Glass-Steagal Glass–Steagall-laki, joka tunnetaan myös nimellä Banking Act, astui voimaan 16.6. kesäkuuta 1933. Lain tarkoituksena oli kontrolloida rahoitusmarkkinoiden spekulaatioita. Nimensä se on saanut aloitteen tehneiden demokraattien[[Yhdysvaltain senaattoriensenaatti|demokraattisenaattoreilta]] [[Carter Glass]]ilta ja [[Henry B. Steagell]]ilta, jotka tekivät aloitteen mukaanlaista. Glass oli entinen valtiovarainministeri ja Steagall pankki- ja valuuttakomitean puheenjohtajana.
Ensimmäinen Glass-Steagall act tehtiin 1932. Sen tavoitteena oli deflaation[[deflaatio]]n pysäyttäminen, mikä laajensi yhdysvaltain[[Yhdysvaltain keskuspankki|Yhdysvaltain keskuspankin]] mahdollisuutta tarjota lisädiskonttausta joukkovelkakirjoille ja yritystodistuksille. Taloustieteen kirjallisuus puhuu kuitenkin useimmiten vuonna 1933 säädetystä Glass-Steagal–laistaGlass–Steagall-laista, jolla oli merkittävä vaikutus Yhdysvaltojen pankkijärjestelmän säätelyyn. Lain mukaan pankit tuli erottaa liiketoimintatapansa perusteella liike- ja sijoituspankeiksi. Laki myös perusti [[Federal Deposit Insurance Corporation]]in (FDIC) vakuuttamaan pankkitalletukset. Sen sijaan liikepankeilla ei ollut oikeutta vakuuttaa osakkeita ja joukkovelkakirjoja ja vastaavasti investointipankit eivät voineet käyttää asiakkaiden talletuksia spekulaatioon.
Glass-SteagallGlass–Steagall vaikutti merkittävästi myös eurooppalaiseen pankkijärjestelmään ja useissa Euroopan maissa ryhdyttiinkin säätelemään pankkeja saman kaksiportaisuusperiaatteen mukaisesti.
== Lain purkautuminen ==
Glass-SteagaliaGlass–Steagallia kritisoitiin sen koko voimassaoloajan markkinoiden vapauden rajoittamisesta. Taloussektorin voimakkaan painostuksen seurauksena kaksiportaista pankkijärjestelmää alettiinkin purkaa molemmin puolin AtlanttiaAtlantia. Vuonna 1986 Iso-Britannia luopui mallista ja Yhdysvalloissa laki kumottiin rebublikaanienrepublikaanien aloitteesta lopullisesti vuonna 1999.
Lain kumoaminen poisti pankkien erottelun liike- ja sijoituspankeiksi. Säätelyn purkamisen kannattajat ovat sitä mieltä, että pankkitoiminnan yhdistymisellä on ollut vain vähän vaikutusta rahoitusjärjestelmään ja se on jopa auttanut vakauden säilymistä finanssikriisin aikana. Vastustajat taas väittävät Glass-SteagilistaGlass–Steagallista luopumisen edesauttaneen asuntomarkkinoiden romahdusta ja finanssikriisiä.
