Ero sivun ”Preboreaali” versioiden välillä

Preboreaalikautta leimasi Suomessa jään vetäytyminen, vaikka maa oli jo joiltain osin (Idässä ja Lounais-Suomessa) jäätön. Kasvillisuus levittäytyi hiljalleen jään vetäytyessä. Kauden alussa pajua kasvoi Kaakkois-Suomessa ja sen jälkeen myös vaivaiskoivua. 200-300200–300 vuodessa kauden alusta ensin vaivaiskoivu ja sitten isompi koivu valtasi suuren osan Suomea ja 600 vuoden kuluttua, 10 900 koivumetsät vahvistuivat. Jonkin aikaa kesti niin sanottu valkea taiga, jossa koivun, haapojen ja muiden kylmää kestävien puiden muodostama metsä luonnehti maisemaa.

Kauden alussa, 11 500 vuotta sitten, Itämeri oli yhteydessä jään reunan kohdalla olevan jään alas painaman Keski-Ruotsin suurten järvien kohdalla olevan salmen kautta. Tätä Itämeren vaihetta sanotaan [[Yoldiameri|Yoldiamereksi]]. Etelä-Suomi oli meren peitossa, ja jään reuna Jyväskylän tienoilla, Pohjanmaa ja Länsi-Lappi oliolivay jään peitossa. Itä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa kasvoi tundraa. Ihmisiä tiedetään asuneen ainoastaan Suomen eteläpuolella. Pohjois-Saksassa oli [[Ahrensburgin kulttuuri]] ja Itä-Euroopassa [[Swidryn kulttuuri]] [[Valko-Venäjä]]llä sekä Pohjois-Norjassa [[Komsan kulttuuri]]n metsästäjiä.

Suunnilleen 1140011&nbsp;400 vuotta sitten. jään reuna oli uusikaupunkiUusikaupunki-jyväskyläJyväskylä-Oulujärvi -linjalla, ja Länsi-Lapissakin oli jo jonkin verran jäättömiä alueita. Keski- Suomi ja Etelä-Suomi olivat suurilta osin Yoldiameren peitossa, ja karjalan kannaksellaKarjalankannaksella kasvoi koivuja, ja Mikkelin seuduilla tundrakasvillisuutta.<ref>Suomen luonto 1, Luonto toimii, tunturit

Sisä-Suomen reunamuodostumat syntyivät Jyväskylän seuduille noin 11000-1090011&nbsp;000–10&nbsp;900 vuotta sitten<ref>Suomen historian kartasto, Karttakeskus 2007, sivu 11</ref>.