Ero sivun ”Panssarintorjunta” versioiden välillä

Ensimmäisten panssarivaunujen ilmestyessä taistelukentälle ensimmäisen maailmansodan aikana, panssarintorjuntaan käytettiin kenttätykkejä ja miinoja. Hieman myöhemmin kehitettiin järeitä [[panssarintorjuntakivääri|panssarintorjuntakivääreitä]] ja [[Panssarintorjuntakanuuna|panssarintorjuntatykkejä]].Espanjan sisällissodassa käytettiin kasapanoksia sekä polttopulloja. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana Suomi käytti [[polttopullo]]ja neuvostoliittolaisten panssarivaunujen tuhoamisessa. Harppaus panssaritorjunnassa saavutettiin [[ontelokranaatti|ontelokranaatteihin]] perustuvien [[sinko]]jen tullessa käyttöön [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuvaiheissa. Panssarintorjuntaohjusten tullessa1960-luvulla käyttöön 1960-luvullatulivat panssarintorjuntaohjukset, nejoita pystyivätvoitiin ontelokranaateinkäyttää tuhoamaanvaunun minkälähiaseiden tahansaulottumattomista. panssarivaununOhjusten huomattavantaistelukärjen kaukaaonteloräjähde pystyi läpäisemään kaikkien käytössä olleiden vaunujen panssarit. Ensimmäisen polven ohjusten kuten Suomessa käytössä olleet brittiläinen Vigilant- ja ranskalainen SS-11, ilman ettäohjauskäskyt vaunuvälitettiin pystyiohjuksesta käyttämäänpurkautuvalla lähiaseitaanjohdolla.

1980-luvulla käytössä tulivat käyttöön sirotekranaatit ja -ohjuksetkuormaohjukset.

ViimeisimpiäViimeisintä vaiheitakehitystä panssarintorjunnassa ovat ohjukset, jotka ohjautuvat panssarivaunujen heikoimmin panssaroituun kattoon tai joiden ontelopanos räjähtää hieman panssarivaunun katon yläpuolella.