Ero sivun ”Satyricon” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Lähteet: {{Viitteet|sarakkeet}}
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee kirjaa, yhtyeestä katso [[Satyricon (yhtye)]].}}
{{Kirja
 
| nimi-suomi = Satyricon
| nimi-alkuperäinen = Satyricon
| kuva =
| kuvateksti =
| kirjailija = [[Petronius Arbiter]]
| kuvittaja-alkuperäinen =
| kansitaiteilija-alkuperäinen =
| kieli = [[latina]]
| genre = [[romaani]]
| kustantaja-alkuperäinen =
| julkaistu-alkuperäinen = noin 60
| ulkoasu-alkuperäinen =
| sivumäärä-alkuperäinen =
| isbn-alkuperäinen =
| suomentaja = Pekka Tuomisto
| kuvittaja-suomi =
| kansitaiteilija-suomi =
| kustantaja-suomi = [[Tammi (kirjankustantamo)|Tammi]]
| julkaistu-suomi = 2003
| ulkoasu-suomi = sidottu
| sivumäärä-suomi = 338
| isbn-suomi = 951-31-2553-X
| sarja =
| edeltävä =
| seuraava =
}}
'''''Satyricon''''' on [[Petronius Arbiter]]in kirjoittama [[satiiri]]nen [[romaani]] keisariajan [[Rooma]]sta. Alun perin [[latina]]nkielinen teos on kirjoitettu vuoden [[60]] paikkeilla [[menippolainen satiiri| menippolaisen satiirin]] tapaan yhdistelemällä [[proosa]]a ja [[runous|runoutta]]. ''Satyriconin'' lukuisista kirjoista on nykyaikaan säilynyt vain pieni osa. Teoksen tunnetuin ja parhaiten säilynyt osa on '''''Trimalchion pidot''''' ({{k-la|Cena Trimalchionis}}), joka on usein julkaistu myös erillisenä.
 
''Satyricon'' tunnetaan ennen kaikkea roomalaisten [[pidot|pitojen]] ja [[orgia|orgioiden]] satiirisesta kuvauksesta. Romaani tuo esille roomalaisen alaluokan ja nousukkaiden rikasta kielen kirjoa. Teoksessa esitetään runsaasti erilaisia puheita: toiset käyttävät puheissaan kansanomaisen härskiä ja vulgaariakarkeaa kieltä, toiset taas tavoittelevat ylevää puhetapaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Näin teos luo satiirisen kuvan roomalaisista, jotka ovat ylpeitä loistavista puheistaan.
 
== Historia ==
Rivi 15 ⟶ 41:
=== Käsikirjoitushistoria ===
 
''Satyriconin'' teksti pirstoutui erilaisiin lyhyempiin tekstivalikoimiin joskus [[Myöhäisantiikki|myöhäisantiikin]] tai [[Varhaiskeskiaika|varhaisen keskiajan]] aikana. Samalla suurin osa tekstistä katosi.<ref name="Tuomisto-2003-313">Tuomisto, Pekka: Teoksen välittyminen nykyaikaan. Teoksessa Petronius Arbiter 2003, s. 313-316.</ref>
 
Säilynyt osa on peräisin erilaisista keskiaikaisista käsikirjoituslähteistä. Merkittävin osa tekstistä on peräisin kahdesta tekstiotteiden kokoelmasta, joista toinen sisältää pidempiä ja toinen lyhyempiä otteita. Kolmas merkittävä lähde on nk.niin kutsuttu Traun käsikirjoitus, joka sisältää ''Trimalchion pidot''. Lisäksi tunnetaan erilaisia sitaattienlainausten ja runokatkelmien kokoelmia, jotka sisältävät Petroniukselta peräisin olevaa tekstiä.<ref name="Tuomisto-2003-313"/>
 
Ensimmäinen painettu laitos (''editio princeps'') julkaistiin vuonna 1499 (Bernardinus de Vitalibus, [[Venetsia]]) ja toinen vuonna 1500 (Jacobus Thanner, [[Leipzig]]). Nämä laitokset olivat kuitenkin paljon nykyistä suppeampia, sillä ne eivät sisältäneet Traun käsikirjoituksesta peräisin olevaa tekstiä. ''Trimalchion pidot'' julkaistiin ensimmäisen kerran painettuna erikseen vuonna 1664 (Martinus Statilius, [[Padova]]/[[Pariisi]]).<ref name="Allinson">Allinson, Alfred R.: Introduction. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Petronius Arbiter | Nimeke=The Satyricon of Petronius | Julkaisija=Forgotten Books | Vuosi=1953käännös vuodelta 1930 | Tunniste=ISBN 1605063606 | Sivu=10 | www=http://books.google.com/books?id=I4VoUUDhzIUC&pg=PA10 | www-teksti=Teos Google Booksissa | Kieli={{en}} }}</ref>
 
