Ero sivun ”Marxismi-leninismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Miksi tämä kohta on kursivoitu ja sisennetty, vaikkei se ole edes sitaatti? |
p kh |
||
Rivi 8:
Käsite leninismi syntyi 1920-luvun Neuvostoliitossa V.I.Leninin (1870-1924) sairastumisen ja kuoleman jälkeisen valtataistelun aikana tarkoittamaan niitä eri tulkintoja, joita Leninin seuraajat NKP:n johdossa esittivät entisen johtajansa avoimia kysymyksiä jättäneistä ajatuksista. Yhtenäiselle esitykselle koettiin tarvetta, vaikkei Lenin itse koskaan mitään tällaista pyrkinyt kirjoittamaan.
Jo 1924 ilmestyi useita johtavien bolševikkien Lenin-tulkintoja kirjallisessa muodossa. Esimerkiksi [[Lev Trotski]] (1879-1940), [[Grigori Zinovjev]] (1883-1936), [[Lev Kamenev]] (1883-1936), [[Nikolai Buharin]] (1888-1938) ja [[Josif Stalin]] (1878-1953) rakensivat omat, osittain kilpailevat, Lenininsä. Voittajaksi selviytyi lopulta Stalin, joka hankkiutui vastustajistaan eroon yksitellen. Aate nimettiin marxismi-leninismiksi, josta tuli (lähes) koko kansainvälisen kommunistisen liikkeen aate ja teoria. [[Josif Stalin|Stalinin]] saatua haltuunsa yhä enemmän valtaa NKP:ssa muodostui marxismi-leninisminkin sisältö pitkälti Stalinin versioksi [[marxismi]]sta ja [[leninismi]]stä. Stalin muotoili opin tärkeimmät lähtökohdat ensi kerran
=== Käyttö ===
Marxismi-leninismi-käsitteen synnyn jälkeen sitä alettiin käyttää koko ajan uusissa merkityksissä eikä mitään "oikeaa" tulkintaa ole mahdollista esittää. Neuvostoliiton politiikka uudistui ja kansainvälisesti alkoi ilmaantua kilpailevia marxismi-leninismejä. Kun Neuvostoliitto ei enää ollut ainoa marxilais-leniniläisten hallinnoima valtio, alkoi käsite laajeta koskemaan useiden eri
On ongelmallista kutsua [[stalinismi]]a marxismi-leninismin synonyymiksi, koska stalinismi viittaa ideologian lisäksi myös työväenvallan, [[proletariaatin diktatuuri]]n, nimissä toteutettuun sortavaan hallintojärjestelmään. Toisaalta varsinkin Stalinin aikana oli marxilais-leniniläisiä, jotka ylpeästi ilmoittivat olevansa stalinisteja. Stalinismin jouduttua huonoon maineeseen halusivat monet kommunistit päästä eroon myös siihen kytkeytyneestä marxismi-leninismistä. On puhuttu esimerkiksi pelkästään ''marxismista ja leninismistä''.
Rivi 19:
Marxismi-leninismin, kuten muidenkaan ideologioiden, yhteydessä ei voida puhua yhtenäisestä kokonaisuudesta, vaan koko ajan muuttuvasta käsitteestä. Marxilais-leniniläiset itsekin puhuvat teorian ''luovasta soveltamisesta'', jolla tosin on ollut rajansa. Lisäksi on huomattava, että marxilais-leniniläisessä diskurssissa ei tehdä eroa politiikan ja ideologian välillä. Voidaan silti eritellä joitain marxilais-leniniläisten valtaenemmistölle yhtenäisiä piirteitä:
==== Kommunismi ====
Kommunismi eli luokaton yhteiskunta on marxilais-leniniläisten tavoite ja marxilaisen historiakäsityksen mukaisesti koko yhteiskunnallisen kehityksen suunta. Viime kädessä kaikki marxilais-leniniläinen politiikka on oikeutettava kommunismin päämäärällä. Kommunistinen yhteiskunta on marxilais-leniniläisille tulevaisuuden järjestys, jota yhdessäkään marxilais-leniniläisten hallitsemassa valtiossa ei ole katsottu saavutetun. Neuvostoliitto sen sijaan tulkitsi jo 1930-luvulla saavuttaneensa sosialismin. Kommunismiin siirryttäessä tarvitaan [[proletariaatin diktatuuri|''proletariaatin diktatuuria'']] ja ohjausta oikeaoppiselta marxilais-leniniläiseltä puolueelta. Käsitykset vaihtelevat siitä, millä tavoin siirtymisen kommunismiin ja sosialismiin tulisi tapahtua. Osa on painottanut aseellisen vallankumouksen merkitystä toisten tyytyessä rauhanomaisempiin keinoihin.
