Ero sivun ”Kristillinen metallimusiikki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix |
→Historia: fixfix |
||
Rivi 26:
Kun metallimusiikista tuli suosittua 1960-luvun lopulla, tyyli yhdistettiin kielteisiin, kapinallisiin aiheisiin. Yksi varhaisista yhtyeistä, jotka vaikuttivat metallimusiikki-termin kielteiseen mielikuvaan, oli [[Black Sabbath]]. Yhtye yhdisti metallimusiikkiin "okkultistisia symboleja ja oodeja paholaiselle". Varhaisten yhtyeiden tapa käyttää [[tritonus|tritonusta]], "keskiajan riitasointuista paholaisen sointua", aiheutti sen, että vanhoillisissa piireissä tyyli "tyrmättiin tyhmänä, karkeana ja, tapauskohtaisesti, saatanallisena; musiikkina, joka tuskin sopii älykkääseen keskusteluun, saati sitten teologiseen pohdiskeluun".<ref name="Telegraph_Beckford"/><ref name="Christianity_Today"/>
Yhtyeet kuten [[Mötley Crüe]], [[Ratt]] ja [[Twisted Sister]] veivät "yleisen raivon, seksuaalisen luopumisen, päihteiden käytön, väkivallan ja epätoivon teemat miljoonien levynostajien koteihin". 1980-luvulla metallimusiikin suosion ollessa suurta National Coalition on Television Violence -järjestö "vaati huomiota [metalliyhteiden] musiikkivideoiden tuhoisalle potentiaalille, sillä ne sisälsivät väkivaltaa ja kapinaa".<ref name="Christianity_Today"/> Brittiläinen pappi ja metallimusiikkiharrastaja Rachel Mann arvioi, että juuri särökitaroiden, “intensiivisten” rytmien ja "lihaksikkaiden" vokalisointien vuoksi "metallimusiikin kappaleissa ei pelätä käsitellä kuolemaa, väkivaltaa ja tuhoa". Mann mainitsee esimerkkinä [[Slayer]]in sanoman, että kristinusko on "abortti" sekä sanoitukset "I'll take the devil
=== Alkuvaiheet ===
Rivi 58:
1980-luvun alun merkittävimpinä kristillisinä [[heavy metal]] -yhtyeinä pidetään [[Leviticus (yhtye)|Leviticusta]], [[Saint]]ia, Messiah Prophetia ja [[Stryper]]iä.<ref>Thompson (2000), "Heavenly Metal", s. 154</ref> Ei ole varmaa mikä näistä yhtyeistä oli ensimmäinen varsinainen kristillinen metalliyhtye, mutta Stryper oli niistä suurin. Stryper oli myös ensimmäinen yhtye, joka nimitti musiikkiansa julkisesti ”kristilliseksi metalliksi”.<ref name="Kapelovitz" /> Glam metal -suuntauksen kärkinimiin noussut yhtye tuli tunnetuksi voimaballadeistaan, keltamustaraidallisista trikoistaan sekä tavastaan heitellä konserteissa tarroillaan varustettuja [[Uusi testamentti|Uusia testamentteja]]. Stryperin kolmatta albumia ''[[To Hell with the Devil]]'' ([[1986]]) myytiin kaksi miljoonaa kappaletta. Lisäksi albumilta tehdyt kolme videota, ”Free”, ”Calling on You” ja ”Honestly” olivat useita viikkoja [[Music Television]]in videolistan Top 10:ssä. Yksikään toinen yhtye ei ollut saavuttanut vastaavaa. ”Free” pysyi ensimmäisellä sijalla kaksitoista viikkoa. Yhtyeen albumeita on myyty yli kahdeksan miljoonaa kappaletta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Mark Guynn | Nimeke = STRYPER 25th ANNIVERSARY TOUR | Osoite = http://www.big3records.com/ | Ajankohta = | Julkaisija = Big3 records | Viitattu = 15. heinäkuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = The Stryper Story | Osoite = http://www.stryper.com/history_stryperstory.html | Ajankohta = | Julkaisija = Stryper.Com | Viitattu = 3. maaliskuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> Stryperin menestyksen myötä kristillisestä rockmusiikista tuli suosittua.<ref name="Hale_93">{{Kirjaviite | Tekijä = Hale, Mark | Nimeke = Headbangers | Vuosi = 1993 | Kappale = 2869 | Sivu = 336 | Selite = maininta Stryperistä | Julkaisupaikka = Ann Arbor, Michigan | Julkaisija = Popular Culture, Inc. | Tunniste = 1-56075-029-4 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{en}} }}</ref>
