Ero sivun ”Aakkoslaji” versioiden välillä

222 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
selvennyksiä
(roomalainen kursiivikirjoitus)
(selvennyksiä)
[[FileKuva:A (capital and small).png|thumb|150px|Suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ovat saman kirjaimen ilmentymiä eri aakkoslajeissa.]]
 
'''Aakkoslaji''' on yläkäsite, joka kuvaa eräiden [[äännekirjoitus]]järjestelmien tapaa jakaa [[Kirjain|kirjaimet]] ''suuraakkosiin'' (''versaalit'' eli ''majuskelit'', arkikielessä usein ''isot kirjaimet'') ja ''pienaakkosiin'' (''gemenat'' eli ''minuskelit'', arkikielessä usein ''pienet kirjaimet''). Näistä kahdesta aakkoslajista voidaan erottaa toisiinsa rinnastuvia kirjaimia, jotka edustavat samaa äännettä mutta erilaisissa tilanteissa. Niinpä esimerkiksi suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ymmärretään yleensä saman kirjaimen vaihtoehtoisiksi ja toisiaan täydentäviksi muodoiksi.
 
{|align="center" style="text-align: center"
[[Kuva:Arch.of.Titus-Inscription.jpg|thumb|300px|Antiikin Rooman piirtokirjoitusta [[Tituksen riemukaari|Tituksen riemukaaressa]] (82 jaa.).]]
[[Kuva:I littera in manuscripto.jpg|thumb|300px|Roomalaista kursiivikirjoitusta keisari [[Claudius|Claudiuksen]] hallintokaudelta (41–54 jaa.).]]
[[Kuva:CarolingianMinuscule.jpg|thumb|300px|KarolingistaSuuraakkosin täydennettyä karolingista minuskelia 900-luvun Raamatussa ([[Vulgata]], [[Evankeliumi Luukkaan mukaan|Luuk.]] 1:5–8).]]
 
Alun perin kirjaimet olivat muodoltaan lähinnä suuraakkosia eli majuskeleita, kuten antiikin [[Piirtokirjoitus|piirtokirjoituksissa]], jotka kaiverrettiin tai hakattiin johonkin kovaan alustaan. Kynällä kirjoitettaessa kirjaimet kuitenkin pyrkivät muovautumaan sellaisiksi, että ne sopivat juoksevaan kirjoitukseen.<ref name="Korpela" /> Niin sanottua [[Roomalainen kursiivikirjoitus|roomalaista kursiivikirjoitusta]] (vrt. {{k-la|cursim}} ’juosten, pikaisesti’) on säilynyt ainakin ensimmäiseltä esikristilliseltä vuosisadalta asti, ja vaikka sen vanhimmat muodot voivat nykylukijastanykysilmin näyttää varsin vaikeaselkoisilta, 300-luvulla siinä alkoivat jo olla tunnistettavissa nykyisten pienaakkosten perusmuodot.<ref name="Eilola" /> Kristillisen ajanlaskun toisen vuosisadan tienoilla syntyneet pyöreämuotoiset [[unsiaali]]kirjaimet olivat majuskeleita, mutta niihinkin alkoi kehittyä pienaakkosten muotopiirteitä, kuten ylä- ja alapidennyksiä.<ref name="Koho" />
 
JakoVaikka antiikin Roomassa siis tunnettiin sekä majuskeli- että minuskelimuodot, niitä ei vielä yhdistelty, niin että suur- ja pienaakkosia olisi esiintynyt samassa tekstissä. Varsinainen jako aakkoslajeihin tapahtui ensimmäisen kerran 800-luvulla [[Karolinginen minuskeli|karolingisten minuskelien]] myötä.<ref name="Itkonen" /> Pienaakkosista tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji, mistä johtuu nimi ''gemena'' (vrt. {{k-sv|gemensam}} ’yhteinen, yleinen’). Suuraakkoset jäivät kuitenkin pienaakkosten rinnalle käytettäviksi samoissa teksteissä erikoistarkoituksiin, kuten sellaisten sanojen alkukirjaimina, joiden haluttiin erottuvan muusta tekstistä.<ref name="Korpela" />
 
Suuraakkosia käytetään muun muassa
 
== Gemenanumerot ==
[[Kuva:Mediaevalziffern.svg|thumb|300px|Gemenanumerot mukailevat pienaakkosten mittasuhteita eivätkäylä- ja siksi pistä erityisesti silmään juoksevan tekstin keskeltäalapidennyksineen.]]
 
Kirjainten ohella myös [[numero]]t voivat joskus esiintyä gemenamuotoisina, vaikka tavallisesti numerot kooltaan ja mittasuhteiltaan rinnastuvat pikemmin suuraakkosiin. Toisin kuin pienaakkosille, gemenanumeroille ei yleensä ole [[merkistö]]standardeissa määritetty erillisiä merkkipaikkoja, vaan numeroiden mahdollinen gemenamaisuus on [[fontti|fontin]] ominaisuus.<ref name="Korpela" />
1 504

muokkausta