Ero sivun ”Anna-Maria Mård” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Kirjallisuutta: space |
p ruusuristiläisyys-kappaleen siirto |
||
Rivi 10:
Anna-Mari käytti ihmisten ja eläinten parantajana toimiessaan omatekoisia rohtoja, joihin tarvitsemiaan kasveja hän kasvatti pihapiirissään. Osan lääkkeistä tai niiden ainesosista hän hankki apteekista. Selvänäkijänä hän auttoi etenkin kadonneiden ihmisten, eläinten ja esineiden löytämisessä.
Mårdin parantajanmaine levisi ajankohtaan nähden varsin laajalle. Tähän vaikutti osaltaan Kiuruveden naapurikunnassa Iisalmessa sijaitseva [[Runni]]n terveyskylpylä, jonka asiakkaille välittyi tietoa Kiuruvedellä vaikuttavasta tietäjä-parantajasta.<ref>Eriksson & Nivalainen 1994, 21</ref> Kiuruvedellä Anna-Marin toiminta-aikana vaikuttaneista kunnanlääkäreistä osa suhtautui häneen myönteisesti. Yksi heistä kuitenkin haastoi hänet vuonna 1907 käräjille luvattomasta parantamisesta. Todistajia häntä vastaan ei ilmaantunut ja syyte raukesi.<ref>Eriksson & Nivalainen 1994, 22</ref> Mårdin on uskottu saaneen ajatteluunsa vaikutteita mm. [[ruusuristiläisyys|ruusuristiläisyydestä]]. Hänellä oli kokoelmissaan mm. [[Annie Besant]]in teoksia ja tuttavapiirissään tämän liikkeen tuntijoita.<ref>Eriksson & Nivalainen 1994, s. 21-22</ref>
Mårdin pojantytär Maija Väisänen on laatinut luettelon hänen käyttämistään rohdoksista. Mårdin toimintaa on tutkinut farmakologi, dosentti [[Veijo Saano]].<ref>Eriksson & Nivalainen 1994, s. 9</ref> Anna-Maria Mårdista kirjan kirjoittaneet Eriksson ja Nivalainen keräsivät yhteensä 760 Mårdin toimintaa valottavaa kertomusta. Niistä 229 tarkastelee häntä parantajana ja 389 käsittelee selvänäkemistä.<ref>Eriksson & Nivalainen 1994, s. 11</ref> Nämä teemat yhdistyvät useissa kertomuksissa siten, että Mård parantamisen lisäksi [[prekognitio|tiesi ennalta]] avuntarvitsijan tulon ja vaivan.
==Anna-Marin pojat==
Anna-Marilla ja Heikillä oli kaksi poikaa, Jussi ja Elias (Eljas). Jussi oli maatyömies ja kunnosti tinurina kupariastioita.<ref>Eriksson & Nivalainen 1994, s. 313-314</ref> Elias harjoitti parantajantointa. Pääelinkeinoltaan hän oli pienviljelijä. Sen lisäksi hän teki suutarin- ja sepäntöitä ja korjasi myös kelloja. Myös hänestä on selvänäkemiseen viittaavia kertomuksia; toisaalta sanotaan, ettei hän nimenomaan ollut halunnut omaksua tätä puolta äitinsä kyvyistä.<ref>Eriksson & Nivalainen 1994, s. 308, 310-311</ref>
| |||