1980-luvulla metallimusiikki jakautui alalajeihin. Tutkija Deena Weinstein (2000) kirjoittaa 1980-luvun metallin aatteiden kirjosta ja kärjistymisestä: "1980-luvulla nousivat esille white metal ja [[black metal]]. Niiden sanoitusten aiheet ovat täysin vastakohtaisia, toinen levittää 'hyviä uutisia' ja toinen 'huonoja uutisia'. Molempiin kuuluu yhtyeitä, joiden soundi kattaa koko metallimusiikin kirjon. White metal tunnetaan yleisemmin kristillisenä metallimusiikkina. Osittain vastauksena metallimusiikin suosiolle kristillinen metalli muuntaa metallimusiikin koodin palvelemaan evankelisten kristillisten lahkojen ja muiden vakaumusten tarkoituksia. Osaltaan kristillinen metallimusiikki on myös hyvin tehty
▲1980-luvulla metallimusiikki jakautui alalajeihin. Tutkija Deena Weinstein (2000) kirjoittaa 1980-luvun metallin aatteiden kirjosta ja kärjistymisestä: "1980-luvulla nousivat esille white metal ja [[black metal]]. Niiden sanoitusten aiheet ovat täysin vastakohtaisia, toinen levittää 'hyviä uutisia' ja toinen 'huonoja uutisia'. Molempiin kuuluu yhtyeitä, joiden soundi kattaa koko metallimusiikin kirjon. White metal tunnetaan yleisemmin kristillisenä metallimusiikkina. Osittain vastauksena metallimusiikin suosiolle kristillinen metalli muuntaa metallimusiikin koodin palvelemaan evankelisten kristillisten lahkojen ja muiden vakaumusten tarkoituksia. Osaltaan kristillinen metallimusiikki on myös hyvin tehty lähetyssaarnausväline, jolla rekrytoidaan jäseniä ja pelastetaan sieluja. [...] Black metal on aiheiltaan täysin kristinuskoa vastaan ja suuntaa katseensa taivaan sijaan alamaailmaan. Saatanalliset symbolit ovat olleet osa metallimusiikkia alusta lähtien Black Sabbathin ja Led Zeppelinin myötä. Länsimaissa ei ole parempaa symbolia kapinalle. Yhtyeet kuten [[Mercyful Fate]] väittivät, että ne eivät esitä. Heidän väitteensä, että ovat tosiuskovia, alamaailman herran palvojia, nähtiin kaupallisena tempauksena."<ref>Weinstein (2000), sivut 53-54</ref>
▲{{sitaatti|Siellä esiintyivät Raven ja Testament, kaikki synkkiä speed metal -bändejä ja kaikki vihasivat meitä. Väkijoukko hoilasi 'F-U-C-K Stryper, F-U-C-K Stryper'. Menimme lähemmäs lavaa, jotta kuulisimme mitä siellä huudetaan emmekä olleet uskoa korviamme. Me halusimme lähteä kotiin. Olimme kuin pikkukundeja, polvet tutisivat. Vaihdoimme koko biisilistan, pelkkiä raskaita biisejä, ei mitään pehmoilua tai 'Jeesus on tie ja totuus' -slogania. Jossain viidennen biisin jälkeen alkoi tulla sellainen olo, että olimme pääsemässä niskan päälle, mutta sekopäistä se oli. Joku piteli ylösalaisin käännettyä palavaa ristiä, jossa luki Stryper. Jollain oli kuva, jossa veljeni pää oli yhdistetty naisen vartaloon, ei sentään täysin alastomaan, mutta kuitenkin. Väistelimme lavalla koko ajan yleisön heittelemää kamaa, se oli pelottavaa.|Stryperin laulaja Michael Sweet muistelee vuotta 1985<ref>Christe 2006. ”Hollywoodin glambangerit”, sivu 204.</ref>}}
