|
== Luottoluokittajien oligopoli ==
VainHallitsevia luottoluokitusyhtiöitä<ref name=HS1>Marko Junkkari, Markkinoiden diktaattori toimi viimein, Helsingin Sanomat 17.1.2012 sivu C x</ref> yrityslainoissa, kiinteistövakuusarvopapereissa ynnä muussa ovat [[Standard & Poor's]] (93 % yrityslainoista), [[Moody's]] (95 %) ja [[Fitch]] (37 %) ovat merkittäviä luokittajia yrityslainoissa, kiinteistövakuusarvopapereissa ym. <ref name=oligopoly>[http://online.wsj.com/article/SB120398754592392261.html AAA Oligopoly], The Wall Street Journal, FEBRUARY 26, .2.2008</ref>
Professori [[Frank PartnoynPartnoy]]n mukaan USA:n arvopaperivalvojaviranomainen [[SEC]] on vuodesta 1975 estänyt luottoluokittajien vapaan kilpailun ja käytännössä pakottaa rahoituslaitokset ostamaan arvopapereita S&P:n, Moody's:n ja Fitchin luokitusten mukaan. <ref name=triple>[http://online.wsj.com/article/SB123976320479019717.html A Triple-A Idea - Ending the rating oligopoly], Wall Street Journal, April 15, 2009</ref><ref name=oligopoly/> EU:n talouskomissaari [[Olli Rehn]] kritisoi, että luottoluokittajat toimivat "amerikkalaisen finanssikapitalismin ehdoilla"<ref name=HS1/>.
SEC:n komissaari Kathleen Caseyn mukaan nämä luottoluokittajat toimivat pitkälti kutenkuin [[Fannie Mae]], [[Freddie Mac]] ja muutkin yritykset, jotka hallitsevat markkinoita siksi, että valtio suosii niitä muihin yrityksiin nähden. Suuret luottoluokittajat toimivat täysin rationaalisesti niinä 2000-luvun alun vuosina, joina ne antoivat tuhoisan harhaanjohtavia luokituksia ja tekivät historiallisen suuret voitot. Vuonna 2008 Casey esitti turhaan kansallisesti tunnustettujen luottoluokittajien (NRSRO) aseman poistamista SEC:n säännöistä. <ref name=triple/>
Partnoyn mukaan sääntelijöiden tulisi luottaa ennemmin luottoriskien [[swap]]-markkinoihin kuin NRSRO:ihin. <ref name=triple/> Myös mm. professori Lawrence White (NYU) on vaatinut NRSRO-sääntöjen ja -lakien poistamista.<ref name=oligopoly/> Luottoluokittajien omat kilpailevat ehdotukset eivät sisällä mitään kilpailun vapauttamista vaan päinvastoin lisäsääntöjä, jotka vaikeuttaisivat entisestään uusien yritysten tuloa luokitusmarkkinoille.<ref name=oligopoly/>
Samantapaista sääntelyä on ollut ainakin 1930-luvulta asti. Esimerkiksi vuonna 1931 USA:nYhdysvaltojen pankkisääntelyviranomainen päätti, että sen valvomat pankit saivat kirjata investment-luokitetut arvopaperit nimellishintaan alemman markkinahinnan sijaan. <ref name=kling>[http://econlog.econlib.org/archives/2009/06/a_regulatory_hi.html A Regulatory History Lesson], Arnold Kling, Library of Economics, June 26, 2009</ref>
Vuonna 1968 New Yorkin osavaltion rahoitusjohtaja Roy Goodman luonnehti luottoluokittajien valtaa raamatulliseksi, ja sittemmin niiden valta on kasvanut monin verroin<ref name=HS1/>.
==Viitteet==
| 