Ero sivun ”Kyyrölän kirkko” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Lupaava artikkeli -ehdotus}}
fix
Rivi 20:
 
 
[[Kuva:Kyyrölä Church.jpg|thumb|right|300px|Kyyrölän kirkko ennen sotia.]]
[[Kuva:Kyyrölä church, inside.jpg|thumb|right|300px|Kyyrölän kirkon ikonostaasi ja kirkkosalia.]]
'''Kyyrölän Kristuksen temppeliintuomisen kirkko''' oli [[Kyyrölän seurakunta|Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan]] pääkirkko [[Kyyrölä (kylä)|Kyyrölän kirkonkylässä]] [[Suomi|Suomen]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]] [[Luovutetut alueet|luovuttamalla alueella]]. Se sijaitsi [[Kyyrölä (Viipurin lääni)|Kyyrölän]] kunnan alueella vuoteen 1934 asti, jolloin kunta liitettiin [[Muolaa]]n kuntaan. Arkkitehti N. J. Baranjevin suunnittelema tiilestä rakennettu kirkko valmistui vuonna 1898<ref name="Kemppi 1997, s. 135">{{Kirjaviite | Tekijä = Kemppi Hanna | Nimeke = Seurakuntakirkkojen ja rukoushuoneiden hakemisto | Vuosi = 1997 | Sivu = 135 | Selite = Teoksessa: Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.) ''Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide'' | Julkaisupaikka = Lappeenranta | Julkaisija = Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b | Tunniste = ISBN 951-785-018-2 }}</ref> ja se oli yksi Suomen suurimmista ortodoksikirkoista.<ref name="Koponen 1999, s. 111">Koponen 1999, s. 111</ref> Kristuksen temppeliintuomisen muistolle pyhitetty kirkko oli järjestyksessä seurakunnan kolmas kirkko.<ref name="Kasanko 1952, s. 305">Kasanko 1952, s. 305</ref> Kyyrölän ensimmäinen vuonna 1725 rakennettu puukirkko paloi 1788 ja toinen vuonna 1803 valmistunut puurkirkko paloi vuonna 1894.<ref name="Kasanko 1952, s. 305"/>
 
== Ulkoasu ==
Rivi 34:
== Kirkon tuho ja irtaimiston kohtalo ==
 
Kyyrölän kirkko vaurioitui pahoin [[talvisota|talvisodassa]]. Keskuskupoli sortui, etelänpuoleinen seinä ammuttiin puoliksi rikki, sisustus tuhoutui kokonaan ja kellotorni romahti.<ref name="Kasanko 1952, s. 305"/> Nykyisin kirkosta ovat jäljellä vain nurmikosta esiin pistävät peruskivet.<ref name="Koponen 1999, s. 111"/> Talvisodan sytyttyä joutui Kyyrölä joulukuun ensimmäisenä päivänä 1939 pikaisen evakuoinnin kohteeksi, jossa ensisijalla oli väestön ja välttämättömien perustarvikkeiden evakuointi. Kirkollinen omaisuus oli tässä tilanteessa toissijaista.<ref name="Kasanko 1952, s. 318">Kasanko 1952, s. 318</ref> Joulukuun puolivälissä 1939 ja tammikuussa 1940 seurakunnan rintamalla ollut lukkari yhdessä eräiden muiden kyyröläläisten sotilaiden kanssa onnistui pelastamaan jo osittain romahtaneesta kirkosta ehtoolliskalustot, joitain ikoneja sekä osittain myös seurakunnan kirkonkirjat, jotka rovasti oli joulukuun alun evakuoinnin yhteydessä piilottanut kirkkoon.<ref name="Kasanko 1952, s. 319">Kasanko 1952, s. 319</ref>
 
Kyyrölän kirkosta saatiin pelastettua vain 22 pääasiassa pientä [[ikoni]]a, mutta kaksikerroksinen ikonostaasi, alttaritaulu ja 73 erikokoista ikonia sen sijaan jäivät paikoilleen.<ref name="Sturn 1997, s. 191">{{Kirjaviite | Tekijä = Sturn Päivi | Nimeke = Luovutetun alueen ortodoksinen kirkkotaide | Vuosi = 1997 | Sivu = 191 | Selite = Teoksessa: Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.) ''Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide'' | Julkaisupaikka = Lappeenranta | Julkaisija = Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b | Tunniste = ISBN 951-785-018-2 }}</ref> Pelastetuista ikoneista on sijoitettuna [[Oulun ortodoksinen seurakunta|Oulun]] ja [[Pielaveden ortodoksinen seurakunta|Pielaveden]] seurakuntiin sekä [[Iisalmi|Iisalmen]] evakkokeskukseen.<ref name="Sturn 1997, s. 191"/> Lisäksi historiallisesti arvokas pyhittäjä Antonia esittävä ikoni on sijoitettu Kirkkomuseoon.<ref name="Sturn 1997, s. 191"/>
 
Jatkosodan aikana kun menetetyt alueet vallattiin takaisin, pääsivät kyyröläläiset palaamaan kotiseudulleen. Ensitöikseen he raivasivat kirkon raunioiden keskelle väliaikaisen alttarin.<ref name="Kasanko 1952, s. 319"/> Sittemmin väliaikaisena kirkkona käytettiin säilyneen pappilan salia.<ref name="Kasanko 1952, s. 320">Kasanko 1952, s. 320</ref> Kirkon jälleenrakentamista alettiin suunnitella, mutta uusi evakuointi vuonna 1944 teki tyhjiksi nämä suunnitelmat.<ref name="Kasanko 1952, s. 320"/>
Rivi 42:
== Lähteet ==
 
*{{Kirjaviite | Tekijä = Koponen Paavo | Nimeke = Karjalan kirkkokummut | SuomentajaVuosi =1999 | VuosiSivu = 1999 | LukuJulkaisupaikka = Espoo | SivuJulkaisija =Tammi | Tunniste = ISBN 951-31-1431-7 }}
Selite = | Julkaisupaikka = Espoo | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 951-31-1431-7 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.) | Nimeke = Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide | Vuosi = 1997 | Julkaisupaikka = Lappeenranta | Julkaisija = Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b | Tunniste = ISBN 951-785-018-2 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Kasanko (Kasanski) Aleksanteri | Nimeke = Kirkko ja hengellinen elämä. Kyyrölä | Vuosi = 1952 | Sivu = | Selite = Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) ''Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944'' | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Muolaalaisten Seura ry | Tunniste =ISBN 952-91-4893-3 }}
 
=== Viitteet ===