|
Vuorten välisissä suojaisissa kattilalaaksoissa saattaa kasvaa runsaasti erilaisia kasveja. Suojaisia paikkoja syntyy sopiviin tuulensuojaisin kattilalaaksoihin, joihin tuuli kuljettaa ravinnepitoisia mineraalihiukkasia, kasvien siemeniä jne. Lumen sulamisvedet tuovat kosteutta. Niinpä näillä puuttomilla vuoristokeitailal saattaa kasvee Euroopassa jopa 300-500 eri kasveilajia, jopa sellasia alempana kasvavia lajeja, jotka eivät muutan kasvaisi vuorilla<ref>Euroopan luonto, Milos Andera<!-- milosh an-desh-hattu-a, H.F. Ullmann 2998, ISBN 978-3-8331-4735-7, Subalpiininen vyöhyke, s. 73</ref>.
==Suomen tuntureiden kasvillisuusvyöhykkeet==
<!--
http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/tunturit1.html
-->
Varsinkin pohjoisilla, korkeilla tuntureilla on havaittavissa monia kasvillisuusvyöhykkeitä.
Metsänrajan yllä ei enää kasva [[metsä]]ä, puurajan yläpuolella
ei yksittäisiä puitakaan. Korkealla [[tunturi]]n laella on puuton [[tunturipaljakka]].
Tunturin juurella kasvaa [[havumetsä]]ä, paitsi pohjoisimmassa
[[Lappi|Lapissa]]. Mäntyrajan yläpuolella kasvaa [[koivut|koivuja]], ensin metsänä, ylöspäin mentäessä yksittäisinä tavallisina ja [[vaivaiskoivu]]ina. Puurajan tietämillä kasvaa myös pöytäkatajaa.
Alemmalla paljakalla kasvaa [[varvikko]]a, ylempänä kaskipaljakalla ruohomaista kasvillisuutta ja ylimpänä kasvaa kivikon seassa vain [[sammalet|sammalta]] ja [[jäkälät|jäkälää]].
Kaikki tunturit eivät tietenkään ulotu niin korkealle, että niissä olisi esimerkiksi ylin sammal-jäkälävyöhyke.
Eri vyöhykkeiden kasvillisuuteen vaikuttavat myös tunturin maantieteellinen sijainti (etelässä, pohjoisessa, mantereen sisäosissa vai meren lähellä) sekä myös tunturin pohjakivi,
joka määrää [[maaperä]]n ravinteet. Kasvillisuutta määrää myös lumipeitteen paksuus, matalan lumipeitteen vallitessa korkeat
heinämäiset ja varpumaiset kasvit saattavat paleltua, kun lumipeite ei suojaa niitä. Esimerkiksi [[variksenmarja]] sietää paremmin ohutta lumipeitettä kuin [[mustikka]] tai [[heinä]].
Tunturikoivikot voivat olla [[lehto]]maisia, [[saniainen|saniaisia]] ja [[kullero]]a kasvavia kosteita tai kuivia variksenmarjaa, [[mustikka]]a ja [[poronjäkälä]]ä kasvavia. [[Lapinvuokko]] (''Dryas octopetala'') suosii kalkkia.
Tunturipaljakalle (alpiiniselle, oroarktiselle vyöhykkeelle)
on tyypillistä kasviston laikkuisuus, sillä pienikin kasvua häiritsevä tekijä aiheuttaa kasvien kuoleutumista. Paljakan kasvilajisto on matalaa lumipeitteen mataluuden takia.
Se ei ole täysin aitoa arktista kasvillisuutta, vaikka siinä on joitain sen kasvilajeja.
Paljakan painanteissa voi olla paksuja lumikerroksia eli [[lumenviipymä|lumenviipymiä]], jotka sulavat ehkä 1-2 kuukaudeksi.
Toisaalla on [[tuulanpieksämä|tuulenpieksämiä]] tuulisia paikkoja, joihin ei kerry lunta. Puuttomalla paljakallahan tuulee kovasti.
Tuulenpieksämissä routii ankarasti ja on vain vähän humusta.
Paljakoilla on suuria kuivia jäkälikköjä, ja toisaalla [[vaivaiskoivu]]ja ja [[varpu]]ja kasvavia kangasmaita, ja joskus tunturisoitakin.
