|
'''Todistuksen taakka''' eli '''todistustaakka''' ({{k-la|onus probandi}}) tarkoittaa perusteluvelvollisuutta: [[propositioPropositio|väitteen]] esittäjä on velvollinen esittämään perustelut väitteensä tueksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Selin, Risto | www=http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/todistustaakka.html | Nimeke=Todistustaakka | Julkaisu=Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja | Selite=Ursan julkaisuja 81 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tähtitieteellinen yhdistys Ursa | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 952-5329-19-4}}</ref> Erityisesti todistuksen taakka on [[olemassaolo]]väitteen esittäjällä.
Esimerkiksi [[Jumalan olemassaolo|jumalatodistusten]] avulla jumalaan uskovat eli [[Teismi|teistit]] ovat pyrkineet osoittamaan, että jumalan olemassaoloon uskominen on järkevää eli että jumalan olemassaololle on perusteita.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Koistinen, Olli & Räikkä, Juha | Nimike=Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan | Sivu=104 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-37-2034-9}}</ref> [[Ateismi|Ateistit]] ajattelevat, että jumalaan uskovien tulisi osoittaa, että jumalat ovat olemassa. Jos tähän ei pystytä, ei ole järkevää uskoa jumalten olemassaoloon.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, s. 105.</ref> Ateistit ovat sanoneet, että järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassaolemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, s. 111–112.</ref>
== Todistustaakka ajattelussa == ▼{{Korjattava|Usko-aspekti tuskin on ainoa todistustaakan sovellutus ajattelussa?}}Kun sanotaan, että on järkevää pitää jotain olemassaolevana, tarkoitetaan yleensä sitä, että käsitykselle on riittäviä todisteita eli hyviä, johdonmukaisia perusteita. Esimerkiksi [[jumalan olemassaolo|jumalatodistusten]] avulla on pyritty osoittamaan, että jumalan olemassaoloon uskominen on järkevää eli että jumalan olemassaololle on perusteet.<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Koistinen, Olli & Räikkä, Juha | Nimike=[[Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan]] | Sivu=104 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-37-2034-9}}</ref>
Kuitenkaan todistustaakan jakautuminen epäsymmetrisesti juuri olemassaoloväitteen esittäjälle ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi väite, että "galkasissamme on olemassa muutakin elämää kuin maaplaneetan elämä" ei ole sellaisenaan yhtään sen uskottavampi kuin tämän kieltävä väite "galaksissamme ei ole olemassa muuta elämää kuin omamme". Tällaisissa tapauksissa olemassaolon kieltävä väite on yhtä lailla perustelua vaativa kuin olemassaoloa puolustava. Jos jokin lähtökohta on luonnollinen, eikä vaadi perustelua, se [[agnostisismi]] kysymyksen suhteen.
Monet [[uskovainen|uskovaiset]] ajattelevat, että uskoa Jumalan olemassaoloon ei tarvitse perustella. Jumalaan [[usko]]minen on heille uskonkappale eli [[dogmi]], käsitys, joka otetaan annettuna. Uskontoja arvostelevat taas pitävät uskontojen dogmaattisuutta niiden keskeisenä ongelmana. He kysyvät, miksi Jumalan olemassaoloon pitäisi uskoa, jos jumalauskolle ei ole perusteita. Arvostelun mukaan uskonnollinen dogmaattisuus on lähtökohtaisesti järjetön asenne ja siihen liittyy usein kielteisiä käyttäytymismuotoja.<ref>Koistinen & Räikkä 1997: 110.</ref>
[[Ateismi|Ateistit]] ajattelevat, että uskovien tulisi osoittaa, että jumalat ovat olemassa. Jos tähän ei pystytä, ei ole järkevää uskoa jumalten olemassaoloon. [[Blaise Pascal]] totesi, että kantaaottamattomuus on epäuskon valitsemista, koska se, joka ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon, ei usko Jumalan olemassaoloon. Täten on pakko valita joko [[usko]] tai [[uskonnottomuus|epäusko]].<ref>Koistinen & Räikkä 1997: 105.<br>{{kirjaviite | Tekijä=Pascal, Blaise | Nimeke=[[Mietteitä]] | Selite=(Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1996 | Tunniste=ISBN 951-0-21208-3}}</ref>
Ateistista käsitystä on pyritty puolustamaan esimerkiksi seuraavankaltaisella perusteluketjulla. On järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassaolemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon.<ref>Koistinen & Räikkä 1997: 111–112.</ref>
Jumalaan uskova tai agnostikko voi kuitenkin puolustautua väittämällä, että väite Jumalan olemassa olosta on yhtä luonnollinen tai luonnoton kuin tämän kieltäväkin väite, kuten kysymyksessä galaksimme mahdollisesta maan ulkopuolisesta elämästä selvästi asian laita on. Ateistin vastaväite tähän on vetoaminen [[ochamin partaveitsi|Ochamin partaveitseen]]: oletusta Jumalasta ei heidän mukaansa tarvita.
