Ero sivun ”Alvari” versioiden välillä

'''Alvari''' on [[biotooppi|luontotyyppi]], jossa vain ohut kasvillisuuskerros peittää kalkkikiveä. Maakerros on niin ohut, ettei se sovellu maanviljelykseen. Pohjoismaiden tunnetuin alvari on [[Öölanti|Öölannin]] [[Stora Alvaret]] - kalkkikiviylänkö, joka kuuluu vuonna 2000 [[UNESCO]]n [[Maailmanperintöluettelo|maailmanperintökohteeksi]] määriteltyyn Öölannin eteläosan maisemaan.

Alvarissa erittäin ohut kalkkia sisältävä maa peittää emäksistä [[kalkkikivi|kalkkiperuskalliota]]<ref name="Hallanaro_Pylvänäinen_From_2002_270">''Pohjois-Euroopan luonto - löytöretki monimuotoisuuteen'', Eeva-Liisa Hallanaro Marja Pylvänäinen Stella From, Pohjoismaiden ministerineuvosto 2002, Edita 2002, ''ISBN 92-893-0636-X'', s 270</ref>. [[Ilmasto]] on kohtalaisen kuiva, kesäisin yleensä kuivia jaksoja, sataa vähän, talvet kylmiä ja routaannuttavat[[routa]]annuttavat maan laajalti. Alvareita onkin Euroopassa vain muutamilla alueilla, kuten Öölannissa, [[Gotlanti|Gotlannissa]] ja Pohjois-Viron saarilla. [[Laidunnus]] säilyttää alvareille tyypillisen matalan, laikukkaan kasvillisuuden<ref name="Hallanaro_Pylvänäinen_From_2002_271"> Hallanaro,Pylvänäinen,From 2002, s 271</ref>. Keski-Euroopan kalkkikivialueet ovat usein alvarien tapaisia, mutta lämpimämpiä ja niitä ei käytetä laidunnukseen. Öölannin suurta alvaria on laidunnettu kivikaudelta lähtien, ja laidunnus on hävittänyt puut niin että

alueella kasvaa vain yksittäisiä havu- ja lehtipuita tai pieniä puujoukkoja. Alvarien kasvillisuus vaihtelee avokallioista ja kuivista [[keto|kedoista]] kosteahkoihin [[niitty|niittyihin]] ja märkiin alueisiin, kuten allikoihin. Kasvillisuus on matalaa ja laikkuista. Öölannissa kasvaakasvavat vain näille alueille ominaiset [[öölanninpäivännouto]] ja paikallinen marunalaji ''[[Artemisia oealandica]]''. Kesäisin alvari kukkii värikkäästi.

[[Luokka:BiotoopitPerinnebiotoopit]]