Ero sivun ”Libyan historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 9:
Fezzanilla ei ollut erityisiä suhteita itään eikä länteen, sen sijaan suhteet [[Saharan eteläpuolinen Afrikka|Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan]] ja rannikkoon olivat pitkäaikaiset ja läheiset. Fezzanissa nojattiin perinteisten heimodynastioiden johtajuuteen.<ref name="Historical" />
Tärkeimmät virstanpylväät Libyan historiassa ovat olleet [[islam]]in ja [[Arabit|arabien]] vakiintuminen alueelle [[Keskiaika|keskiajalla]], sekä viimeisen sadan vuoden aikana itsenäistyminen, öljyn löytyminen sekä syyskuun 1969 vallankumous, joka nosti eversti [[Muammar Gaddafi]]n valtaan. Vallankumousta seurannut ajanjakso on tuonut mukaan useita merkittäviä muutoksia, sillä Gaddafin hallinto on tehnyt ensimmäisen vakavastiotettavan yrityksen yhtenäistää Libyan kansa ja muodostaa libyalainen valtio ja identiteetti. Lisäksi hallinto on pyrkinyt päättäväisesti monipuolistamaan taloutta öljystä saaduilla tuloilla, sekä tavoitellut arabimaailman johtajuutta. Seurauksena näistä pyrkimyksistä libyalainen yhteiskunta on joutunut hallinnon huomattavankin ohjailun ja tarkkailun kohteeksi. Vaikka Libyan hallinto ja sen meriitit herättävätkin keskustelua niin Libyassa kuin sen ulkopuolella, on selvää, että Libya on nykyään olennaisesti erilainen maa kuin se oli 50 vuotta sitten.<ref name="Historical" /> Vuoden 2011 alussa alkoivat Libyassakin [[Libyan levottomuudet 2011|hallituksenvastaiset mielenosoitukset]] Tunisiassa ja Egyptissä tapahtuneiden vallankumouksien myötä.
==Esihistoria==
Rivi 132:
Tammikuussa vuonna 2011 Libyassa puhkesi [[Libyan levottomuudet 2011|mellakoita hallitusta vastaan]]. Niitä inspiroi [[Tunisian vallankumous 2010–2011|Tunisian vallankumouksesta]] alkaneesta mellakka-aallosta monissa muissa arabimaissa. Libyan hallitusta puolustavat asejoukot käyttivät raskasta aseistusta mielenosoittajia vastaan. Ainakin 600 kuoli. Libyalaisia diplomaatteja ja pari ministeriäkin loikkasi pois Libyan hallinnon puolesta, koska se oli surmauttanut aseistamattomia mielenosoittajia. 24. helmikuuta 2011 mennessä monia maan itäosan kaupunkeja oli irtautunut Gaddafin hallituksen ohjauksesta ja länsiosakin vaihtamassa puoltaan<ref>[http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/02/gaddafi_yha_suuremmissa_vaikeuksissa_2387099.html Gaddafi yhä suuremmissa vaikeuksissa] Yle uutiset Ulkomaat 24.2.2011</ref>. mm. [[Tobruk]] ja [[Benghazi]] olivat joutuneet hallituksen vastustajien haltuun sotilaiden vaihdettua siellä puoltaan<ref>[http://yle.fi/uutiset/teemat/kansannousut/2011/02/gaddafi_kamppailee_vallasta_2387099.html Gaddafi kamppailee vallasta] Yle uutiset Ulkomaat 24.2.2011 </ref>. Gaddafin valta näytti olevan luhistumassa<ref>[http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/02/1279694/gaddafin-valta-murenemassa--protestoijien-haltuun-yha-enemman-alueita Gaddafin valta murenemassa — protestoijien haltuun yhä enemmän alueita] 24.02.2011 