Ero sivun ”Maatila” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Maatilat Suomessa: täöyd. (hups, tulikin toistoa) |
→Maatilat Suomessa: täyd. |
||
Rivi 12:
Ennen aikaan suurta, vanhaa maatilaa sanottiin Suomessa '''[[talo]]ksi'''. Siihen kuuluivat rakennusten lisäksi viljelykset, [[metsä]]t, [[karja]]t ja ihmiset. Talon omistajaa eli isäntää sanottiin [[Talonpoika|talolliseksi]]. [[Kirkonkirja|Kirkonkirjoissa]] kylien ihmiset on luetteloitu taloittain. Useimmiten myös talollisen perhe alkoi sukunimien yleistyessä käyttää talon nimeä [[sukunimi|sukunimenään]]. Talollisten lisäksi oli tilatonta väestöä, johon kuuluivat [[torppari]]t eli tilanosan vuokraajat, [[mäkitupalainen|mäkitupalaiset]] eli asuntotontin vuokraajat, [[muonamies|muonamiehet]] ja muu maataloustyöväki, sekä suurtiloja eli [[kartano]]ita, joiden alaisuudessa saattoi olla torppien ja maataloustyöväen ohella myös talonvuokraajia eli [[lampuoti|lampuoteja]] ja suuremmissa kartanoissa usein myös kartanon keskitetysti johtamia sivutiloja. Varsinkin 1920-luvulta alkaen [[Laki vuokra-alueiden lunastamisesta|torppien itsenäistymisen myötä]], mutta jo tästä riippumatta myös sitä aiemmin joko entisistä torpista ja mäkituvista mutta myös perintöosina ja vapaaehtoisilla kaupoilla muodostui lisäksi suuri joukko eri kokoisia itsenäisiä [[pientila|pientiloja]]. Kun näitä usein oli enemmän kuin varsinaisia vanhoja taloja, saattoi enemmistö maatiloista monilla alueilla lopulta jo ennen toista maailmansotaa olla pientiloja. Kun [[Luovutettu Karjala|luobvutetun Karjalan]] [[siirtoväki]] 1940-luvulla asutettiin ja sille osoitettiin maata [[maanhankintalaki|Maanhankintalain]] perusteella, pientilojen osuus nousi edelleen.
Suomessa maatiloista suurin osa on ollut ja on edelleen lähinnä perheiden yksityisomistuksessa. Suomen maaseudun asuttamisen aikoihin 1500-1700-luvuilla tilat saattoivat olla metsineen ja joutomaineen pinta-alaltaan satoja, jopa tuhansia hehtaareja. Näistä [[Kruununtila|kruununtiloista]] tuli myöhemmin lunastusten kautta talonpoikien omia ns. perintötiloja. Sittemmin 1800-luvun lopulta alkaen mahdollisiksi käyneiden palstoitusten ja lohkomisten, vuonna [[1918]] voimaan astuneen [[Laki vuokra-alueiden lunastamisesta|Lain vuokra-alueiden lunastamisesta]] ja vuonna [[1945]] [[Luovutettu Karjala|Karjalan]] ja muiden [[Luovutetut alueet|luovutettujen alueiden]] [[siirtoväki|siirtoväen]] asuttamiseksi säädetyn [[Maanhankintalaki|Maanhankintalain]] myötä muodostui runsaasti myös pienempiä tiloja, joiden pinta-ala saattoi vaihdella muutamasta hehtaarista muutamaan kymmeneen hehtaariin. Näin viimeistään 1960-luvulla tultiin tilanteeseen, jolloin etenkään muodostuneet pienemmät tilat eivät enää kyenneet elättämään maalaisväestöä - alkoi [[Maaltamuutto|muutto kaupunkeihin]].
==Elinkeino==
| |||