Ero sivun ”Sonaattimuoto” versioiden välillä

'''Esittelyjaksossa''' esitellään pääteema. Se on yleensä reipas ja on kappaleen [[sävellaji|pääsävellajissa]]. Pääteemoja voi myös olla useita. Teemaa, joka hoitaa [[modulaatio]]n sivuteemaan, kutsutaan transitioteemaksi. Se esiintyy joissakin sonaattimuotoisissa kappaleissa, muttei ole välttämätön. Sivuteema tai sivuteemat ovat usein laulavampia ja rauhallisempia kuin pääteemat. Se on tyypillisesti eri [[sävellaji]]ssa kuin pääteema. Jos pääteema on duurissa, on sivuteema yleensä sen [[dominantti|dominantin]] duurissa (eli esimerkiksi jos pääteema on C-duurissa, on sivuteema G-duurissa), mutta jos pääteema on mollissa, on sivuteema usein sen ''rinnakkaisduurissa[[rinnakkaissävellaji|rinnakkais­duurissa]]'', jolla on samat ylennykset tai alennukset kuin mollilla (esimerkiksi a-mollikappaleessa sivuteema on C-duurissa), toisinaan kuitenkin dominantin mollissa (eli jos pääteema on a-mollissa, saattaa sivuteema olla e-mollissa). Sivuteeman jälkeen voi tulla vielä lopputeemoja, jotka lopulta vievät jakson päätökseen. Ne ovat samassa sävellajissa kuin sivuteema.

'''Kertausjaksossa''' esittelyjakson teemat toistuvat, mutta niitä on usein enemmän tai vähemmän muunneltu. Mahdollinen hidas johdanto kuullaan sonaattimuodossa vain kerran, ellei säveltäjä ole halunnut panna sitä kehittelyjaksoon (poikkeuksena esimerkiksi [[Joseph Haydn|Haydnin]] [[sinfonia]] 103, jossa johdantoon palataan kertausjaksossa). Kertausjakson huomattavin ero esittelyjaksoon verrattuna on, että sivuteema on samassa sävellajissa kuin pääteemakin. Tämän vuoksi myös pää- ja sivuteemojen välissä oleva transitioteema on täysin toinen kuin esittelyjaksossa, sillä modulaatiota ei tapahdu. Kuitenkin jos pääteema on mollissa, on sivuteema usein sitä vastaavassa ''muunnosduurissa[[muunnossävellaji|muunnos­duurissa]]'', jolla on sama perussävel. (Eli jos pääteema on a-mollissa, on sivuteema kertausjaksossa A-duurissa sen sijaan, että se esittelyjaksossa oli C-duurissa.) On myös teoksia, joissa sivuteema on mollissa, mutta se ilmiö on harvinainen. Kappaleen voi päättää coda eli lopuke tai muunlaiset toistot. Erityisesti [[Ludwig van Beethoven|Beethovenin]] sonaattimuotoisissa kappaleissa on paljon lopukkeita.