupaikka =Porvoo \| Julkaisija =WSOY \| Tunniste = \| Kieli = }}</ref> Paikannimissä ja yleiskielessä sana mäki voi esiintyä myös muunkorkuisten kohoumien yhteydessä. Sanan mäki muita merkityksiä suomen kielessä ovat huomattavan kalteva kohta maastossa eli [[rinne]] tai erityisesti laskettelupaikka. Yleiskielessä eräs mäkeä pienemmän kohouman synonyymi on edellä mainittujen ohella myös [[kukkula]].

Ero sivun ”Mäki” versioiden välillä