Ero sivun ”Arvid Janhunen” versioiden välillä

'''Arvid Mikael Janhunen''' ([[8. toukokuuta]] [[1900]] [[Porvoon mlk]] – [[26. marraskuuta]] [[1941]] [[Karhumäki]]) oli ainoa vuonna [[1918]] [[punakaarti]]n riveissä taistellut, jolle myönnettiin [[Mannerheim-risti]] Hän taisteli Tampereen punakaartin riveissä Pispalassa, ja antautui valkoisille Tampereen valloituksessa. Kalevankankaan vankileirillä hän sairastui keripukkiin, ja menetti hampaansa. Janhunen tuomittiin elokuussa 1918 avunannosta [[valtiopetos|valtiopetokseen]] kolmeksi vuodeksi [[kuritushuone]]eseen, mutta tuomio muutettiin pian viiden vuoden ehdolliseksi vankeustuomioksi. Janhunen vapautui vankileiriltä 16. elokuuta 1918.

 

Korpraali, konepistoolimies Arvid Janhunen oli [[Mannerheim-risti|Mannerheim-ristin ritari]] numero 43. Kunniamerkki myönnettiin hänelle päivää hänen kuolemansa jälkeen, mutta [[4. Divisioona (jatkosota)|4. divisioonan]] komentaja oli ehdottanut sitä jo [[6. marraskuuta]] [[1941]] ja perusteluina mainitaan Janhusen ansiot ripeänä ja pelottomana konepistoolimiehenä useissa partioretkissä ja taistelutilanteissa. Janhunen oli ensimmäinen ritari, joka kaatui jatkosodassa. Hän haavoittui vihollisen luodista vaikeasti vatsaan ja menehtyi 25. kenttäsairaalassa Juustjärvellä. Siviiliammatiltaan hän oli vaatturi.