== Sisältö ==
 
''Satyricon'' on koostunut alun perin ainakin kahdestakymmenestä kirjasta,<ref name="Allinson">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sacred-texts.com/cla/petro/satyr/sat01.htm | Tekijä=Allinson, Alfred R. | Nimeke=Introduction | Julkaisu=The Satyricon of Petronius | Viitattu=12.8.2011 | Kieli={{en}} }}</ref> mutta niistä yksikään ei ole säilynyt kokonaan. Nykyisin tunnetut 141 yhtenäistä katkelmaa ovat peräisin teoksen kirjoista 14-1614–16.<ref name="Tuomisto-2003-316">Tuomisto, Pekka: Miten paljon Satyriconista on säilynyt? Teoksessa Petronius Arbiter 2003, s. 316-318316–318.</ref> Suomennos sisältää pääosan siitä, mitä teoksesta on säilynyt. Koska teoksesta puuttuu niin suuri osa ja säilyneetkin osat ovat katkelmallisia, teoksen juonesta on vaikea saada kokonaiskuvaa.
 
Teoksen päähenkilö on veijarimainen kertojaminä Encolpius, joka on hieman [[Odysseus|Odysseuksen]] tavoin saanut irvokkaan [[Priapos]]-jumalan vihat niskaansa ja kokee harharetkillään erilaisia vähemmän kunniallisia seikkailuja. Teoksen tapahtumat rakentuvat hänen sekä kahden muun keskeisen henkilön, Ascyltoksen ja Gitonin, ympärille. Sekä Encolpius että nuori elostelija Ascyltos ovat jollakin tavoin rappiolle joutuneita ja löyhämoraalisia nuoria [[retoriikka|reetoreita]]. Giton on Encolpiuksen kaunis nuori orjapoika, johon sekä Encolpius että Ascyltos ovat rakastuneet ja jonka suosiosta he kilpailevat koko teoksen säilyneen osan ajan.<ref name="Tuomisto-2003-9">Tuomisto, Pekka: Esittely. Teoksessa Petronius Arbiter 2003, s. 9.</ref><ref name="Tuomisto-2003-319">Tuomisto, Pekka: Satyriconin rakenteesta ja teemoista. Teoksessa Petronius Arbiter 2003, s. 319-333319–333.</ref>
 
Encolpius ja Giton ovat ilmeisesti tavanneet ensin, ja Encolpius on ottanut kauniin pojan poikarakastetukseen. Myöhemmin seurueeseen liittyy Ascyltos, joka myös tavoittelee poikaa ja josta Encolpius yrittää välillä päästä eroon.<ref name="Tuomisto-2003-319"/> Teos kertoo päähenkilöiden harhailuista [[Italia]]ssa kohti sen eteläosaa. Teoksen alkuosassa he ovat todennäköisesti olleet [[Marseille|Massiliassa]]. Tämän jälkeen he päätyvät [[Napoli|Neapoliksen]] lähelle johonkin [[Campania]]n pikkukaupunkiin, mahdollisesti [[Pozzuoli|Puteoliin]], jonne säilyneiden osien tapahtumat aluksi sijoittuvat. Säilyneen osan loppupuolella matka jatkuu meritse kreikkalaiseen [[Kroton]]in kaupunkiin.<ref name="Tuomisto-2003-9"/>
Rivi 33 ⟶ 59:
=== Tyyli ===
 
''Satyricon'' koostuu itsenäisinä kertomuksina toimivista episodeista, jotka [[kehyskertomus]] sitoo yhteen. Teoksessa vaihtelevat eri tyylit ja niiden mukaiset tunnelmat, ja se satirisoi monenlaisia puhetapoja ja tyylejä. Puheen repertuaarit vaihtelevat hovimaisesta eleganssista alatyyliin. Pitojen juhlallisista elkeistä lipsutaan brutaalin tyyliin, ja ylevään riimittelyyn sekoittuu vulgaareja sanontoja. Seuratessaan minäkertoja Encolpioksen seikkailuja lukija saa hämmästellä jo sitä, kuinka eri lailla päähenkilö puhuu eri tilanteissa. Encolpius on veijarimainen puhekoulun kasvatti, joka on kieleltään suvereeni ja muuttaa tyyliään tilanteesta riippuen. Henkilöt lukevat mielellään runojaan ääneen, mutta yleisö ei halua kuunnella niitä, ja usein lausuja saa jättää runonsa kesken. Orgioiden kuvaus on tarkoituksellisen katkonaista ja hämärää, myös kielellisiä tabuja rikotaan. Kun monet [[libertus|vapautetut orjat]] pitävät pidoissa puheita, vulgaarien puhetyylien kirjo on rikas, koska kukin puhuja käyttää kieltä omalla tavallaan.<ref name="Pynttäri">{{Verkkoviite | Osoite=https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/kirjallisuuden_aikajana/antiikki/roomalaista-kerrontaa/petronius-ja-menippolainen-satiiri | Nimeke=Satyricon eli varhainen satiiri | Tekijä=Niemi-Pynttäri, Risto | Julkaisija=Jyväskylän yliopisto | Viitattu=1.2.2012}}</ref>
 