Tyypillisen korkean Pohjois-Lapin tunturin kasvillisuusvyöhykkeet ovat:
{| {{prettytable}}
! Vyöhyke
! Nimitys
! Korkeus m <br> merenpinnasta
! Muuta
|-
| '''[[Havumetsä]]'''
|
| noin 100-550 m <!-- 50-200 m vaivaiskoivujen alapuolella-->
|
|-
| '''Tunturikoivumetsä'''
| Pohjoisoroboreaalinen
| -300 m
| Tunturikoivikko ulottuu Norjassa korkeimmillaan 1 200 metriin. Keski-Ruotsin koivikkoja kasvaa hieman alle tuhannen metrin korkeudessa ja Pohjois-Ruotsissakin vielä 700 metrissä.<ref>Tunturikasvit, Weilin+Göös 1986, Olle G. Ohlsson, Bo Nylen, </ref>
|-
| Vaivaiskoivuja
| Orohemiarktinen, subalpiininen.
| 300-600/700 m
| Yksittäisiä tunturikoivuja ja vaivaiskoivuja ja katajia sekä pajuja. Etelä-Norjassa raja 1 200 m, ja vaivaiskoivun raja 1 500 m.
|-
|'''[[Alapaljakka]]'''
| Ala-alpiininen, <br>alaoroarktinen
|
| Suurin osa Suomen paljakoista alapaljakoita.
Varpukankaita, alueesta riippuen kasvaa [[pohjanvariksenmarja]]a (''Empetrum hermaphroditum'') nimenomaan ohutlumisilla tuulikankailla, [[Pohjoinen jäämeri|Jäämeren]] lähellä [[mustikka]]a ja [[sammalet|sammalta]]. Mahdollisesti myös yksittäisiä [[kataja|katajia]], [[vaivaiskoivu]]ja ja/tai [[pajut|pajuja]]. Alaraja Jotunheimenissa, Skandinaviassa korkeimmillaan noin 1 200 metriä.
|-
| '''[[Keskipaljakka]]'''
| Keskialpiininen,<br> keskioroarktinen
| Yli 900–1 000 m
| Ei varpuja ja vaivaiskoivuja. Joitain heinäkasveja. Esimerkiksi [[liekovarpio]]ta (''Cassiope tetragona'') ja [[tunturivihvilä]]ä (''Juncus trifidus'') ja myös [[sammalvarpio]]ta (''Cassiope hypnoides''), [[hapro]] (''Oxyria digyna''), pohjoisessa [[jääleinikki]]ä (''Ranunculus glacialis''). Suuri osa kasvien [[biomassa]]sta juuristossa. Myöhään sulavia paksuja lumikinoksia eli lumenviipymiä ja vähälumisia tuulenpieksämiä. Lumenviipymäkasvillisuutta.
Routimisen rikkomia kasvittomia alueita. Terassimaisia vuotomaita eli solifluktiota.
Rakkakivikoita eli lohkaremaita. Alaraja korkeimmillaan Jotunheimenissa noin 1 400 m. Poron, peuran ja myskihärän tyyppisiä eläimiä, sopuli<ref>Saira 2000, s 15</ref>.
|-
|'''[[Yläpaljakka]]'''
| Yläalpiininen, <br>yläoroarktinen
| Haltitunturilla <br>yli 1 150 m
| Ei yhtenäistä kasvillisuutta, jäkälää, sammalta. Kivilouhikkoa, lumikenttiä. Alaraja korkeimmillaan Jotunheimenissa noin 1 700 m. Harvemmat kasvilajit viihtyvät näin kylmässä. Kuitenkin pystyy kasvamaan esimerkiksi [[vaivaispaju]]a (''Salix herbacea''). Siellä täällä kasvaa esimerkikiksi monia [[rikkokasvit|rikkokasveja]] (''Saxifragaceae''), muun muassa [[pahtarikko]]a (''Saxifraga nivalis'') ja vyöhykkeen alaosissa joitain sarakasveja, [[tuppisara]]a (''Carex vaginata''). Muuten vyöhykkeellä kasvaa [[ruusujuuri|ruusujuurta]] (''Rhodiola rosea''), jääleinikkiä, [[lapinvuokko]]a (''Dryas octopetala'') ja [[tähkäkaura]]a (''Trisetum spicatum''). Ei yleensä suurempia eläimiä.
|}
<!--
sim. [[kurjenkanerva]] (Phyllodoce coerulea) on tyypillinen karujen tunturikankaiden (myös -koivikoiden!) laji.
Rehevämpää on varsinkin Enontekiön suurtuntureilla (mm. Malla) ja Pallas-Ounastuntureilla (mm. Takkaselkätunturi). Siellä tavataan muun muassa [[lapinvuokko]] (Dryas octopetala) -kankaita ja kalliosara (Carex rupestris)
-->
== Lähteet ==
| 