Ero sivun ”Arnold Schönberg” versioiden välillä

Henkilökohtaisista kriiseistä huolimatta Schönberg sävelsi ahkerasti. Seuraavana vuonna syntyivät ''Das Buch der Hängenden Gärten'' ('Riippuvien puutarhojen kirja'), ''Erwartung'' ('Odotus') sekä hänen ensimmäinen atonaalinen pianoteoksensa, ''Drei Klavierstücke'' ('Kolme pianokappaletta'). [[1910-luku|1910-luvulla]] hänen taloudellinen tilanteensa kävi tukalaksi. Samoihin aikoihin hän joutui luopumaan opetustoimestaan juutalaisuustaustansa vuoksi; hän oli tosin kääntynyt [[luterilaisuus|luterilaiseksi]] vuonna [[1898]]). Syksyllä [[1911]] perhe muutti Berliiniin. Seuraavana vuonna syntyi puhelaulu-tekniikkaa (''Sprachstimme'') hyödyntänyt [[Albert Giraud]]in runoihin perustunut sävellys ''Pierrot Lunaire'', ja siitä tuli yksi Schönbergin esitetyimmistä teoksista. Ensimmäinen merkittävä atonaalinen orkesteriteos, ''Viisi orkesterikappaletta'', kantaesitettiin syksyllä [[Lontoo]]ssa.

 

 

Sävellystyön suhteen Schönberg eli suvantovaihetta. Anekdootin mukaan hän heinäkuussa [[1921]] totesi oppilaalleen Joser Ruferille: "Olen tänään tehnyt keksinnön, joka takaa saksalaiselle musiikille ylivallan seuraavaksi sadaksi vuodeksi". Kyse oli [[dodekafonia]]sta, jota Schönberg käytti ensi kerran silloin vielä sävellysvaiheessa olleessa ''Viidessä pianokappaleessa''. Schönbergin vaimo Mathilde kuoli lokakuussa [[1923]], mutta jo seuraavana vuonna hän meni naimisiin Gertrud Kolischin kanssa. Perhe muutti Berliiniin [[1926]], ja Schönberg otti vastaan hänelle tarjotun Berliinin musiikkikorkeakoulun sävellyksen professorin toimen. Berliissä syntyivät muun muassa ''Variationen für Orchester'' ('Orkesterimuunnelmat') ja ooppera ''Moses und Aron'' ('[[Mooses ja Aaron]]').