Ero sivun ”Viskositeetti” versioiden välillä

Yleisesti ottaen kaikentyyppisissä virtauksissa nesteen kerrokset virtaavat eri nopeuksilla ja nesteen "paksuus" syntyy eri kerrosten välillä vaikuttavista leikkausvoimista. Loppujen lopuksi nämä voimat yhteenlaskettuina vastustavat ulkopuolista voimaa.

 

[[Isaac Newton]] esitti, että suoralle, samansuuntaiselle ja yhtenäiselle virtaukselle leikkausvoima τ joka vaikuttaa virtauskerrosten välillä, on suhteessa [[gradientti|nopeusgradienttiin]] ∂''u''/∂''y'', joka on kohtisuorassa virtauskerroksia vastaan.

 

Viskositeetti on se perusmekanismi, jolla liike-energiaa kuluu nesteen liikkuessa. Tyypillisesti energia muuttuu lämmöksi.

 

 

Pseudoplastisilla fluideilla viskositeetti pienenee leikkausvoiman kasvaessa. Dilatantit tekevät juuri päinvastoin.

 

mm. homeita [[Käyminen|fermentoidessa]] joudutaan ottamaan huomioon fermentointiliuoksen pseudoplastisuus. Homerihmastot muodostavat tahmaisen toisiinsa tarttuneen verkoston, jonka viskositeetti on suuri leikkausvoimien ollessa pieniä. Sekoitusta kasvatettaessa leikkausvoimat kasvavat ja rihmastot alkavat katkeila, jolloin viskositeetti pienenee. Useat maalit ovat puolestaan [[tiksotropia|tiksotrooppisia]] fluideja; niiden viskositeetti alenee niitä sekoitettaessa, mutta sekoituksen lakatessa niiden viskositeetti kasvaa. Näin estetään maalien valuminen.

 

Dilatanteista fluidesita esimerkkinä mainittakoon vaikka veden ja hiekan seos. Pienissä sekoitusnopeuksissa vesi voitelee hiekanjyväsiä, ja näin ollen mahdollistaa suhteellisen pienen viskositeetin. Suurissa leikkausvoimissa vesi ikään kuin pakenee hiekanjyvästen välistä, jolloin voitelu häviää ja viskositeetti kasvaa. Samoin kermavaahto on tyypillinen dilatantti (reopektinen) fluidi.