Ero sivun ”Paavo Heininen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Syntymäpaikka korjattu |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Paavo Johannes Heininen''' (s. [[13. tammikuuta]] [[1938]]
Heininen opiskeli [[musiikkitiede]]ttä [[Helsingin yliopisto]]ssa sekä pianonsoittoa ja sävellystä [[Sibelius-Akatemia]]ssa. Sävellystä hänelle opettivat [[Aarre Merikanto]], [[Einojuhani Rautavaara]], [[Einar Englund]] ja [[Joonas Kokkonen]].
Heininen on ollut suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan usein, hieman pelkistäen, kahteen tyylikauteen: [[dodekafonia|dodekafoniseen]] (n. [[1957]]–[[1975]]) ja jälkisarjalliseen ([[1976]]–). Heiniseen on alusta lähtien lyöty tietynlaista Suomen musiikin "kauhukakaran" leimaa. Monet hänen teoksensa ovat modernistisuutensa ja esitysteknisen haastavuutensa vuoksi saaneet odottaa kauankin ensiesityksiään. Tässä mielessä Heinisen kohtalotoverina voidaan pitää hänen opettajaansa Aarre Merikantoa.
Rivi 9:
Heininen tunnetaan myös erinomaisena pianistina, ja hän on soittanut useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin ''Poesia squillante ed incandescente'' ("Hehkuva ja helisevä runoelma") nimi tiivistää jotain Heinisen kirjoittamasta pianotyylistä.
Heinisen pitkä sävellystauko päättyi syksyllä [[2010]], kun [[Lappeenrannan kaupunginorkesteri]]n konsertissa kantaesitettiin hänen huilukonserttonsa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/09/paavo_heinisen_huilukonsertto_kantaesitetaan_lappeenrannassa_2019121.html| Nimeke =Paavo Heinisen huilukonsertto kantaesitetään Lappeenrannassa| Julkaisija =Yle.fi | Viitattu = 29.9.2010}}</ref>
| |||