== Todistustaakka oikeustieteessä ==
[[prosessioikeus|Prosessioikeudessa]] todistustaakkaa koskevat periaatteet ja säädökset määräävät sen kumman [[oikeudenkäynti|oikeudenkäynnin]] osapuolen tulee esittää näyttö vaaditun tuomion edellytyksenä olevista olosuhteista. Esimerkiksi rikosprosessissa syyttäjän on näytettävä syytteensä toteen. Jos riittävää näyttöä ei ole, [[syyte]] hylätään eikä [[syyttömyysolettama]] kumoudu.
=== Todistustaakka suomalaisessa oikeuskäytännössä ===
Keskeisin suomalainen todistustaakkasäännös on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §. ''Riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat [[kanne]]tta. Jos vastaaja edukseen tuo esiin jonkin seikan, on hänenkin vahvistettava se todisteilla. Rikosasiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa nojautuu.''<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340004000#L17P1 Oikeudenkäymiskaari 17 luku 1 §.]</ref>
Poikkeuksellisesti joissain tilanteissa on '''käännetty todistustaakka'''. Esimerkiksi [[kunnianloukkaus]]jutuissa syytetty voi tietyissä tilanteissa vapautua syytteestä vain jos kykenee todistamaan esittämänsä loukkaavan väitteen todeksi. Myös [[syrjintä]]lainsäädännössä on säädetty käännetystä todistustaakasta.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021#P17 Yhdenvertaisuuslaki 17 §.]</ref> Mikäli etniseen vähemmistöön tms. ryhmään kuuluvalta henkilöltä evätään tavanomainen palvelu tai asiakassuhde, tulee palveluntarjoajan pystyä todistamaan, että kieltäytymiselle on ollut jokin muu kuin syrjinnäksi katsottava peruste. Useilla oikeudenaloilla suojataan heikompaa osapuolta. Esimerkiksi työoikeudessa työnantajan on todistettava se, että työsuhteen päättämiseen on ollut lailliset edellytykset. Myös [[kuluttajansuojalaki|kuluttajansuojalaissa]] on elinkeinonharjoittajalle osoitettu todistustaakka tietyistä kuluttajan eduksi säädetyissä tilanteista.
[[Hallintolainkäyttö|Hallintolainkäytössä]] ei osapuolella ole varsinaista todistustaakkaa, sillä hallintolainkäyttölain 33 §:n mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960586#P33 Hallintolainkäyttölaki 33 §.]</ref>
== Katso myös ==
* [[OccaminTieteellinen partaveitsimenetelmä]]
▲==* [[Todistustaakka ajattelussa ==oikeustieteessä]]
* [[Argumentum ad ignorantiam]]
== Lähteet ==
* Himanen, Tom: [http://www.argumentti.fi/metafysiikka_todistustaakka/logiikka_metafysiikka.php?id=86 De Morganin laki, Scrivenin periaate ja todistustaakka] ''Argumentti.fi''
[[Luokka:Argumentointi]]
[[Luokka:Prosessioikeus]]
[[Luokka:Tietoteoria]]
| 