Ero sivun ”Turkin historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Yhteistyöartikkeli}}, fix, interwiki |
runko kopioitu artikkelista Turkki |
||
Rivi 13:
Tähän Taurusvuorten juurella ja Tigriin latvoilla<ref>http://ancientneareast.tripod.com/Cayonu_Tepesi.html</ref> sijaitsevaan paikkaan näyttää liittyvän myös varhaiset poltetut saviastiat eli keramiikka ja kupari.
=== Antiikki ===
Suurimman osan nykyisestä Turkista muodostava Anatolian niemimaa (joka tunnetaan myös nimellä Vähä-Aasia) on yksi maailman vanhimmista jatkuvasti asutetuista alueista, sillä se sijaitsee Aasian ja Euroopan risteyskohdassa.
Kaakkois- ja Etelä-Turkissa oli kivikaudella varhaiseen maanviljelyn ja karjanhoidon keksimiseen ja leviämiseen liittyviä niin sanottuja [[neoliittinen|neoliittisia]] kyliä, joista [[Çatal Hüyük]] ([[Keraaminen neoliittinen Lähi-itä|keraaminen neoliittinen]]) oli huomattavan suuri. Muita arkeologien löytämiä varhaisia maanviljelykyliä olivat [[Çayönü]] (esikeraaminen neoliittinen A–keraaminen neoliittinen), [[Nevali Cori]] (esikeraaminen neoliittinen B), [[Hacilar]] (keraaminen neoliittinen), [[Göbekli Tepe]] (esikeraaminen neoliittinen A) ja [[Mersin]], jotka kuulunevat maailman vanhimpien ihmisasutuskeskusten joukkoon. Asutus [[Troija]]ssa alkoi neoliittikaudella ja jatkui rautakaudelle. Kirjoitetun historian aikana anatolialaiset ovat puhuneet [[Indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisia]], [[Seemiläiset kielet|seemiläisiä]], [[Eteläkaukasialaiset kielet|eteläkaukasialaisia]] ja [[turkkilaiset kielet|turkkilaisia]] kieliä sekä lisäksi useita alkuperältään tuntemattomia kieliä. Indoeurooppalaisten [[Heetin kieli|heetin]] ja [[Luuvin kieli|luuvin]] kielten vanhuuden perusteella jotkut tutkijat ovat esittäneet Anatoliaa indoeurooppalaisen kielikunnan hypoteettiseksi alkukodiksi<ref name="AnatoliaIndoEuropean">{{Lehtiviite|Tekijä=Balter, Michael|Otsikko=Search for the Indo-Europeans: Were Kurgan horsemen or Anatolian farmers responsible for creating and spreading the world's most far-flung language family?|Julkaisu=[[Science]]|Numero=303|Sivut=1323|Vuosi=2004-02-27}}</ref>.
[[Tiedosto:Turkey.ancient.tombs.jpg|thumb|right|250px|Dalyan, antiikin haudoilla]]
[[Tiedosto:Celsus-Bibliothek2.jpg|thumb|left|200px|[[Celsuksen kirjasto]] [[Efesos|Efesoksessa]], vuodelta 135.]]
Alueen ensimmäisen merkittävän valtakunnan muodostivat [[heettiläiset]], 1700–1200-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin hallitsivat [[fryygia]]laiset, indoeurooppalainen kansa, kunnes [[kimmerialaiset]] tuhosivat heidän valtakuntansa 600-luvulla eaa.<ref name="TroyHittiteEmpirePhrygians">{{Verkkoviite|Osoite= http://www.metmuseum.org/toah/ht/03/waa/ht03waa.htm|Nimeke=Anatolia and the Caucasus (Asia Minor), 2000 – 1000 B.C. in ''Timeline of Art History.''|Tekijä=The Metropolitan Museum of Art, New York|Julkaisija=New York: The Metropolitan Museum of Art|Luettu=7. tammikuuta 2007|Vuosi=Lokakuu 2000}}</ref> Fryygiaa seuraavista valtiosta voimakkaimpia olivat [[Lyydia]], [[Kaaria]] ja [[Lyykia]]. Lyydialaiset ja lyykialaiset puhuivat indoeurooppalaisia kieliä, mutta molempiin kieliin oli sulautunut ei-indoeurooppalaisia elementtejä ennen heettiläis- ja helleenikausia.
