|
Dubčekin opiskellessa poliittisen instituutissa Neuvostoliitossa alkoi [[Nikita Hruštšov]]in johdolla ”suojasääksi” kutsuttu aika. Poliittisen instituutin ulkomaalaiset oppilaat saattoivat kuulla neuvostoliittolaisten oppilaiden arvostelevan Stalinia murhaajaksi ja vankeja alkoi palata leireiltä. Neuvostoliittolaiset oppilaat lukivat otteita Hruštšovin [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] 20. edustajakokouksessa pitämästä puheesta. Paluu takaisin Tšekkoslovakiaan tuntui paluulta ”stalinistiseen talveen”.<ref> Dubček 1993, s. 95–96.</ref>
Syyskuussa vuonna [[1958]] Dubček palasi perheensä luo Trenciniin, minne perhe oli asettunut isän opiskelujen ajaksi. Pian sen jälkeen oli edessä muutto Bratislavaan, missä odotti työ piirisihteerinä. Tšekkoslovakian poliittisessa ilmapiirissä oli ollut jonkin verran liikehdintää. Jotkut olivat jo vaatimassa kommunistisen puolueen ylimääräistä puoluekokousta. Aloitteellisuus oli ollut kuitenkin pienten piirien asia ja stalinismin vastainen oppositio oli helppo tukahduttaa. Tšekkoslovakian presidentti [[Antonín Zapotky]] oli kuollut ja uudeksi presidentiksi valittiin marraskuussa [[1957]] [[Antonín Novotný]], joka oli kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri. Ensimmäisen sihteerin ja presidentin tehtävät kiedottiin yhteen ja puolue ja valtio sekoitettiin toisiinsa. Novotný tunnettiin kaikkien muutosten sitkeähenkisenä vastustajana ja hänen uhmaamistaan pidettiin poliittisena itsemurhana. Novotný ajoi läpi vuoden [[1959]] perustuslakiuudistuksen joka kodifioi kommunistisen puolueen vallan ja heikensi Slovakian itsehallintoa.<ref>Dubček 1993, s. 99–104.</ref>
Toimittuaan kaksi vuotta Bratislavassa Dubček sai siirron [[Praha]]an keskuskomitean teollisuussihteeriksi. Vuosia [[1960]]–[[1962]]1960–1962 Dubček on kuvannut hyödyllisiksi, sillä hän sai kokonaiskuvan maan taloudellisista ja poliittisista ongelmista ja tutustui muihin uudistusmielisiin, joista [[Ota Šik]]in ja [[Karel Kuba]]n kanssa hän teki yhteistyötä vuonna [[1968]]. Näinä aikoina Dubček otti ensi kertaa yhteen Novotnýn kanssa. Asiat koskivat 1950-luvun poliittisten vainojen uhrien rehabilitointia ja maan talouden investointikohteita.<ref>Dubček 1993, s. 106–107.</ref>
Vuonna [[1962]] Dubček oli jo Tšekkoslovakian kommunistipuoleen keskuskomitean täysivaltainen jäsen.
==Ensimmäisenä sihteerinä ==
1960-luvulla Tšekkoslovakiassa alkoi nousta esiin mielipiteitä, jotka vaativat uudistuksia ja vapaampia oloja. Vuodesta [[1963]] lähtien Slovakian kirjailijaliiton lehti ''Kultúrny život'' alkoi ottaa esille aikaisemmin kiellettyinä pidettyjä asioita. Lehti oli ollut vapaa ennakkosensuurista. Pian samankaltaisia kirjoituksia tuli myös Slovakian kommunistisen puolueen sanomalehden ''Pravdan'' sivuille. Dubček sekä rohkaisi arvostelua että katsoi sitä tarvittaessa läpi sormiensa. Antonin Novotnýn hallinto vastasi tähän perustamalla lehdistösensuuriviraston vuonna [[1964]] ja yrittämällä syrjäyttää Dubčekin. Tšekin kultturielämä ja lehdistö oli myös otettu tiukkaan kontrolliin.<ref>Dubček 1993, s. 116–117.</ref>
Painostuksesta huolimatta Dubček päätti jatkaa oikeaksi katsomallaan linjalla. Hän liikkui kansan parissa ilman poliiseja ja keskusteli vapaasti kaikkien halukkaiden kanssa. Kansalaisten luottamus kasvoi ja toistaiseksi Dubček tunsi tunsi olevansa turvassa syrjäyttämisyrityksiltä.<ref> Dubček 1993, s. 124.</ref>
