Ero sivun ”Helsingin kantakaupunki” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p kh, w
Rivi 2:
'''Helsingin kantakaupunki''' ({{k-sv|Helsingfors innerstad}}) oli alkujaan alue, joka kuului [[kaupunki]]in ennen [[1. tammikuuta]] [[1946]] tapahtunutta [[suuri alueliitos|suurta alueliitosta]]. Alueliitoksen jälkeen käytettiin myös nimityksiä Kanta-Helsinki ja liitosalue, jotka yhdessä muodostivat Suur-Helsingin. Kantakaupunki eli Kanta-Helsinki tarkoitti [[kaupunginosa|kaupunginosia]] 1–27. Kaupungin hallinnossa käytettiin usein jakoa kantakaupunki – esikaupungit ([[ruotsin kieli|ruotsiksi]] ''stadskärnan'' – ''förstäderna''). Nimitykset liikekeskusta eli "''city''" ja ydinkeskusta alkoivat yleistyä [[1960-luku|1960-luvulla]].
 
Vuosien kuluessa liitosaluenimityksenliitosalue-nimityksen käyttö alkoi vähetä ja samalla käsitteen kantakaupunki tarkkarajaisuus hämärtyä. Kantakaupunki-sanan merkitys alkoi riippua siitä, miten kukin puhuja sen ymmärsi. Se alkoi tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä Helsingin ydinaluetta, esikaupunkien ja lähiöiden vastakohtana. Idässä ja lännessä kantakaupungin rajoina ovat kyllä selvästi suuret merenlahdet ja niitä ylittävät sillat, mutta varsinkin pohjoisraja on käynyt epäselvemmäksi.
 
Melko usein kantakaupungiksi ymmärretään se alue kaupungista, jota [[Helsingin raitioliikenne|raitiovaunu]]t palvelevat. Toinen yleinen käsitys kantakaupungista on ns. ''kivikaupunki'' tai ''korttelikaupunki'', eli se alue kaupungista, jossa talot on rakennettu umpikorttelimaisesti[[umpikortteli]]maisesti, tiiviisti kiinni toisiinsa. Kolmas vaihtoehto on määritellä kantakaupunki siksi alueeksi, johon esikaupunkeihin johtavat moottoritiet päättyvät. Vielä [[1960-luku|1960-luvulla]] kantakaupunkimaisen alueen pohjoisraja kulki jokseenkin selvästi [[Meilahti|Meilahden]], [[Laakso (Helsinki)|Laakson]] ja [[Vallila]]n rakennettujen alueiden pohjoisreunaa pitkin; tosin myös esimerkiksi [[Käpylä]] kuului Helsinkiin jo ennen alueliitosta, mutta leveä rakentamaton vyöhyke erotti sen varsinaisesta kantakaupungista. Myöhemmin on kuitenkin [[Itä-Pasila|Itä-]] ja [[Länsi-Pasila]] sekä [[Pikku-Huopalahti]] rakennettu kantakaupungin välittömiksi jatkeiksi tehden rajan entistä epämääräisemmäksi.
Helsingin kantakaupunki on onnistuttu pitämään elävänä moottoriteiden, ostoskeskusten, yhdyskuntarakenteen hajautumisen, autoistumisen ja elämäntavoissa tapahtuneiden muutosten puristuksessa. Helsingin kaupunki aikoo myös jatkaa elävöittämistyötä houkuttelemalla kantakaupungille tapahtumia ja tekemällä keskustasta miellyttävän alueen oleskella, tehdä ostoksia ja töitä.{{kenen_mukaan}}
 
Jo [[1950-luku|1950-luvulla]] [[Suomenlinna]] (kaupunginosa numero 52) alettiin tilastoissa liittää kantakaupunkiin, jonne sen sijaintinsa vuoksi katsottiin kuuluvan. Monissa yhteyksissä myös [[Lauttasaari|Lauttasaaren]] (numero 31) katsottiin sopivan kantakaupungin yhteyteen.
 
Helsingin eteläisessä suurpiirissä oli vuonna 2005 asukkaita 98  545.
 
Helsingin niemen asukasluku oli vuonna 1967 noin 300  000, siitä se on vähentynyt puoleen eli 170  000 asukkaaseen vuoteen 2006 mennessä. Pudotus johtuu asuntojen muuttumisesta toimistokäyttöön ja siitä, että 1960-luvulla asui vielä paljon lapsiperheitä keskustan yksiöissä ja kaksioissa, mutta tämän jälkeen osa heistä muutti [[Pääkaupunkiseutu|pääkaupunkiseudun]] [[lähiö]]ihin tilavampiin asuntoihin. Nykyään myös asunnot ovat vähemmän tehokkaassa käytössä kuin ennen, sillä kun ennen esimerkiksi kalliolaisessa yksiössä asui neljä ihmistä, nykyään jopa kaksiossa saattaa asua ainoastaan yksi ihminen. Toisaalta toimistoja on alettu 2000-luvun puolessa välissä taas muuttaa asunnoiksi, etenkin hieman kauempana ydinkeskustasta.
 
==Muu aluejako==