Ero sivun ”Tanger” versioiden välillä

228 merkkiä poistettu ,  8 vuotta sitten
kartta, koordinaatit, –w, f
p (r2.7.1) (Botti lisäsi: ml:ടാൻജീർ)
(kartta, koordinaatit, –w, f)
| kartta_koko =
| kartta_kuvateksti =
| pushpin_map = <!-- the name of a location map as per http://fi.wikipedia.org/wiki/Malline:Location_map -->Morocco
| pushpin_label_position = <!-- the position of the pushpin label: left, right, top, bottom, none -->
| aluetyyppi = Valtio
| utc_ero =
| utc_ero_kesäaika =
| latd = 35
| latm = 46
| lats = 0
| latNS = N
| longd = 5
| longm = 48
| longs = 0
| longEW = W
| coord_region =
| coord_display = inline,title
| korkeus_merenpinnasta = 80
| postinumero_tyyppi = <!-- ZIP code, Postcode, Post code, Postal code... tai vastaava suomeksi -->
[[Karthago]]laiset perustivat [[400-luku eaa.|400-luvun eaa.]] alussa ''Tingis''-nimisen asutuksen, joka sitten siirtyi [[Rooman valtakunta|roomalaisten]] hallintaan. He kutsuivat sitä nimellä ''Tingitana''. Oltuaan välillä [[vandaalit|vandaalien]] ja [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnan]] hallussa, Tangerista tuli [[arabi]]en hallinnoima vuonna [[702]].
 
Tangierin [[maantiede|maantieteellinen]] sijainti sai Euroopan maat kiinnostumaan alueesta [[1800-luku|1800-luvun]] ja [[1900-luku|1900-luvun]] taiteessa.
 
1900-luvulla [[Ranska]] rupesi kiinnostumaan [[Marokko|Marokosta]] sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä. Vuonna [[1905]] [[31. maaliskuuta]] 1905 [[Saksa]]n keisari [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II]] teki silloisen kansleri Von Bülowin kehotuksesta [[Välimeri|Välimeren]] matkansa aikana vierailun kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada [[Ranska]] epäilemään [[Entente cordiale]]n hyödyllisyydestä. Tätä vierailua kutsutaan [[Ensimmäinen Marokon kriisi|Ensimmäiseksi Marokon kriisiksi]].
 
Ranska pyysi apua [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]lta. [[Saksa]] vaati Marokon tulevaisuutta koskevan konferenssin järjestämistä, joka järjestettiinkin [[16. tammikuuta]] [[1906]] [[Algeciras]]issa, [[Espanja]]ssa.
 
[[7. huhtikuuta]] vuonna [[1906]] [[Saksa]] ja [[Ranska]] sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä [[espanja]]laisten ja [[ranska]]laistenranskalaisten upseerien johtamat [[ poliisi]]voimat. Algecrasin konferenssissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden.
 
[[Toinen Marokon kriisi]] alkoi [[1. heinäkuuta]] vuonna [[1911]], kun [[ saksa]]lainensaksalainen tykkivene Panther saapuu Agadiriin.
Virallinen sopimus Marokosta allekirjoitettiin [[Fez]]issä, 30. maaliskuuta vuonna [[1912]], kun Marokon sulttaani [[Abdelhafid]] allekirjoitti sopimuksen, jossa Marokosta tehtiin [[Ranskan Marokko|Ranskan protektoraatti]]. Saksa tunnusti Marokon osaksi Ranskaa.
 
Espanja sai alueita Marokon pohjoisosista. Näin Marokko jaettiin kahtia: pohjoisessa oli [[Espanjan Marokko]] ja etelässä Ranskan Marokko. Allekirjoituksen jälkeen Marokon sulttaani Abdelhafid luopui kruunusta veljensä [[Jusef ben Hassan]]in hyväksi.
Marokkoon palkattiin erityistarkastaja, joka oli [[sveitsi]]läinen. Hänen tehtävänään oli valvoa, että sopimuksen mukaan tehdyt ehdot pidettiin. Hän asettui asumaan juuri Tangeriin.
 
Tangerista tehtiin vuonna [[1923]] kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat [[Ranska]]nRanskan, [[Espanja]]nEspanjan ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]n virkamiehet. [[Italia]] liittyi sopimukseen vuonna [[1928]]. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana [[espanja]]laisetespanjalaiset miehittivät Tangerin ja se palautettiin Marokolle vuonna [[1956]].
 
[[1900-luku|1900-luvun]] alussa kaupungissa asui 40 000 ihmistä joista 10 000 [[muslimi]]a ja 9 000 [[juutalainen|juutalaisia]] Euroopasta (joista 7 500 oli [[espanjalaiset|espanjalaisia]]).
 
Espanjalle kuuluva [[Río de Oro]] alue nykyisessä [[Länsi-Sahara]]ssa luovutettiin Marokon ja [[Mauritania]]lle vuonna [[1976]].
 
[[Luokka:Marokon kaupungit]]
93 725

muokkausta