Ero sivun ”Epämetalli” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
muokkausta
typo
Rivi 1:
'''Epämetallit''' ovat [[alkuaine]]ita, jotka eivät käyttäydy kuten [[metalli]]t. Epämetallit muodostavat usein [[kovalnttinenkovalenttinen sidos|kovalenttisia sidoksia]]. Epämetallit ovat yleensä kaasuja tai kiinteitä aineita. Jotkut epämetallit (esimerkiksi [[jodi]]) ja [[puolimetalli]]t (esimerkiksi [[pii (alkuaine)|pii]]) kuitenkin kiteytyvät metallinkiiltoiseen muotoon, joten epämetallin käsite on määriteltävä aineen kemian eikä ulkonäön mukaan.
 
Varsinaisia epämetalleja ovat [[hiili]], [[typpi]], [[happi]], [[fosfori]], [[rikki]] ja [[seleeni]], halogeenit ([[fluori]], [[kloori]], [[bromi]], jodi ja [[astatiini]]) ja jalokaasut ([[helium]], [[neon]], [[krypton]], [[argon]], [[ksenon]] ja [[radon]])joskus myös puolimetallit ([[boori]], pii, [[germanium]], [[arseeni]], [[antimoni]], [[telluuri]] ja [[polonium]]). [[Vety]] lasketaan usein epämetallien joukkoon, koska se on kaasu ja muodostaa usein kovalenssisidoksia normaaliolosuhteissa. Vedyn [[pelkistymisreaktiot]] ovat kuitenkin harvinaisia, ts. se yleensä luovuttaa eikä vastaanota elektroneja, kuten varsinaiset epämetallit, joten se ei ole kemiallisesti ottaen epämetalli. Hydridi-ionia, joka on elektronin vastaanottanut vety, esiintyy vain poikkeuksellisen elektropositiivisissa tapauksissa, kuten alkalihydrideissä (esimerkiksi [[litiumhydridi]] LiH), ja itse asiassa vety alkaa käyttäytyä kuin metalli korkeassa paineessa.