Ero sivun ”Sotatalouden rahoittaminen Suomessa toisen maailmansodan aikana” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 23:
* miespuolisen teollisuustyöntekijän keskituntiansion nousu 7-9 markasta (vuonna 1939, josta laskettuna keskituntipalkka vuoden 2010 euroina noin 2,3 - 2,9 euroa/tunti, josta laskettuna vuosiansiot noin 5-7 000 euroa) noin 14-18 markkaan tunnilta vuonna 1943
eli molemmissa ammattiryhmissä ansiotaso siis käytännössä kaksinkertaistui. Maataloudesta elantonsa saavalla väestönosalla oli ns. mustan pörssin olosuhteissa luonnollisesti mahdollisuus kasvattaa tulojaan ilman, että se nosti ”virallisia” tuloja. Samanaikaisesti elinkustannusten nousu oli lähes samaa luokkaa (indeksinä nousu noin 100:sta 192:een). Pelkästään näiden numeroiden valossa näyttäisi siis siltä, että kuluttajien ostovoima ei olisi mainittuina vuosina juurikaan laskenut. Käytännössä kotitalouksien käytettävissä olevat [[reaaliansio]]t kuitenkin laskivat noin 20-25% verotuksen kiristymisen seurauksena. Suomen 1930-luvun nopeaa talouskehitystä kuvaa sangen hyvin se, että juuri mainittu reaaliansioiden lasku tarkoitti vain paluuta vuosien 1934-35 tasolle kotitalouksien käytettävissä olevissa reaalituloissa. <ref>Suomi sodassa s.310: Järventaus jne.</ref> <ref>Itsenäisyyden puolustajat ss. 136-137: Lauri Haataja jne.</ref>
==Verotus kiristyy==
Suomen valtio rahoitti sotamenojaan myös kansalaisten verotaakkaa lisäämällä. Jo käytössä olevien verojen korotusten ohessa otettiin käyttöön myös täysin uusia veromuotoja, joista tärkein oli liikevaihtoveron käyttöönotto helmikuussa 1941. Liikevaihtovero otettiin käyttöön mm. korvaamaan ns. ylellisyystuotteista perittyjä tullimaksuja. Liikevaihtoveron määrä oli aluksi 4-10 prosenttia, mutta jo vuoden 1941 lopussa se korotettiin 4-13 prosenttiin ja vuoden 1944 heinäkuussa 20:en prosenttiin. Liikevaihtovero perittiin kaupan tukkuportaassa, mutta se ei koskenut ns. peruselintarvikkeita.Verotusmuoto jäi pysyväksi ja myöhemmin sitä laajennettiin koskemaan myös palveluita, jolloin nimi muuttui arvonlisäveroksi. Valmisteverojen tuotto valtion kassaan oli suurin tupakkatuotteista, mutta myös uusia tuotteita otettiin valmisteverotuksen piiriin (mm. makeiset, kahvi, autonrenkaat, tulitikut, sokeri, virvoitus- sekä mallasjuomat) <ref>Itsenäisyyden puolustajat s.136: Lauri Haataja jne.</ref>
Siirtoväelle maksettavien korvauksien rahoittamiseksi säädettiin toisen maailmansodan aikana kahdesti (elokuussa -40 ja toukokuussa -45) erityinen omaisuudenluovutusvero. Omaisuudenluovutusvero oli progressiivinen, jolloin veroprosentti kasvoi luovutetun omaisuuden arvon kasvaessa. Esimerkkeinä veroprosenteista luovutetun omaisuuden arvon mukaan vuonna 1939 (suluissa vuonna 1945): <ref>Itsenäisyyden puolustajat ss.136-137: Lauri Haataja jne.</ref>
* 40 000 mk veroprosentti 2,5 (vuonna 1945 veroa ei kannettu)
* 80 000 mk veroprosentti 3,5 (vuonna 1945 0,4%)
* 640 000 mk veroprosentti 7,5 (1,6%)
* yli 40 960 000 mk veroprosentti 20 (3,5%)
Vuoden 1945 omaisuudenluovutusvero ei prosenttilukujen pienuudesta huolimatta ollut lievempi, koska vero oli säädetty maksettavaksi viitenä peräkkäisenä vuonna. Lisäksi verotetun varallisuuden arvo laskettiin eri tavalla. Omaisuuden arvo laskettiin vuoden 1944 omaisuuden käyvän arvon mukaan kaksinkertaistettuna ja myös irtain omaisuus laskettiin verotuksen piiriin kuuluvaksi.
==Talvisodan aika==
| |||