Harharetkenä teos vertautuu [[Homeros|Homeroksen]] ''[[Odysseia]]an'' ja teos voidaankin nähdä sen [[parodia]]na.<ref name="Pynttäri"/> Yhtymäkohtia on lukuisia: samoin kuin Odysseusta vainosi [[Poseidon]], samoin Encolpiusta vainoaa [[Priapos]]; Odysseus kohtaa matkoillaan [[Kirke]]n, Encolpius puolestaan Circen; jne.ja Lisäksiniin kielellisen parodian kohteena on useita roomalaisia kirjailijoita, muun muassa [[Seneca nuorempi|Seneca]], [[Ovidius]], [[Lucanus]] ja [[Vergilius]]edelleen. Parodiointi näkyy erityisesti Eumolpuksen lausumissa runoissa.
 
Satiirin ja parodisen eepoksen lisäksi ''Satyriconissa'' on myös näytelmällisyyttä ja [[farssi]]a, eroottista sävyä [[miletolainen kertomus|miletolaisten kertomusten]] tyyliin, sekä kreikkalaisia romaaneja muistuttavia piirteitä.<ref name="Tuomisto-2003-311"/> Tyylit muuntuvat eeppisestä torikuvauksesta melodramaattiseen haaksirikon kuvaukseen: siinä päähenkilö kuvittelee suurieleisesti hukkuvansa mereen yhdessä rakastettunsa kanssa.<ref name="Pynttäri"/>
 
=== Kirjat 1-131–13 ===
 
''Satyriconin'' alkuosa on kadonnut kokonaan. Sen sisällöstä voidaan kuitenkin tehdä joitakin päätelmiä säilyneen osan perusteella.<ref name="Tuomisto-2003-319"/>
Rivi 51 ⟶ 77:
* Encolpiuksella ja Ascyltoksella on suhde (9).
* Encolpiuksella on suhde Doris-nimiseen naiseen (126).
* Encolpius ja Giton ovat Tryphaenan rakastajina. Erityisesti Giton suututtaa Tryphaenan ja he pakenevat tätä (105-106105–106, 113).
* Encolpius on suhteessa sekä Lichaksen että tämän vaimon Hedylen kanssa. Encolpius varastaa Lichaalta laivan "himokasta pakomatkaa varten" (113).
* Priapoksen kulttia loukataan (16-1716–17).
 
=== Kirjat 14-1614–16 ===
 
Teoksen keskiosasta on säilynyt osia kirjoista 14-16. Näistä muodostuvat seuraavat episodit:
Rivi 105 ⟶ 131:
Lopulta perinnönmetsästäjien anteliaisuus kuitenkin hiipuu. Eumolpuksen lupaamaa Afrikasta saapuvaa tämän rikkauksia kuljettavaa laivaa ei näy. Selvitäkseen ongelmasta Eumolpus päättää lavastaa kuolemansa. Sitä ennen hän lukee [[testamentti]]nsa ehdon, jonka on tarkoitus olla sellainen, ettei kukaan täyttäisi sitä: osallisiksi perinnöstä pääsee vain se, joka on valmis syömään hänen ruumiinsa. Teoksen säilynyt osa päättyy siihen, että ainakin yksi perinnönmetsästäjä on aikeissa tehdä näin; se ei käy ilmi, onko Eumolpus todella kuollut. (141)
 
=== Kirjat 17-17– ===
 
Teoksen loppuosa on kadonnut kokonaan, eikä sen sisällöstä tiedetä käytännössä mitään; ei edes sitä, mihin matka jatkui.<ref name="Tuomisto-2003-319"/> Myöskään lopusta kadonneiden kirjojen määrästä ei ole tietoa; jos kirjoja on ollut alun perin ainakin 20, lopusta puuttuu ainakin neljä kirjaa.<ref name="Allinson"/><ref name="Tuomisto-2003-316"/>
Rivi 111 ⟶ 137:
== Elokuva ==
 
