Ero sivun ”Turska” versioiden välillä

| nimi = TurskaTerska

'''TurskaTerska''' (''Gadus morhuaterskua'') on [[Pohjois-Atlantti|Pohjois-Atlantin]] kalastuksessa perinteisesti tärkeimpiä saaliskaloja, niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. TurskaTerska elää myös [[Itämeri|Itämeressä]], mutta sen esiintyminen Suomen rannikolla on ajoittaista.

Muiden [[turskatterskat|turskienterskien heimon]] (Gadidae) lajien tapaan turskallaterskalla on kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Väriltään se on vihertävän tai ruskehtavan harmaa, mutta joissain ympäristöissä myös punertava; vatsa on valkoinen. Kylkiviiva on selvästi erottuva, vaalea, ruumiin etuosassa ylös kaartuva. Pää on suuri ja leuan alla on pieni mutta paksuhko viiksisäie.

Suomen suurimmat turskatterskat ovat olleet yli 30-kiloisia. Yleensä Suomessa tavattavien turskienterskien paino on kuitenkin ollut 0,5-5 kg ja pituus alle 75 cm.<ref name=atlas/> Maailman ennätysturskatennätysterskat ovat kaksimetrisiä, 96-kiloisia ja 25 vuotiaita.<ref name=”FB”>{{FishBase|Gadus|morhua}}</ref>.

TurskaTerska liikkuu pohjan tuntumassa ulappavesillä, yleisimmin 100-200 metrin syvyydessä, mutta voi joskus myös siirtyä [[pelaginen|pelagiseksi]] ravinnon perässä tai lisääntymistarkoituksessa.

TurskaTerska on kaikkiruokainen. Enimmäkseen se syö suurehkoja [[äyriäiset|äyriäisiä]] ja pieniä kaloja. Itämeren turskanterskan pääravintoa on silakka. TurskaTerska on huomattavan nopeakasvuinen kala. Itämeressä 2-vuotias turskaterska painaa puolisen kiloa, 5-vuotias jo 2-4 kiloa.<ref name=atlas/>

Eri turskakannatterskakannat tulevat sukukypsiksi eri ikäisinä. Kutuaika on kerran vuodessa ja kestää muutaman kuukauden. Kutuaika vaihtelee alueittain; levinneisyysalueen eteläosissa kutu on alkutalvesta, Itämeressä huhtikuusta heinäkuuhun. Kutuaikana turskatterskat liikkuvat suurissa parvissa ja kutu yleensä tapahtuu pohjan tuntumassa. Mädin turskaterska laskee useassa erillisessä erässä. Mätimunat ovat pieniä ja kelluvia.

Euroopassa turskanterskan levinneisyys ulottuu [[Biskajanlahti|Biskajanlahdelta]] [[Barentsinmeri|Barentsinmerelle]] [[Karhusaari|Karhusaaren]] ympäristöön asti ja [[Vienanmeri|Vienanmereen]] sekä [[Islanti|Islannin]] vesille. Amerikassa turskaaterskaa esiintyy [[Pohjois-Carolina]]n [[Cape Hatteras]]ista [[Ungava Bay]]hin [[Newfoundland]]issa ja [[Grönlanti|Grönlannin]] rannikoilla. TurskanTerskan levinneisyys ulottuu Itämereen, mutta lisääntymistä tapahtuu vain eteläosassa.

TurskaTerska on jakautunut varsin selväpiirteisiin alueellisiin lisääntymiskantoihin. Tärkeimmät kannat Euroopassa ovat Norjan Barentsinmeren kanta ja Islannin kanta. Luoteis-Atlantilla Grönlannin ympäristön ja Newfoundlandin kannat ovat romahtaneet dramaattisesti 1900-luvun lopulla.

