Ero sivun ”Aerosmith” versioiden välillä

Ennen Aerosmith-nimen vakiintumista ja yhtyeen täydentymistä toisella kitaristilla vuonna 1971 yhtye oli jo saavuttanut paikallisilla esiintymisillään jonkin verran suosiota. Vuonna [[1972]] yhtye solmi promootiosopimuksen Frank Connellyn kanssa, ja samalla he saivat myös managereikseen David Krebsin ja Steve Leberin. Leber ja Krebs myös kutsuivat [[Clive Davis]]in, levy-yhtiö [[Columbia Records]]in johtajan, katsomaan yhtyeen esiintymistä Max’s Kansas City -yökerholle [[New York]]iin. Aerosmithin ei olisi edes tuona iltana pitänyt soittaa, mutta he saivat lunastettua esiintymisajan näyttääkseen kykynsä Davisille, joka suostui tekemään sopimuksen yhtyeen kanssa. Aerosmith allekirjoitti vuoden 1972 puolivaiheilla levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa, ja debyyttialbumi ''[[Aerosmith (albumi)|Aerosmith]]'' julkaistiin tammikuussa [[1973]]. Albumi oli pääasiassa suoraviivaista, bluesvaikutteista rockia, ja loikin pohjatyötä yhtyeelle tavaramerkiksi muodostuneesta musiikkityylistä. Albumilta julkaistiin kaksi singleä, ''[[Mama Kin]]'' ja ''[[Dream On (Aerosmithin kappale)|Dream On]]'', joista jälkimmäinen saavutti korkeamman listasijoituksen ollen kuitenkin vasta sijalla 59. [[Billboard Hot 100]] -singlelistalla. Suuremmaksi hitiksi se nousikin vasta vuonna [[1976]] uudelleenjulkaisun muodossa.

Yhtyeen lopullinen läpimurto tapahtui vuonna [[1975]] studioalbumin ''[[Toys in the Attic]]'' myötä. Aerosmith nousi kansainväliseksi tähdeksi musiikkialalla ja oli kova haastaja [[Led Zeppelin]]in ja [[The Rolling Stones]]in kaltaisille rockjäteille. Alun perin Aerosmithin ei kuitenkaan uskottu saavuttavan Rolling Stonesin kaltaista menestystä, ja toisinaan fyysisestä samankaltaisuudestaan tunnistetut vokalistit Steven Tyler ja Rolling Stonesin [[Mick Jagger]] kokivat pilkkaa niin medialta kuin muultakin musiikkialan vaikuttajilta. ''Toys in the Attic'' osoitti kuitenkin väitteet perättömiksi saadessaan valtaisan suosion, ja sen singlet [[Sweet Emotion]], [[Walk This Way]] ja Dream On, joka julkaistiin uudelleen, saavuttivat suosiota niin rockradiossa kuin listoilla. Sweet Emotion nappasi yhtyeen historian ensimmäisen listapaikan Top 40 -osastolla, Walk This Way sai radiosoittoa mutta nousi suurempaan suosioon vasta [[1977]], ja Dream On nousi listalla kuudennelle sijalle.