Anatolian rannikolle asettui asumaan samoihin aikoihin [[Joonialaiset|joonialaisia]]. Rannikkoalue nimettiin myöhemmin [[Joonia]]ksi. Persialainen [[Akemenidien hallitsijasuku|akemenidien valtakunta]] valloitti koko alueen 500- ja 400-luvuilla eaa. ja se joutui myöhemmin [[Aleksanteri Suuri|Aleksanteri Suuren]] haltuun vuonna 334 eaa.<ref name="PersiansInAsiaMinor">{{Verkkoviite|Osoite= http://www.wsu.edu/~dee/GREECE/PERSIAN.HTM|Nimeke=Ancient Greece: The Persian Wars|Tekijä=Hooker, Richard|Julkaisija=Washington State University, WA, United States|Luettu=7. tammikuuta 2007|Vuosi=1999-06-06}}</ref> Anatolia jaettiin tämän jälkeen useisiin pieniin [[Hellenismi|hellenistisiin]] kuningaskuntiin, joihin kuuluivat [[Bithynia]], [[Kappadokia]], [[Pergamon]] ja [[Pontos]]. Kuningaskunnat joutuivat Rooman haltuun vuoteen 50 eaa. mennessä.<ref name="AlexanderToRome">{{Verkkoviite|Osoite= http://www.metmuseum.org/toah/ht/04/waa/ht04waa.htm|Nimeke=Anatolia and the Caucasus (Asia Minor), 1000 B.C. - 1 A.D. in ''Timeline of Art History.''|Tekijä=The Metropolitan Museum of Art, New York|Julkaisija=New York: The Metropolitan Museum of Art|Luettu=2006-12-21|date=October 2000}}</ref> Vuonna 330 Rooman keisari [[Konstantinus Suuri]] valitsi [[Byzantion]]in [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] uudeksi pääkaupungiksi ja nimesi sen uudelleen [[Konstantinopoli|Konstantinopoliksi]] (nykyisin [[Istanbul|İstanbul]]). [[Länsi-Rooma]]n sortumisen jälkeen kaupungista tuli Itä-Rooman eli [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnan]] keskus.<ref>{{Verkkoviite|Osoite= http://depts.washington.edu/silkroad/cities/turkey/istanbul/istanbul.html |Nimeke=Constantinople/Istanbul|author=Daniel C. Waugh|Julkaisija=University of Washington, Seattle, WA|Luettu=7. tammikuuta 2007|Vuosi=2004}}</ref>
=== Turkkilaiset ja osmanien valtakunta ===
''Pääartikkeli: [[Osmanien valtakunta]]''
[[Tiedosto:OttomanEmpireIn1683.png|thumb|left|200px|Osmanien valtakunta valtansa huipulla (noin vuonna 1680)]]
[[Seldžukit|Seldžukkien dynastia]] oli [[Oğuz-turkkilaiset|Oğuz-turkkilaisten]] Kınık-heimon haara, joka 800-luvulla eli islamilaisen maailman reunalla, [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] ja [[Araljärvi|Araljärven]] pohjoispuolella Oğuz-liiton Yabghun suurkaanikunnassa.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke=Al Hind: The Making of the Indo Islamic World, Vol. 1, Early Medieval India and the Expansion of Islam, 7th-11th Centuries|Tekijä=Andre, Wink|Julkaisija=Brill Academic Publishers|Vuosi=1990|Tunniste=ISBN 90-04-09249-8}}</ref> 900-luvulta alkaen seldžukit muuttivat kotialueeltaan Anatolian itäosiin.
[[Tiedosto:Blaue moschee 6minarette.jpg|thumb|right|250px|[[Sulttaani Ahmedin moskeija]] on yksi merkittävimmistä osmanien valtakunnan jälkeensä jättämistä arkkitehtuurin mestariteoksista.]]
