Ero sivun ”Keulapotkuri” versioiden välillä

Jäänmurtajissa keulapotkureita on korvattu [[Otso (jäänmurtaja)|Otso]]sta alkaen [[ilmahuuhtelu]]lla; kokeita tehtiin myös ns. [[Tärinäherätin|tärinäherättimellä]], joka on yksinkertaisesti laivan keulakannelle sijoitettu noin viiden tonnin painoinen pyörivä epäkesko. Tähän menetelmään liitettiin hiukan myöhemmin ns. irtokeula, eli jäänmurtajaksi muutettu [[hinaaja]] varustettiin erillisellä muutaman metrin leveämmällä keulakappaleella, jossa oli tärinäherätin ja ilmakuplahuuhtelu; menetelmää kokeilivat ensin saksalaiset yhdessä koealuksessa, jokihinaajasta muunnetussa [[M/S Max Waldeck]]issa, jonka ensimmäinen koematka Suomen vesille huhtikuussa 1981 päättyi pahoja vaurioita tuottaneeseen sähkötulipaloon Vaasan edustalla; toinen yritys hiukan alle vuotta myöhemmin olikin osittainen menestys; perusteellisesti korjattu alus saapui Vaasaan 19. maaliskuuta 1982. Aluksen koeajot ehjässä jääkentässä onnistuivat hyvin, mutta ahtojäissä aluksen perusteho ei riittänyt.

 

 

==Sivukeulapotkuri==