'''Argumentum ad ignorantiam''' tarkoittaa vetoamista todisteiden puutteisiin. Sen yleinen kaava on seuraava:
Rivi 14 ⟶ 15:
*''Pystytkö osoittamaan, että et tehnyt häirikkösoittoja N.N.:n puhelimeen viime yönä?''
Käänteiseen todistustaakkaan myös usein vedotaan virheellisellä tavalla. Esimerkiksi jos esitän, että koska ei voida todistaa, että ei-A, ''on mahdollista'', että A, on päätelmä itsestäänselvästi koherenttia. Kuitenkin tapauksissa, joissa jokin epävarma asia on luonnollisena pidetty kyseenalaistamaton ennakko-oletus, pelkästään sen kyseesalaistamista sillä perusteella ettei sen puolesta ole varmaa evidenssiä voidaan pitää virheellisesti käänteisen todistustaakan argumentaatiovirheenä.
Kaikissa tilanteissa ei vastakkaisia vaihtoehtoja voi lainkaan asettaa järjestykseen, kuten tapauksessa "syytön kunnes toisin todistetaan". On täysin perusteltua uskoa siihen, ettei menninkäisiä ole olemassa, kunnes toisin todistetaan. Mutta todistustaakka voi jakautua myös symmetrisesti, kuten kysymyksessä, onko maa galaksimme ainoa asutettu planeetta vai ei. Ei ole vain niin, että sillä, joka väittäisi, että linnunradalla on muutakin elämää kuin telluksen, pitäisi todistaa väitteensä; aivan yhtä lailla todistustaakka on sillä, joka väittäisi päinvastaista. Lähtökohta on tässä itsestäänselvästi, ettei toinen vaihtoehto ole suoralta kädeltä millään lailla toista uskottavampi. Tämänkaltaisissa tapauksissa saatetaan todistustaakkaan vetoamista hyvinkin helposti soveltaa virheellisesti ja toista syyttää perusteetta vetoamisesta todisteiden puutteisiin. Näin menettelevä itse asiassa itse sortuu juuri siihen virhepäätelmään, josta toista syyttää. Kysmykset siitä, milloin jokin vastakohtapari on todella sellainen, että todistustaakka jakautuu epäsymmetrisesti, ovat usein hyvin vaikeita ja kiistanlaisia.