Kun turkkilaiset olivat voittaneet [[Bysantti|Bysantin]] valtakunnan [[Manzikertin taistelu]]ssa vuonna 1071 he alkoivat hylätä paimentolaisjuuriaan, saivat pysyvämmän roolin Anatoliassa ja synnyttivät Seldžukkien valtakunnan.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke=The Oxford History of Byzantium|Tekijä=Cyril, Mango|Julkaisija=Oxford University Press, USA|Vuosi=2002|Tunniste=ISBN 0-19-814098-3}}</ref> Valtakunta ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä vuoteen 1243 mennessä [[Mongolivaltakunta|mongolit]] olivat voittaneet seldžukkiarmeijat, ja hiljalleen valtakunnan mahti hiipui. Seldžukkien vanavedessä [[Osman I]]:n hallitsema pieni turkkilainen ruhtinaskunta kehittyi osmanien valtakunnaksi ja täytti romahtaneiden seldžukkien ja bysanttilaisten jättämän tyhjiön.<ref name="Ottomans" >{{Kirjaviite|Nimeke=The Ottoman Centuries: The Rise and Fall of the Turkish Empire|Tekijä=Patrick, Kinross|Julkaisija=Morrow|Vuosi=1977|Tunniste=ISBN 0-688-03093-9}}</ref> Jo 1300-luvulla osmannien valtakuntaan kuului suurin osa sekä Anatoliasta että [[Balkan]]in niemimaasta. Bysantti pysyi kuitenkin itsenäisenä pienvaltiona vuoteen [[1453]] saakka, jolloin osmannit valloittivat loputkin siitä ja tekivät sen pääkaupungista, [[Konstantinopoli]]sta, oman pääkaupunkinsa, jonka nimeksi tuli [[Istanbul]].
Osmanien valtakunta oli 623-vuotisen historiansa aikana vuorovaikutuksessa niin itäiseen kuin läntiseenkin maailmaan. 1500- ja 1600-luvuilla se kuului maailman voimakkaampiin poliittisiin entiteetteihin, ja joutui usein törmäyskurssille Itä-Euroopan valtioiden kanssa hankkiessaan tasaisesti lisää alueita [[Balkanin niemimaa|Balkanilta]] ja [[Puola-Liettua]]n eteläosista.<ref name= "Ottoman_Turkey">{{Kirjaviite|Nimeke=History of the Ottoman Empire and Modern Turkey|Tekijä=Stanford, Jay Shaw & Kural Shaw, Ezel|Julkaisija=Cambridge University Press|Vuosi=1977|Tunniste=ISBN 0-521-29163-1}}</ref>
Valtakunta kuitenkin heikkeni 1800-luvulla, ja sen alue pieneni. Ensin siitä itsenäistyi [[Kreikka]], myöhemmin [[Romania]], [[Bulgaria]] ja [[Serbia]], ja lisäksi se menetti Pohjois-Afrikassa sijainneet alueensa eurooppalaisille [[siirtomaa]]valloille. Myös [[Venäjä]] kävi monta sotaa Turkkia vastaan ja tavoitteli Konstantinopolinkin valloitusta. Turkkia nimitettiinkin [[Euroopan sairas mies|Euroopan sairaaksi mieheksi]]. Vuosina [[1912]]-[[1913]] käydyissä [[Balkanin sodat|Balkanin sodissa]] Turkki menetti suurimman osan jäljellä olleistakin Euroopan-puoleisista alueista Kreikalle, Bulgarialle ja Serbialle, ja samalla myös [[Albania]] itsenäistyi. Vuosia kestäneen taantumisen jälkeen osmanien valtakunta liittyi ensimmäiseen maailmansotaan [[Osmanien-Saksan liitto|osmanien-Saksan liiton]] kautta vuonna 1914 – sotaan, jonka se lopulta hävisi. Sodan jälkeen voitokkaat [[ympärysvallat]] alkoivat [[Osmanien valtakunnan jako|jakaa]] osmanien valtakuntaa [[Sèvres'n rauhansopimus|Sèvres'n sopimuksen]] kautta.<ref name="Ottomans" /> Vuosina 1915–1917 Osmanien valtakunnan hallitus tappoi ja pakkosiirsi satoja tuhansia–yli miljoona armenialaista [[armenialaisten kansanmurha]]ssa<ref name="gen"/><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.genocidewatch.org/TurkishPMIAGSOpenLetterreArmenia6-13-05.htm |Tekijä=IAGS|Julkaisija=Genocide Watch|Nimeke=Kirje Turkin pääministerille|Luettu=25. toukokuuta 2007}}</ref><ref>{{Verkkoviite|Osoite= http://www.armenian-genocide.org/genocidefaq.html|Nimeke=ArmenianGenocide.org|Tekijä=|Luettu=25. toukokuuta 2007}}</ref> sekä lukuisia assyrialaisia [[assyrialaisten kansanmurha]]ssa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite= http://utpjournals.metapress.com/content/yv544142p5rnx055/|Tekijä=University of Toronto Press|Nimeke="Native Christians Massacred": The Ottoman Genocide of the Assyrians during World War I|Luettu=25. toukokuuta 2007}}</ref>