=== Itämeren turskaterska ===

Itämeren turskaterska käsittää kaksi jokseenkin erillistä kantaa. Läntinen kanta ulottuu [[Kattegat]]ista Itämereen [[Bornholm]]in vesille saakka. Itäinen kanta taas elää tästä itään ja pohjoiseen. TurskaaTerskaa tavataan lähes koko Itämeressä, mutta lisääntymään se pystyy vain Itämeren suolaisimmissa osissa: mäti kelluu vain yli 10 promillen [[saliniteetti|suolapitoisessa]] vedessä ja tällaista vettä on vain syvänteissä ja aivan [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] tuntumassa. Kutumenestys täälläkin vaihtelee ja on riippuvainen Tanskan salmista tulevasta happipitoisesta ja suolaisesta vedestä. Suurten suolapulssien jälkeen syntyvät voimakkaat vuosiluokat voivat levitä runsainakin myös Suomen rannikoille. Suomessa runsaat turskavuodetterskavuodet osuivat viimeksi 1980-luvun alkuun, jonka jälkeen laji on käynyt harvinaiseksi.<ref name =atlas/>

[[Kuva:Cod catch 1950 2002.png|thumb|250px|Maailman turskasaaliidenterskasaaliiden kehitys 1950-2002: Eurooppa (sininen), Luoteis-Atlantti (vihreä), kokonaissaalis (punainen). FAO:n tilasto.]]

TurskaaTerskaa pyydetään [[trooli]]lla, pitkäsiimalla, verkoilla mutta myös pilkkimällä eli juksaamalla.

TurskaTerska on tärkeimpiä kauppa- ja saaliskaloja Euroopassa, ja oli aiemmin myös Pohjois-Amerikassa. Pohjois-Amerikan turskakannatterskakannat kuitenkin romahtivat dramaattisesti 1970-luvulla ja lähes katosivat 1990-luvulla. TurskanTerskan kokonaissaalis on vähentynyt 1960-luvun lähes kolmesta miljoonasta tonnista alle miljoonaan 2000-luvulla.<ref name=FAO>[http://www.fao.org/fishery/species/2218/en ''Gadus morhua'' (Linnaeus, 1758)] FAO Fisheries and Aquaculture. Species Fact Sheets.</ref>

TurskaaTerskaa on alettu viime vuosia tuottaa myös [[kalanviljely]]ssä, mutta tuotanto 2010-luvulle tultaessa oli vasta noin 10&nbsp;000 vuositonnia.<ref name=FAO/>

Itämeren turskasaalisterskasaalis oli huipussaan 1984 noin 500&nbsp;000 tonnia mutta vuoteen 1992 se laski 73&nbsp;000 tonniin. Itämeren kannan pienenemiseen ovat vaikuttaneet liikakalastus, vähentyneet [[suolapulssi]]t Pohjanmerestä sekä rehevöityminen.<ref name =atlas>RKTL Kala-atlas: [http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/turskaterska/ TurskaTerska]</ref>

Vuonna 2010 suomalaisten ammattikalastajien turskasaalisterskasaalis Itämerestä oli noin 1000 tonnia. Käytännössä koko saalis saatiin Etelä-Itämereltä.<ref>[http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/rktl_tilastoja_3_11_web.pdf Ammattikalastus merellä 2010] Riista- ja kalatalous, Tilastoja 3/2911. Suomen virallinen tilasto. www.rktl.fi</ref>

Syvissä vesissä asustavan turskanterskan juksa on järeä, ainakin parin sadan gramman, mutta jopa yli kilon painoinen. Myös siiman järeyden tulee olla samaa tasoa, yksisäikeisenä (nailon) siimana ainakin millimetrin vahvaa ja mahdollisimman venymätöntä. TurskaTerska on verestettävä heti sen jälkeen kun se on saatu ylös, sillä sen veri on kitkerää ja pahanmakuista.

== TurskanTerskan ravintokäytöstä ==

[[Tiedosto:Russian Cod liver in an opened can.jpg|thumb|left|150px|Venäläinen säilyke, joka sisältää turskanterskan maksaa.]]

[[Lipeäkala]] on perinteisesti ollut turskaaterskaa, mutta nykyään [[molva]] on korvannut turskanterskan Suomessa lipeäkalana. TurskanTerskan mätimunista valmistetaan mätitahnaa.

[[Luokka:TurskakalatTerskakalat]]

[[et:TurskTersk]]