[[Federico Fellini]] teki vuonna 1969 Petroniuksen teoksen säilyneisiin osiin perustuvan elokuvan ''[[Fellinin Satyricon]]''. Elokuva on surrealistinen ja katkeileva kuten romaanikin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.3pipe.net/2009/12/party-time-surrealism-in-ancient-rome.html | Nimeke=Surrealism in Ancient Rome: Saturnalia & Fellini's Satyricon | Tekijä=Niyazi, H. | Julkaisu=3pipe.net | Ajankohta=9.12.2009 | Viitattu=1.2.2012 | Kieli={{en}} }}</ref>
 
== Lähteet ==
Rivi 119 ⟶ 145:
 
=== Suomennoksia ===
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Petronius Arbiter | Nimeke=Satyricon | Selite=(Satyricon.) Kääntänyt ja selityksillä ja jälkisanalla varustanut Pekka Tuomisto. Olympos-sarja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-31-2553-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Petronius Arbiter | Nimeke=Trimalkion pidot | Selite=Suomentanut ja selityksillä varustanut E. Linkomies | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=- | Vuosi=1945}}
 
=== Muita käännöksiä ja alkutekstien laitoksia ===
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Petronius Arbiter | Nimeke=Satyricon | Selite=Toimittanut E. H. Warmington. [[Loeb Classical Library]] | Julkaisupaikka=Cambridge, Massachusetts | Julkaisija=Harvard University Press | Vuosi=1969}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Petronii Arbitri | Nimeke=Cena Trimalchionis | Selite=Ed. M. Smith | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=- | Vuosi=1975}}
Rivi 130 ⟶ 154:
 
=== Muuta kirjallisuutta ===
* {{Kirjaviite | Tekijä=Prag, J. R. W. & Repath, Ian (toim.) | Nimeke=Petronius: aA handbook | Julkaisija=John Wiley and Sons | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 1405156872 | www=http://books.google.com/books?id=hrKswUQDOTAC | www-teksti=Teos Google Booksissa |Kieli={{en}} }}
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Prag, J. R. W. & Repath, Ian (toim.) | Nimeke=Petronius: a handbook | Julkaisija=John Wiley and Sons | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 1405156872 | www=http://books.google.com/books?id=hrKswUQDOTAC}}
 
== Aiheesta muualla ==
 
=== Teos ===
* C. Petronius: ''[http://www.thelatinlibrary.com/petronius1.html Satyricon libri]''. The Latin Library. {{la}}
 
* C.Caius Petronius: ''[http://www.thelatinlibraryintratext.com/petronius1X/LAT0052.htmlhtm Satyricon libri]'' The Latin Library. {{la}}
* CaiusGaius Petronius: ''[http://www.intratextsacred-texts.com/Xcla/LAT0052petro/satyrlat/index.htm The Satyricon]''. Alfred R. Allinsonin käännös. {{la}} {{en}}
* Gaius Petronius Arbiter: ''[http://wwwonlinebooks.sacred-textslibrary.comupenn.edu/clawebbin/petrogutbook/satyrlat/index.htmlookup?num=5611 The Satyricon]''. AlfredWilliam R. AllinsoninBurnabyn käännös {{la}}. {{en}}
* Petronius Arbiter: ''[http://onlinebooks.library.upenn.edu/webbin/gutbook/lookup?num=56115225 The Satyricon]''. WilliamW. BurnabynC. Firebaughin käännös. {{en}}
* Petronius Arbiter: ''[http://onlinebookslevigilant.librarycom/Bulfinch_Mythology/bulfinch.upennenglishatheist.eduorg/webbinsatyricon/gutbook/lookup?num=5225Satyricon-Firebaugh.htm The Satyricon]'' W. C. Firebaughin käännös, mukaan lukien Nodotin ja Marchenan sepittämät osat. {{en}}
* Petronius Arbiter: ''[http://levigilant.com/Bulfinch_Mythology/bulfinch.englishatheist.org/satyricon/Satyricon-Firebaugh.htm The Satyricon]'' W. C. Firebaughin käännös, mukaan lukien Nodotin ja Marchenan sepittämät osat {{en}}
 
=== Muuta ===
 
* [[:wikiquote:en:Satyricon|Petronius wikisitaateissa]] {{en}}
* Kahlos, Maijastina: [http://www.maijastinakahlos.net/b/kirjoituksia/antiikin-kirjallisuus-ancient-literature/petroniuksen-antiikki-ei-ole-valkoinen-helsingin-sanomat-1042004/ Petroniuksen antiikki ei ole valkoinen]. ''Helsingin Sanomatsanomat'' 10.4.2004.
* Porter, John: [http://homepage.usask.ca/~jrp638/CourseNotes/cena.html Word-List for Petronius's Cena Trimalchionis]s {{en}}
* Tuomisto, Pekka: [http://personal.inet.fi/tiede/pekka.tuomisto/satyricon.htm Satyricon]. Suomentajan sivusto teoksesta.