Kristilliset metalliyhtyeet saivat vastustusta myös kirkon sisäisiltä ryhmiltä ja puolueilta kuten kristilliseltä oikeistolta. Allmusic kirjoitti, että "kun kirkolliset johtajat syyttivät metallimusiikkia satanismiin rohkaisemista, Stryper pyrki todistamaan, että metallimusiikkia ja hard rockia voisi käyttää kristinuskon levittämiseen. Sekä metallistitoverit että saarnaajat (jotka kieltäytyivät uskomasta, että metallimusiikki ja kristinusko sopivat yhteen) katsoivat tätä eteläkalifornialaista yhtyettä epäillen. Kuitenkin Stryperin onnistui myydä miljoonia albumeja sekä uskoville että uskottomille."<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Henderson, Alex | Nimeke = Stryper - The Yellow and Black Attack | Osoite = http://wc03.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:ygh9kezt7q7b~T1 | Ajankohta = | Julkaisija = All Music Guide | Viitattu = 25. marraskuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> Televisiosaarnaaja Jimmy Swaggart kirjoitti ja julkaisi vuonna 1987 kirjan ''Religious Rock n' Roll – A Wolf in Sheep's Clothing'' ({{k-fi|Uskonnollinen rockmusiikki – susi lampaan vaatteissa}}), jossa hän arvosteli Stryperia ja kristillisiä metallipiirejä metallimusiikin käyttämisestä kristinuskon ilosanoman levittämiseen. Uusia yhtyeitä perustettiin, ja kristilliseen musiikkiin erikoistuneet levy-yhtiöt kiinnostuivat suuntauksesta.
Rivi 83 ⟶ 79:
Ajankohta =8. heinäkuuta 2000 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 22. helmikuuta 2008 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = HM - The Hard Music Magazine | Osoite = http://www.hmmag.com/ | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 14. elokuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> Kristillisten metallialbumien yleisimmät jakelukanavat 1980-luvulla olivat kristilliset kirjakaupat.
Monet kertoivat tulleensa uskoon kristillisen metallimusiikin kautta<ref name="Ristillinen_2">Borgmasters, Mazi, Pekkarinen, Ilé. Ristillinen-lehti 2002, ”Aloitimme toimintamme, koska oli tarve opetuslapseuttaa niitä ihmisiä, jotka olivat tulleet uskoon monien bändien kautta. Oli kaksi ryhmää, jotka tarvitsivat sitä: Ne, jotka kuuntelivat bändejä ja sitten itse bändit. Useimmat heistä eivät menneet seurakuntiin, koska siihen aikaan seurakunnat eivät päästäneet heitä sisälle. Monet heistä tulivat katsotuiksi alaspäin, koska heillä oli pitkä tukat - ja tuohon aikaan se oli jotain todella pahaa. Nyt nämä seikat ovat hieman paremmin hyväksyttyjä, mutta silloin oli toisin. Ja niinpä aloitimme tuolloin seurakuntana, jota emme enää kuitenkaan ole. teimme sen näiden ihmisten tähden. Nyt jengi useimmissa seurakunnissa on enemmän avoimia, joten emme enää näe tarvetta seurakunnalle.”</ref> 1980-luvulla yhdysvaltalaiset seurakunnat paheksuivat kuitenkin esimerkiksi miesten pitkää tukkaa,<ref name="Beeman">Mazi Borgmasters & Ilé Pekkarinen, Sanctuary Internationalin Bob Beeman haastattelu, Ristillinen-fanzine #3 (2002), sivut 22-28.</ref> joten niissä suhtauduttiin heavy rockin harrastajiin torjuvasti.