Ero sivun ”Subliimi” versioiden välillä

1700-luvulla koettiin rajuja muutoksia estetiikan historiassa, kun kauneuskeskusteluun tuotiin lisää uusia elämyskäsitteitä, sekä kehitettiin teorioita ihmisen sielullisista kyvyistä. Uusiksi käsitteiksi tuli mukaan muun muassa subliimi ja [[pittoreski]]. Tämä kauneuden lähialueiden mukaan tuominen voidaan nähdä joko kauneuden hajottamisesta osiinsa tai sen täydentämistä lisäkäsittein. Se johti rikkaampiin ja asiantiloja paremmin kuvaaviin teorioihin, mutta samalla monimutkaisti ja epäyhtenäisti niitä.<ref>Dickie 1990, s. 17–18.</ref> Voimakkaimmaksi näistä uusista käsitteistä kasvoi ajan myötä juuri subliimi<ref>Haapala & Pulliainen 1998, s. 28</ref>.

Subliimi nousi yleisen keskustelunaiheeksi, kun 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa muutamat englantilaiset matkaajat kirjoittivat kokemuksiaan [[Grand Tour]] -matkoiltaan. Grand Tour oli rikkaiden nuortenmiesten tekemä pitkäkestoinen matka Englannista Ranskaan, [[Alpit|Alppien]] yli Italiaan ja takaisin. Mm.Muun muassa [[Lordi Shaftesbury|Anthony Ashley Cooper]] (eli lordi Shaftesbury), [[John Dennis]] ja [[Joseph Addison]] tekivät matkan Alppien yli ja kuvailivat kirjoituksissaan sen herättämiä tuntemuksia. He kertoivat siellä kokemasta kauhun, sopusoinnun ja epätoivon tunteista, jotka kaikki tuntuivat oudon nautinnollisilta. Kirjoittajat eivät yksimielisesti käyttäneet subliimi-termiä, vaan omia laatusanoja kuvauksissaan. Elämykset olivat näissä kirjoituksissa enemmän jotain visuaalista kuin antiikin ajan retorista. 1700-luvun puolessa välissä puhe subliimista oli jo muodikasta<ref>Phillips 1998, s. X.</ref>.

Irlantilainen [[Edmund Burke]] oli ensimmäinen joka yhtenäisti teorian subliimista erottaen sen omaksi kategoriasta kauneudesta. Edellä mainittuja kirjoituksia matkakertomuksista ja niiden innoittamaa runoutta pidetään alkusysäyksenä Burken tutkimukselle subliimista. Hänen kauneutta ja subliimia käsittelevä teoksensa ''[[A Philosophical Enquiry Into The Origin Of Our Ideas Of The Sublime And Beautiful]]'' julkaistiin vuonna [[1757]]. Burken mukaan ”subliimi on nautinnollinen tunne, mielihyvää, joka syntyy kun pystymme tarkkailemaan kauhistuttavaa asiaa, ilman että se on suoraan vaaraksi itsellemme”<ref>Burke 1998, s. 36.</ref>. Eli subliimi syntyy kun voimme tarkkailla pelottavaa ilmiötä turvallisen välimatkan päästä. Tutkielmassaan hän nostaa myös muita asioita esiin, jotka saavat aikaan subliimin kokemuksen, kuten valtavat ja äärettömät asiat, mutta näissä kaikissa hän näkee olevan pelon tunne jollain muotoa mukana. Tämä ajatus on synnyttänyt niin sanotun pelkoteorian.

Burke on eritellyt tunteita joita subliimi ihmisessä aiheuttaa. Hänen mukaansa suurin subliimin aiheuttama tunne on hämmästys (''astonishing''), joka täyttää ihmismielen kokonaan. Tässä hämmästyksessä on mukana jonkin verran kauhun tunnettakin. Muita vähäisempiä subliimin aiheuttamia vaikutuksia on ihailu (''admiration''), palvonta (''reverence'') ja kunnioitus (''respect'').<ref>Burke 1998, s. 53.</ref>