Ero sivun ”Van der Waalsin voima” versioiden välillä

'''Van der Waalsin voima''' tarkoittaa molekyylien välisiä heikkoja voimia, jotka ilmentyvät, kun molekyylit ovat korkeintaan 0,3-0,4 [[nanometri]]n (3-4 &times; 10^-10 m) etäisyydellä toisistaan.<ref name="Brock12">{{Kirjaviite | Tekijä=Madigan, Michael et al. | Nimeke=Brock Biology of Microorganisms | Kappale=3 | Sivu=52 | Julkaisupaikka=San Francisco | Julkaisija=Pearson Benjamin Cummings | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 0-321-53615-0 | Viitattu=16.1.2009 | Kieli={{en}} }}</ref> Van der Waalsin voimat johtuvat molekyylien polarisaatiosta dipoleiksi, erityisesti [[Londonin voima|Londonin voimiin]], jotka johtuvat satunnaisesta elektronitiheyden vaihteluista. Voima on nimetty [[Johannes Diderik van der Waals]]in mukaan. Van der Waalsin voimia kutsutaan myös dispersiovoimiksi. Alun perin termiä on käytetty kaikista molekyylien välisistä voimista.

 

 

Van der Waalsin voimat ovat heikoimpia [[molekyylien väliset voimat|molekyylien välisistä voimista]]. Ne eivät pysty murtamaan vahvempia voimia, kuten esimerkiksi veden pintajännitystä. Van der Waals -[[koheesio]]voimalla sitoutunut aine ei siis sekoitu veteen, koska veden koheesiovoima ([[vetysidos]]voima) on vahvempi. Tästä johtuu se, miten vesi pisaroituu vahatulla pinnalla: veden oma pintajännitys on vahvempi kuin vahan van der Waals -voima. Pelkästään van der Waals -voimilla koossapysyvä aine tuntuu öljymäiseltä tai vahamaiselta ja on pehmeää.

 

Lainehtiminen itse johtuu epäsäännöllisen muodon [[entropia]]sta: täydellisiä pallojakaumia on vähemmän kuin epäsäännöllisiä jakaumia. Siksi on yksinkertaisesti todennäköisempää, että atomin elektronijakauma jollain hetkellä on jokin epäsäännöllisistä eikä pallomaisista mahdollisuuksista. Keskimäärin pallomainen atomi viettää suurimman osan ajasta ovaalin muotoisena, koska ovaalin pää voivat osoittaa mihin tahansa. Ovaali voi olla ovaalimainen kiertyneenä rajattoman moneen suuntaan, kun taas pallo voi olla pallomainen vain yhdellä tavalla. Van der Waalsin voimat eivät siis varsinaisesti johdu mistään muusta kuin siitä, että olisi äärimmäisen epätodennäköistä, ettei niitä olisi. Esimerkiksi alkaanimuovien (kuten [[polyeteeni]]) tapauksissa mikrotason entropiasta johtuu makrotasolla se entropian vastaiselta vaikuttava ominaisuus, että alkaanimuovit pysyvät muodossaan.

 

{{tynkä/Kemia}}

[[Luokka:Kemiallinen sitoutuminen]]