<ref name="Ristillinen_2"/> [[Kalifornia]]ssa vuonna 1984 pastori Bob Beeman huomasi ongelman ja päätti kollegoidensa kanssa perustaa väliaikaisen seurakunnan uudestisyntyneille kristityille, joiden juuret olivat rockin, punkin ja metallimusiikin alakulttuureissa.<ref name="Beeman" /> Näin syntyi Sanctuary – The Rock and Roll Refuge. Seurakunnan ensimmäisinä [[kanttori|kanttoreina]] toimivat Stryperin [[Michael Sweet]] ja myöhemmin Barren Crossin Jim LaVerde. Koska Sanctuary oli täynnä muusikoita, he ottivat Bob Beemanin johdolla tehtäväkseen varmistaa, että nuorilla olisi aina saatavilla kristillistä raskasta musiikkia.<ref name="Beeman" /> Sanctuary tuki ensimmäistä tunnettua alan festivaalia ''The Metal Mardi Grasia'', joka järjestettiin ensimmäisen kerran 1987 [[Long Beach]]illa Kaliforniassa. Sen jälkeen vastaavia tapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa,
Sanctuaryn toiminta laajeni: sillä oli 1990-luvulla parhaimmillaan 36 kiinteää seurakuntaa ympäri Yhdysvaltoja.
=== 1980-luvun loppu ja 1990-luku ===
Rivi 94 ⟶ 90:
Metallimusiikin toimittaja Bruce Moore kirjoittaa e-kirjassaan Metal Missionaries (2010), että 1990-luvun puolivälissä kristillinen metallimusiikki "lakkasi leikkimästä ota kiinni -leikkiä (kopioimasta yleisiä yhtyeitä) ja alkoi sulautua oikeuttuun asemaansa extreme-musiikin piireissä, ja soittavat yhtyeet alkoivat vaikuttaa siihen, miten tämä suhteellisen uusi mutta kasvava tyylilaji määriteltäisiin."<ref>Moore 2010. Sivu 46.</ref> Mooren mukaan yhtyeiden taito, laatu ja katu-uskottavuus kasvoivat, yhtyeet saivat levytyssopimukset Tooth and Nailin, Solid Staten ja Facedown Recordsin kanssa sekä suurten yleisten yhtiöiden kuten Metal Bladen ja Victory Recordsin kanssa. Yhtyeiden levyjä myytiin yleisissä myyntipisteissä: "Ensimmäistä kertaa kristillinen extreme-musiikki siirtyi kristillisten kirjakauppojen pölyisistä takalaareista suurten myymälöiden etuhyllyihin, sellaisten kuin Best Buy, Circuit City, FYE, Target, [[Wal-Mart]] ja Hot Topic."<ref>Moore 2010. Sivu 47.</ref>
===2000-vuosikymmen===
[[Kuva:As I Lay Dying-8331.jpg|thumb|240px|[[As I Lay Dying]] -yhtye on ollut vuodesta 2002 [[metalcore]]-tyylin etulinjassa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Chris Harris and Jon Wiederhorn | Nimeke = As I Lay Dying Get Sick Of Metalcore | Osoite = http://www.mtv.com/news/articles/1560941/20070531/as_i_lay_dying.jhtml | Selite = | Ajankohta = 1. kesäkuuta 2007 | Julkaisija = Mtv.com | Viitattu = 13. kesäkuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref>]]
2000-vuosikymmenellä jotkut yhtyeet ovat saavuttaneet valtavirran menestystä. Nykyisin kristillisiä artisteja on lähes jokaisessa metallimusiikin alalajissa. Toiminnassa olevia yhtyeitä on satoja, ja ne ovat verkostoituneet ympäri maailmaa.<ref>Christe, Ian. Pedon meteli. Sivu 420.</ref> Tyylin marginaalisuudesta huolimatta osa on menestynyt kaupallisesti. 2000-vuosikymmenen metallimusiikin suosion paluusta innostuneina ovat myös monet 1980-luvulla vaikuttaneet mutta 1990-luvun alussa hajonneet yhtyeet, kuten [[Stryper]] ja [[Saint]], tehneet paluun. Lisäksi Doug Van Pelt toi lokakuussa 2004 [[Heaven's Metal]]in takaisin omana [[fanzine]]naan. [[Internet]]illä on ollut merkittävä osa kristillisen metallin kuten muunkin metallimusiikin nykyisessä elpymisessä.
