Ero sivun ”Rhythm and blues” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Rhythm and blues''' (lyhyennetty usein '''R&B''' tai '''R'n'B''') viittaa rajoitetummassa merkityksessä [[1950-luku|1950-luvulla]] ja [[1960-luku|1960-luvun]] alussa suosittuun afroamerikkalaisen populaarimusiikin tyyliin, joka vaikutti voimakkaasti [[rock]]musiikin syntyyn ja kehitykseen. Laajemmassa merkityksessä käsite tarkoittaa populaarimusiikin traditiota, joka [[jazz]]ia ja [[gospel]]ia lukuun ottamatta kattaa kaiken afroamerikkalaisen musiikin 1940-luvulta alkaen. Tähän traditioon kuuluvat moderni sähköinen [[blues]], varsinainen rhythm and blues -musiikki [[1950-luku|1950-]] ja [[1960-luku|1960]]-luvuilla, [[doo wop]], [[soul (musiikki)|soul]], [[
==Perinteinen rhythm and blues -
[[Kuva:Ray Charles FIJM 2003.jpg|thumb|250px|[[Ray Charles]] edustaa perinteistä rhythm and blues -musiikkia.]]
Termi "rhythm and blues" korvasi 1940-luvun lopussa levylistojen nimissä aiemmin olleen termin, "race records", joka oli sodan jälkeen alkanut tuntua rasistiselta. Billboardin hittilistoilla "rhythm and bluesia" edeltänyt termi oli "Harlem hit parade", josta luovuttiin vuoden 1949 kesäkuussa. Vuonna 1948 RCA Victor levy-yhtiö käytti muotoa "blues and rhythm", mutta Atlantic Records yhtiö ilmeisesti vakiinnutti muodon, jossa sanojen paikkaa oli vaihdettu.
Varsinainen rhythm and blues -musiikki tarkoittaa 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa tehtyä porkkanaa afroamerikkalaista popmusiikkia, joka ei ole jazzia, gospelia eikä perinteistä bluesia, vaikka näihin perustuikin. Tälle musiikille on tyypillistä kevyt rytmi, puhallinsektio ja usein myös taustalaulajat. Usein musiikki kulkee soinnuiltaan lähellä [[blueskaava]]a, ja rytmissä tyypillistä on selkeä [[takapotku]]. Tästä tyylistä erkaantui 1950-luvulla [[rock and roll]] -musiikki, joka oli rhythm and bluesia rajumpaa ja useimmiten nopeampaa.
1950-luvulla syntynyt [[doo wop]] oli varsin samantyylistä musiikkia kuin perinteinen rhythm and blues. Siinä painotettiin kuitenkin entistä enemmän vokaaliosuuksia ja sitä esittivät muutamien laulajien ryhmistä koostuvat yhtyeet, joita taustamuusikot säestivät. Doo wop oli suosittua 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun alkuun asti.
| |||