Ero sivun ”Synteettinen evoluutioteoria” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
(kirjoitusvirheen korjaus)
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Synteettisen evoluutioteorian jälkeen on kehittynyt vaiheittain nykyinen evoluutioteoria, jonka näkemys on pääasiassa 1970- ja 1980-luvuilta peräisin. Synteettisen evoluutioteorian ajan jälkeen on seurannut vapaamman ajattelun aika, eikä kehitystä enää aina haluta rajoittaa tiettyihin kaavamaisuuksiin. Pääpiirteissään nykyinen käsityskin on samanlainen kuin Darwinin alkuperäinen teoria. Darwin ei vain pystynyt aikanaan esittämään periytymisen mekanismia. [[Gregor Mendel]]in keksimät periytymissäännöt keksittiin uudelleen 1900-luvun vaihteessa, jonka jälkeen uusdarwinismi alkoi muotoutua vaiheittain.
 
Uusdarwinismin keskeisiä päätelmiä:
 
• Mutaatiot synnyttävät hitaasti samaan ominaisuuteen vaikuttavan geenin uusia muotoja eli alleeleja populaation yksilöihin.
 
• Sukusolujen yhtyessä nämä alleelit yhdistyvät sattumanvaraisesti uusiksi yhdistelmiksi, mistä seuraa populaation yksilöiden välille perinnöllistä muuntelua.
 
• Luonnonvalinta näkyy populaatiossa erilaisena lisääntymistehokkuutena, ei niinkään yksilöiden välisenä taisteluna kuten Darwin oli esittänyt.
 
• Parhaan sopeutuman tuottavat alleeliyhdistelmät yleistyvät populaatiossa, koska kilpailussa voittavat eniten fitnessiä eli kelpoisuutta omaavat yksilöt, eivät ne, jotka taistelevat tehokkaimmin.
• Esimerkiksi lyhytkaulaisemmat kirahvit eivät kuolleet vaan lisääntyivät heikommin kuin pitkäkaulaiset kirahvit, mikä johti vähitellen niiden harvinaistumiseen ja pitkäkaulaisuuden yleistymiseen.
 
• Populaatiogenetiikka tutkii evoluutiota populaatioiden
välisten geneettisten erojen kautta
• Populaatiogenetiikan asettaminen darwinistiseen
viitekehykseen jakoi evoluutiobiologian kahteen
erikoisalaan:
A) Mikroevoluutio ja B) Makroevoluutio
 
 
{{tynkä/Biologia}}
3

muokkausta