Tietyt kristilliset yhtyeet on hyväksytty myös suuren yleisön piirissä, ja niiden albumeita on myyty miljoonia niin kristityille kuin ei-kristityille ihailijoille. [[Alternative metal]] -ryhmä [[P.O.D.]] saattaa olla Stryperin jälkeen kaupallisesti menestynein kristillinen metalliyhtye: se on saanut 6 [[Grammy-palkinto|Grammy]]-ehdokkuutta, ja ''[[Satellite]]''-albumin menestys toi sille [[platinalevy|multi-platina-arvon]].<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = MacKenzie, Wilson | Nimeke = P.O.D. | Osoite = http://www.allmusic.com/artist/p296044 | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Allmusic | Viitattu = 11. marraskuuta 2008 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[Metalcore]]n suosio on erityisesti sellaisten kristillisten yhtyeiden kuin crossover-menestyjät [[Zao (yhtye)|Zao]], [[Demon Hunter]], [[Norma Jean (yhtye)|Norma Jean]], [[Underoath]] ja [[As I Lay Dying]] ansiota. Vuonna 2006 AOL Music nimesi Demon Hunterin yhdeksi "10:stä artistista joita täytyy seurata".<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Demon Hunter Announces "Stronger Than Hell Tour" With Living Sacrifice | Osoite = http://www.metalunderground.com/news/details.cfm?newsid=34005 | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = metalunderground.com | Viitattu = 11. marraskuuta 2008 | Kieli = {{en}} }}</ref> Elokuussa 2007 As I Lay Dying -yhtyeen albumi ''[[An Ocean Between Us]]'' saavutti [[Billboard|Billboard 200]] -listalla sijan 8. Kanadan listoilla albumi oli avausviikolla sijalla 19, Englannissa sijalla 117 ja Japanissa 154.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Caustic | Nimeke = As I Lay Dying album chart international! | Osoite = http://heavymetalmusic.biz/2007/09/13/as-i-lay-dying-album-chart-international/ | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Heavy Metal Music Dot Biz | Viitattu = 19. joulukuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> Single "Nothing Left" sai Grammy-ehdokkuuden "Best Metal Performance" -luokassa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Caustic | Nimeke = As I Lay Dying Receives Grammy Nomination | Osoite = http://www.punktv.ca/?c=131&a=2963 | Selite = | Ajankohta = 6. joulukuuta 2007 | Julkaisija = Heavy Metal Music Dot Biz | Viitattu = 11. marraskuuta 2008 | Kieli = {{en}} }}</ref> Syyskuussa 2008 Underoathin albumi ''Lost in the Sound of Separation'' saavutti ilmestymisviikolla sijan 8 Billboard 200 -listalla myytyään yli 56 000 kappaletta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Caustic | Nimeke = Underoath - Lost in the Sound of Separation | Osoite = http://www.billboard.com/bbcom/discography/index.jsp?aid=1164789&pid=477820 | Selite = | Ajankohta = 20. syyskuuta 2008 | Julkaisija = Billboard 200 | Viitattu = 11. marraskuuta 2008 | Kieli = {{en}} }}</ref>
| |||