Ero sivun ”Kaarle I (Anjou ja Sisilia)” versioiden välillä

Paavi Urbanuksen kuolema lokakuussa 1264 Perugiassa ja uuden paavin, [[Klemens IV]]:n valinta olivat onnekas tapahtuma Kaarlelle. Olihan uusi paavi pitkään ollut Kaarlen veljen Alphonsen neuvonantaja ja toiminut voimakkaasti myös Kaarlen valitsemiseksi Sisilian kuninkaaksi. Kaarle matkustikin Roomaan, missä hänet [[24. toukokuuta]] [[1265]] julistettiin Sisilian kuninkaaksi.

 

 

Kaarlen hallinto uudessa valtakunnassaan oli yleensä rehellistä ja oikeudenmukaista, joskin myös tiukkaa. Kuten Provencen kreivikunnassa, niin myös Sisiliassa hän pyrki maksimoimaan tulonsa ja oikeutensa. Tyytymättömyys Sisiliassa oli korkealla, mutta nyt Kaarle saattoi asettaa kuitenkin tähtäimen valtansa laajentamiseen Pohjois-Italiaan. Tämä huolestutti paavia, joka pelkäsi yhtä paljon vahvaa Sisilian kuningasta kuin vahvaa keisariakin. Paavi oli kuitenkin valmis hyväksymään tämän vallan laajenemisen, sillä Saksan Konrad marssi joukkoineen kohden etelää vaatien Hohenstaufen suvun oikeuksien palauttamista. Eräs hänen agenteistaan oli voimakkaasti agitoinut sisilialaisia nousemaan kapinaan. Konrad saapui Roomaan [[24. kesäkuuta]] [[1268]] ja kaupunki otti hänet innostuneesti vastaan. Tagliacozzon taistelussa [[23. elokuuta]] [[1268]] hän oli voittamaisillaan päivän taistelun, mutta äkisti Kaarlen reservit saattoivat Konradin joukot sekasortoon ja niin hänen piti paeta paikalta. Tajuttuaan olevansa vaarassa Konrad yritti paeta Genovan kautta, mutta hänet vangittiin ja vietiin vankeuteen Napoliin. Konrad tuomittiin petoksesta ja hän menetti päänsä [[29. lokakuuta]] [[1268]].