Vuoden [[1967]] loppupuolella oli tullut selväksi, että välienselvittelyä uudistusmielisten ja stalinistien välillä ei voitu välttää. Tšekkoslovakiassa oli alkuvuodesta 1967 käynnistetty ”uusi talousmekaniikka”. Pian selvisi, että tämä supistettu projekti ei riittänyt mihinkään. Kommunistisen puolueen aluekomiteoiden istunnoissa niin Tšekissä kuin Slovakiassakin käytiin kiivasta keskustelua yhteiskunnan tilasta ja maan todettiin olevan kriisissä talouden, kulttuurin ja kansallisuuksien välisten suhteiden alueilla. Useat tunnetut kirjailijat kuten [[Pavel Kohout]], [[Ludvík Vaculík]] ja [[Milan Kundera]] tuomitsivat stalinistisen hallinnon ja vaativat demokratiaa.<ref>Dubček 1993, s. 144–145.</ref>
===Prahan kevät===
{{Katso myös|[[Prahan kevät]]}}
30. lokakuuta [[1967]] käynnistettiin Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen keskuskomitean istunto käynnistettiin 30. lokakuuta 1967. Dubček oli keskittynyt kokouksessa kolmeen aiheeseen: 1) ''Puoluejohdon'' ''oli tehtävä itsekritiikkiä eikä vain tuomittava aluejärjestöjä, 2) Puolueen ja hallituksen välille oli tehtävä selkeä raja; puolue ei saa sekaantua päivittäin valtionhallintoon, 3) Oli aloitettava keskukomitean päätöksiin perustuvan toimintaohjelman laatiminen''. Antonin Novotný ja hänen liittolaisensa torjuivat Dubčekin ehdotukset ilman äänestystä. Seuraavana päivänä Novotný matkusti [[Moskova]]an [[Lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksen]] 50-vuotisjuhliin.<ref>Dubček 1993, s. 148–150.</ref>
Palattuaan Moskovasta Antonin Novotný syytti Dubčekia "nationalistisesta poikkeamasta". Lisäksi hän oli pyytänyt [[Leonid Brežnev]]in Prahaan ratkaisemaan asian stalinistisiiven eduksi. Brežnev saapuikin [[Praha]]an kaikessa hiljaisuudessa 8. joulukuuta. Uudistusmieliset totesivat neuvotteluissa Brežneville, että Antonin Novotnýn hallinto on kaiken kehityksen tiellä. Brežnev ei esittänyt asiasta mitään mielipidettä eikä puuttunut siihen, kuka olisi Novotnýn seuraaja. Brežnev poistui maasta jo seuraavana päivänä. Keskuskomitea keskusteli taloudesta 19. joulukuuta, ja 5. tammikuuta 1968 alkoi ratkaiseva kokous. Antonin Novotný saatiin syrjäytettyä ja Alexander Dubček valittiin ainoana ehdokkaana kommunistisen puolueen ensimmäiseksi sihteeriksi. Virkaanastujaispuheessaan Dubček herrasmiesmäisesti kiitti Antonin Novotnýta tämän tekemästä työstä.<ref>Dubček 1993, s. 161.</ref> Presidentin virasta Antonin Novotný erotettiin 22. maaliskuuta 1968 ja uudeksi presidentiksi nousi toisen maailmansodan veteraani, kenraali [[Ludvik Svoboda]].
== Uusi tuleminen ==
Ensimmäiset merkit siitä, että ajat olivat muuttumassa, Dubček sai vuonna [[1988]] saatuaan tiedon, että hänet oli nimetty italialaisen [[Bologna]]n yliopiston kunniatohtoriksi. Yllätyksekseen Dubček sai sekä luvan mennä ottamaan huomionosoituksen vastaan, että myös oikeuden palata kotimaahansa. Bolognassa hän piti puheen, jossa puolusti uudistuspolitikkaansa. Hänen sydäntään lämmitti satojen tavallisten italialaisten osoittama myötätunto.<ref>Dubček 1993, s. 331–332.</ref>
[[Samettivallankumous|Samettivallankumouksen]] aikana Dubček tuli takaisin. Hän tuki [[Václav Havel]]in liikettä. Dubček valittiin kansalliskokouksen puhemieheksi [[28. joulukuuta]] [[1989]] ja uudelleen vuonna [[1990]]. Hän katsoi Samettivallankumouksen olevan voitto hänen "ihmiskasvoiselle sosialismilleen". Hän liittyi Slovakian sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi vuonna [[1992]]. Dubček kuoli auto-onnettomuudessa 7. marraskuuta [[1992]]. Hänet haudattiin Slávičie Údolieen, [[Bratislava]]an, Slovakiaan. Dubčekin kuolema oli isku monille Tšekkoslovakian yhtenäisyyttä kannattaneille. [[Tšekki]] ja [[Slovakia]] erosivat toisistaan 1. tammikuuta [[1993]].
== Yksityishenkilö ==
[[Luokka:Tšekkoslovakialaiset poliitikot]]
[[Luokka:Kuuluisat bratislavalaiset henkilöt]]
[[Luokka:Vuonna 1921 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1992 kuolleet]]
| 