Ero sivun ”Arvid Janhunen” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Arvid Janhunen taisteli Tampereen punakaartin riveissä Pispalassa, ja antautui valkoisille Tampereen valloituksessa. Kalevankankaan vankileirillä hän sairastui keripukkiin, ja menetti hampaansa. Janhunen tuomittiin elokuussa 1918 avunannosta [[valtiopetos|valtiopetokseen]] kolmeksi vuodeksi [[kuritushuone]]eseen, mutta tuomio muutettiin pian viiden vuoden ehdolliseksi vankeustuomioksi. Janhunen vapautui vankileiriltä 16. elokuuta 1918. Hän saavutti kutsuntaiän 1920-luvun alussa, mutta häntä ei "poliittisesti epäluotettavana" kelpuutettu suorittamaan asevelvollisuutta.
Vuonna [[1934]] Janhunen muutti [[Rovaniemi|Rovaniemelle]] ja liittyi [[suojeluskunta]]an, millä hän ilmeisesti halusi ottaa etäisyyttä menneeseen. [[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä Janhunen ilmoittautui halukkaaksi rintamalle, mutta punavankitaustansa vuoksi hänet kutsuttiin koulutukseen 21. Prikaatiin [[Utti]]in vasta maaliskuussa 1940.
Korpraali, konepistoolimies Arvid Janhunen oli [[Mannerheim-risti|Mannerheim-ristin ritari]] numero 43. Kunniamerkki myönnettiin hänelle päivää hänen kuolemansa jälkeen, mutta [[4. Divisioona (jatkosota)|4. divisioonan]] komentaja oli ehdottanut sitä jo [[6. marraskuuta]] [[1941]] ja perusteluina mainitaan Janhusen ansiot ripeänä ja pelottomana konepistoolimiehenä useissa partioretkissä ja taistelutilanteissa. Erityisesti mainittiin hänen kykynsä saada miehet mukaansa ja hyökkäämään. Erään kerran Janhunen tuhosi [[Itä-Karjala]]ssa 50 miehen vihollisosaston ja valtasi yksin heidän asemansa. Janhunen oli ensimmäinen ritari, joka kaatui jatkosodassa. Hän haavoittui vihollisen luodista vaikeasti vatsaan ja menehtyi 25. kenttäsairaalassa Juustjärvellä. Hänet on haudattu sankarihautaan [[Hietaniemen hautausmaa]]lle. Siviiliammatiltaan hän oli vaatturi.
|