Ero sivun ”Tostig Godwininpoika” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Pyhiinvaellusmatka Roomaan 1061: diplomaattinen tehtävä |
|||
Rivi 155:
Frank Barlowin mukaan kuningas Edvard Tunnustajan elämästä kertova ''Vita Ædwardi Regis'' voidaan tulkita siten, että Tostig on sankari<ref>Barlow 1997, 298. Teos on Edithin toimesta kirjoitettu ja siinä Tostig saa hieman enemmän tilaa kuin veljensä Harald.</ref> ja myös mahdollinen kruununperijä ennen Northumbrian kapinaa 1065. Vaikka Tostigin omat joukot olivat jääneet kapinallisten käsiin, olisi hänen veljillään Haraldilla, Gyrthillä ja Leofwinellä ollut tarpeeksi voimaa kapinallisia vastustamaan. Harald kuitenkin kieltäytyi täyttämästä kuninkaan käskyä eikä suostunut pelastamaan veljeään.<ref>Barlow 1997, 238</ref> Tätä petturuutta Tostig ei koskaan antanut anteeksi.<ref>Barlow 1997, 239</ref>
Barlow myös esittää kysymyksen, oliko kuningatar Edith nähnyt juuri veljessään Tostigissa kruununperijän.<ref>Barlow 1997, 241</ref> Poitiersin William on katsonut sekä Edithin että Tostigin taistelleen veljeään Haraldia vastaan<ref>Barlow 1997, 242. Poitiersin Williamin lausuntoihin on kuitenkin syytä suhtautua epäillen, sillä hän esittää kantansa kirjoittamassaan Vilhelm Valloittajan elämänkerrassa vuonna 1073 ja pyrkii kaikin keinoin legalisoimaan Vilhelmin maihinnousun ja demonisoimaan Haraldin.</ref> ja Barlow pitää juuri ja juuri mahdollisena, että Tostigin ajaminen maanpakoon olisi Haraldin salajuoni veljensä syrjäyttämiseksi.<ref>Barlow 1997, 243</ref> Marjorie Chibnallin mukaan kysymys vallanperimyksestä ratkaistiin asein jo vuonna 1065, jolloin "Haraldin pettynyt veli" Tostig ajettiin maanpakoon.<ref>Chibnall 1999, 10</ref>
''Vita Ædwardi Regis'' on mahdollisesti kirjoitettu tasoittamaan Edithin tietä miehensä vallanperijäksi.<ref>Barlow 1997, 299</ref> Mikäli Edithin tarkoitus olisi ollut luovuttaa valta veljelleen Tostigille, suunnitelma raukesi Haraldin epäonnistuttua puolustamaan Tostigia Northumbrian kapinallisia vastaan.<ref>Barlow 1997, 300</ref>
| |||