Rivi 57 ⟶ 58:
==== Hruštšov ====
{{Tarkistettava}}
1956 Stalin-kritiikillä [[Nikita Hruštšov]] katkaisi Neuvostoliiton henkisen selkärangan. Seurauksena oli yhteiskunnan mittaisia uskottavuus- ja
==== Brežnev ====
Rivi 76 ⟶ 77:
=== Anti-revisionistit ===
Stalinin kuoltua 1953 Neuvostoliitto joutui mullistusten kouriin ja parin vuoden valtataistelun jälkeen Hruštšov “julkisti” Stalinin aikana tehtyjä lukuisia vääryyksiä. NKP:n linjaa alettiin muuttaa, mutta käsitteestä marxismi-leninismi ei luovuttu. 1950-luvun lopussa Neuvostoliiton suuntaa nousivat vastustamaan muun muassa Kiinan ([[Kiinan kommunistinen puolue|KKP]]) ja Albanian ([[Albanian työn puolue|ATP]]) hallitsevat marxilais-leniniläisiksi itseään kutsuneet puolueet, joiden mielestä vallan NKP:ssa olivat saaneet revisionistit. Kiinan johtaja [[Mao Zedong]] nousi 1960-luvulla kansainvälisen anti-revisionistisen marxilais-leniniläisen liikkeen keulakuvaksi. Lukuisiin maihin perustettiin kilpailevia [[maolaisuus|maolaisia]] kommunistipuolueita, jotka usein ilmoittivat sitoutumisensa marxismi-leninismiin jo nimissään. Maolaiset ylistivät Stalinia,
Maon alettiin nähdä teoreettisilla aikaansaannoksillaan korottaneen marxismin jälleen uuteen
Maon kuoltua (1976) [[Enver Hoxha]]n johtama [[Albania]] joutui törmäyskurssille lähimmän liittolaisensa Kiinan uuden johdon kanssa ja koki olevansa nyt ainut todellisen marxismi-leninismin edustaja. Anti-revisionistiset puolueet jakautuivat maolaisiin ja [[hoxhalaisuus|hoxhalaisiin]].
Rivi 92 ⟶ 93:
== Marxismi-leninismi Suomessa ==
[[Suomen kommunistinen puolue]] (SKP) oli yks Kommunistisen (3.) internationaalin ([[Komintern]]) perustajapuolueista ja marxismi-leninismin tärkein lipunkantaja Suomessa 1920-luvulta 1980-luvulle.
SKP:n puolueriita jatkui pitkälle 1980-luvulle ja kilpailevia marxismi-leninismejä esiintyi puolueen jäsenten keskuudessa. 1970-luvulla oikeaoppista marxismi-leninismiä kokivat Suomessa edustavansa SKP:n [[Aarne Saarinen|Aarne Saarisen]] johtaman enemmistön lisäksi edellä mainittu oppositio (ks. [[taistolaisuus|taistolaiset]]) sekä [[maolaisuus|maolaiset]], joiden järjestönkin nimi oli [[Marxilais-leniniläiset ryhmät]] (MLR). Lisäksi edellä mainittujen ryhmien sisällä oli erilaisia näkemyksiä.
| |||