14:26 MTV3 uutiset Ulkomaat</ref>. Silti Gaddafi sanoi televisiossa ettei pakene vaan taistelee marttyyrikuolemaan asti. Gaddafi kutsui mielenosoittajia sekä terroristeiksi että rotiksi ja sanoi että nämä ansaitsevat maan lakien mukaan kuolemantuomion. Gaddafin joukot toimivatkin laajasti mielenosoittajia vastaan käyttäen kyynelkaasua ja myös raskaita aseita. YK:n turvallisuusneuvosto ja Yhdysvallat tuomitsivat Libyan hallituksen mielenosoittajiin kohdistaman väkivallan. Maaliskuun puolivälissä hallitus näytti edenneen taisteluissaan kun oli onnistunut saartamaan kapinalliset [[Misrata]]an ja ahdisteli jo Bengasia, joka oli suurin kapinallisten valvoma kaupunki. Nyt Libya oli käytännössä sisällissodassa. Tällöin YK valtuutti länsimaat ilmaiskuihin Libyan hallituksen joukkoja vastaan. Hyökkäys Bengasissa pysähtyi, mutta saarretun Misratan tilanne oli huononemassa. Mm Iso-Britannia tuhosi Libyan ilmavoimat ja ilmatorjunnan 23. maaliskuuta 2011 mennessä ja valmistautui toimimaan Libyan raskaita joukkoja vastaan. Samaan aikaan Libyan joukkojen kerrottiin ottavan siviileistä ihmiskilpiä ja liikkuvan myös siviilipukuisina niin että ilmasta käsin on miltei mahdoton toimia joukkoja vataan. Hetken aikaa kapinalliset näyttivät olevan itäisellä rintamalla voitolla, mutta paremmin aseistettu ja johdettu Gaddafin armeija sai sen pysäytettyä. Misrataan saarretut kapinalliset ajoivat hallituksen joukot pois kaupungin läheltä toukokuussa. Gaddafi julisti yhä tappiota sekä kapinallisille että länsimaille. Sota ajautui keväällä 2011 tasapeliin. Varsinkin itäinen rintama juuttui kiinni. Elokuussa 2011 kapinalliset alkoivat edetä lännen vuorilla ja vallata Tripolin lähellä olleita kaupunkeja. 20. huhtikuuta kapinallisryhmiä oli soluttautunut Tripoliin missä taisteltiin.
Kapinalliset valtasivat pian suuren osan kaupungista, vangitsivat Gaddafin pojat. Maanantai-aamupäivällä 22. elokuuta taisteltiin Gaddafin tukikohdan ympärillä, jossa Gaddafi luultavasti oli. Seuraavien päivien aikana kapinalliset saivat valvontaansa melkein koko Tripolin ja Gaddafin tukikohdan. Kapinalliset saattoivat elokuun viimeisellä viikolla julistaa Tripolin pääkaupungikseen, vaikka kaupungissa ja muualla maassa oli yhä sota ja muita levottomuuksia. Lisäksi Gadddafi oli yhä kadoksissa.
Lokakuun puolenvälin jälkeen kapinalliset valtasivat Bani walidin ja Sirtin saartorengas kiristyi. 19. lokakuuta kapinalliset valtasivat Sirtinkin. Tällöin Gaddafi yritti peeta autosaattueessa. NATO pysäytti autosaattueeen etenemisen ilmaiskulla, ja alkoi tulitaistelu saattueessa olleiden ja kapinallisten välillä. Gaddafi pakeni taistelua viemäritunneliin, mistä hänet vangittiin. Pian Gaddafi haavoittui olkapäähän ja myöhemmin päähän. Vielä 20. lokakuuta oli epäselvää kuoliko Gaddafi tulitaistelussa harhaluotiin, omiensa vai kapinallisten ampumana. Väitettiin kapinallisten pahoinpidelleen ja tappaneen Gaddafin. YK vaati tutkimusta Gaddafin kuolemaan johtaneista tapahtumista.
==Lähteet==
| |||