=== Tasavallan aika ===
Ympärysvaltojen miehitykset İstanbulissa ja İzmirissä ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana vaikuttivat [[Turkin kansallisliike|Turkin kansallisliikkeen]] syntyyn.<ref name= "Ottoman_Turkey" /> Mustafa Kemal Paššan, [[Gallipolin taistelu]]ssa kunnostautuneen sotilaskomentajan, johdolla käytiin [[Turkin itsenäisyyssota]], jonka tarkoituksena oli Sèvresin sopimuksen ehtojen kumoaminen.<ref name= "Atatürk" >{{Kirjaviite|Nimeke=Ataturk|Tekijä=Mango, Andrew|Julkaisija=Overlook|Vuosi=2000|Tunniste=ISBN 1-58567-011-1}}</ref> 18. syyskuuta 1922 mennessä miehitysarmeijat oli karkotettu, ja maahan syntyi uusi turkkilainen valtio. 1. marraskuuta 1922 vastaperustettu [[Turkin suuri kansankokous|parlamentti]] lakkautti muodollisesti sultanaatin ja lopetti samalla osmanien valtakunnan 623 vuoden mittaisen valtakauden. [[Lausannen sopimus]] vuonna 1923 johti vastamuodostetun ''Turkin tasavallan'' suvereenisuuden tunnustamiseen osmanien valtakunnan seuraajavaltiona. Tasavalta julistettiin virallisesti syntyneeksi 29. lokakuuta 1923 uudessa pääkaupungissa [[Ankara]]ssa.<ref name= "Ottoman_Turkey" />
Lausannen rauhansopimus palautti Turkille [[Smyrna]]n (nyk. Izmirin) seudun sekä [[Itä-Traakia]]n, jotka Sèvresin rauhassa olivat joutuneet [[Kreikka|Kreikalle]]. Näillä seuduilla vanhastaan asunut kreikkalaisväestö joutui suurimmaksi osaksi [[Kreikan ja Turkin väestönvaihto|poistumaan maasta]].
[[Tiedosto:Atatürk.jpg|thumb|230px|[[Mustafa Kemal Atatürk]], Turkin tasavallan perustaja ja ensimmäinen presidentti.]]
Kun Kemal Pašša oli noussut tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi, hän aloitti useita radikaaleja uudistuksia perustaakseen uuden maallisen Turkin sen osmanimenneisyyden jäänteistä.<ref name= "Ottoman_Turkey" /> Sukunimilain mukaisesti Turkin parlamentti antoi Mustafa Kemalille vuonna 1934 kunnianimen "Atatürk" (''Turkkilaisten isä'').<ref name= "Atatürk" /> Atatürkin jäädessä lapsettomaksi ei nimellä ole täten ollut toista kantajaa.
Turkki liittyi [[Toinen maailmansota|toiseen maailmansotaan]] liittoutuneiden puolelle sodan loppuvaiheissa seremoniallisena eleenä. Maasta tuli [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneiden kansakuntien]] jäsen vuonna 1945.<ref name= "Turkey_UN" /> Vuonna 1947 [[Yhdysvallat]] julisti ottavansa käyttöönsä [[Trumanin oppi|Trumanin opin]], kun Neuvostoliitto oli vaatinut sotilastukikohtia Turkin salmista ja kreikkalaiset olivat joutuneet vaikeuksiin yrittäessään kukistaa kommunisteja [[Kreikan sisällissota|sisällissodassa]]. Opissa tuotiin julki Yhdysvaltojen aikeet taata Turkin ja Kreikan turvallisuus, ja tuloksena oli suurimittainen sotilaallinen ja taloudellinen tuki.<ref name= "Truman Doctrine" >{{Verkkoviite|Nimeke=Outposts and Allies: U.S. Army Logistics in the Cold War, 1945-1953|Tekijä=James A. Huston|Julkaisija=Susquehanna University Press|Vuosi=1988|Tunniste=ISBN 0-941664-84-8|Osoite= http://books.google.com/books?vid=ISBN0941664848&id=ID4E3Lm8TsgC&pg=PA198&lpg=PA198&ots=Yg9KqG871J&dq=turkey+cold+war&sig=d5Xry3n-9lmlUZTnM6tpFBBtxOQ#PPA177,M1}}</ref>
Kun Turkki oli osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien joukkojen kanssa [[Korean sota]]an, maa liittyi vuonna 1952 [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]:on. Maasta tuli Välimerellä suojamuuri Neuvostoliittoa vastaan. Kyproksen saaren vuosikymmenen kestäneiden väkivaltaisuuksien ja niitä seuranneen, Kreikan tukeman, vallankaappauksen jälkeen Turkki aloitti sotilasoperaation, jonka seurauksena saarelle syntyi separatistinen, vain Turkin tunnustama [[Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta]].<ref>{{Verkkoviite|Osoite= http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/1021835.stm|Nimeke=Timeline: Cyprus|Tekijä=|Julkaisija=British Broadcasting Corporation|Luettu=9. tammikuuta 2007|Vuosi=2006-12-12}}</ref>
Yksipuoluejärjestelmän aikakauden päätyttyä vuonna 1945 maahan syntyi monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin kärsi seuraavien vuosikymmenten aikana jännitteistä. Oikeisto- ja vasemmistoryhmien välisistä kahnauksista johtunut poliittinen epävakaus 1960–1980-luvuilla synnytti useita vallankaappauksia vuosina [[Turkin vallankaappaus 1960|1960]], [[Turkin vallankaappaus 1971|1971]], [[Turkin vallankaappaus 1980|1980]] ja lisäksi "postmodernin vallankaappauksen" [[Turkin vallankaappaus 1997|vuonna 1997]].<ref name="TRPoliticsandMilitary" /> Turkin talouden 1980-luvulla alkanut vapautuminen muutti maan näkymiä; seuraavia vuosikymmeniä leimasivat peräkkäiset voimakkaan talouskasvun kaudet ja kriisit.<ref name="80sLiberalization" />
Presidentti [[Ahmet Necdet Sezer]]in virkakausi päättyi 2007, jolloin maalle oli tarkoitus valita uusi presidentti. Hallitseva [[Adalet ve Kalkınma Partisi|AKP]]-puolue asetti ehdolle ulkoministeri [[Abdullah Gül]]in, joka ei ensimmäisellä kierroksella saanut tarvittavaa enemmistöä. Gülin ehdokkuus sai opposition marssimaan ulos parlamentista. Häntä vastaan ja sekulaarisen Turkin puolesta järjestettiin miljoonan marssijan joukkomielenosoitus. Turkin asevoimien pääesikunnan päällikkö kenraali [[Yaşar Büyükanıt]] ilmaisi 27. huhtikuuta toiveensa, että presidentin pitäisi olla koko sydämestään uskollinen tasavallan periaatteille. Ensimmäisessä presidenttiäänestyksessä paikalla oli 361 edustajaa, joista 357 kannatti Gülia. Korkein oikeus kuitenkin tuomitsi äänestyksen, koska lain mukaan paikalla pitää olla 367 edustajaa. Poliittisen kriisin ratkaisemiseksi parlamentti päätti yksimielisesti järjestää vaalit 22. heinäkuuta, neljä kuukautta etuajassa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://news.independent.co.uk/europe/article2502096.ece |Nimeke= Turkish court blocks Islamist's bid for presidency|Julkaisija=Independent|Luettu=05.05.2007}}</ref><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://news.independent.co.uk/europe/article2496693.ece |Nimeke=One million Turks protest over 'plans for Islamic state'|Julkaisija=Independent|Luettu=05.05.2007}}</ref> Parlamentti yritti myös perustuslainmuutoksella muuttaa presidentin suoralla kansanvaalilla valittavaksi, mutta presidentti Sezer esti [[veto-oikeus|veto-oikeudellaan]] muutoksen, jota piti tarpeettomana ja parlamentarismin vastaisena<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.yle.fi/uutiset/24h/id61028.html |Nimeke=Turkin presidentti esti perustuslain muutoksen|Julkaisija=YLE|Luettu=25.05.2007}}</ref>. Seuranneissa parlamenttivaaleissa hallitseva AKP sai lähes 47 prosenttia äänistä, 13 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä, ja määräenemmistön.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.spiegel.de/international/world/0,1518,495945,00.html |Nimeke=Islamic Pragmatists Triumph in Turkey|Julkaisija=Spiegel|Luettu=23.07.2007}}</ref>
==Viitteet==
| |||