|
|}
'''Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta''' ({{k-lt|Lietuvos Tarybų Socialistinė Respublika}}), lyh. '''Liettuan SNT''' oli vuodesta [[21.1940]] heinäkuutavuoteen [[1990]] yksi [[1940Neuvostoliitto]]on alkaenkuuluneista muodostettuneuvostotasavalloista. jaNeuvostoliiton miehitettyä [[3. elokuutaLiettua]]n [[194012. kesäkuuta]] alkaen1940 Neuvostoliittoonmaalle kuulunutannettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton21. heinäkuuta]] neuvostotasavalta1940 nimeksi Liettuan SNT. Alun perin Liettuan sosialistisenSNT neuvostotasavallanperustettiin korkeinjo neuvostopaljon julkistiaikaisemmin [[11. maaliskuutajoulukuu]]ssa [[19901918]], kun [[Liettuan itsenäisyysjulkistuksen.kommunistinen Neuvostoliittopuolue|Liettuan tunnustikommunistisen puolueen]] ensimmäinen kongressi oli pidetty [[61. syyskuutalokakuuta]] samana vuonna. [[1991Molotovin-Ribbentropin sopimus|Molotovin-Ribbentropin sopimuksen]] Liettuanmukaan itsenäisyydenLiettua kuului 19.–21.Neuvostoliiton elokuutavaikutuspiiriin 1991ja tapahtuneenmaasta [[Neuvostoliitontuli vallankaappausyritysjärjestyksessä 1991|Neuvostoliiton14. epäonnistuneenneuvostotasavalta. Vuonna vallankaappausyrityksen[[1941]] alkaneen saksalaismiehityksen jälkeen neuvostovalta palautettiin [[1944]].
[[Yhdistynyt kuningaskunta]], [[Yhdysvallat]] ja muut länsivallat pitivät Liettuan miehitystä laittomana. Sodan aiheuttamien menetysten lisäksi [[Stalin]]in kaudella vuoteen [[1953]] mennessä tuhansia ihmisiä tapettiin ja kymmeniätuhansia karkoitettiin [[Siperia]]an. Muihin neuvostotasavaltoihin verrattuna Liettuan talous voi kuitenkin hyvin, ja maa oli yksi Neuvostoliiton vauraimmista osista. ▼==Liettuan valtaaminen sotilaallisesti 1940==
:''pääartikkeli:[[Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan historia]]''
14. kesäkuuta 1940 ennen puolta yötä Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissaari [[Vjatšeslav Molotov]] esitti Liettuan ulkoasiainministeri [[Juozas Urbšys]]ille uhkavaatimuksen, jonka mukaan Liettuan sisäasiainministeri [[Kazys Skučas]], aktiivipalveluksessa ollut [[prikaatikenraali]] ja Liettuan Moskovan [[sotilasasiamies]] 1934—1938 sekä Liettuan valtiollisen turvallisuuspoliisin päällikkö [[Augustinas Povilaitis]] pitää pidättää. Uhkavaatimukseen piti suostua seuraavana päivänä kello 10:een mennessä. Perusteluna Neuvostoliiton vaatimukselle oli se, että Liettua oli tehnyt Neuvostoliiton näkemyksen mukaan Baltian liitosta Neuvostoliiton vastaisen sotilasliiton yhdessä Latvian ja Viron kanssa.
Liettua julistautui uudelleen itsenäiseksi [[11. maaliskuuta]] [[1990]].
===Raštikisin hallitus===
Liettuan valtioneuvoston yöistunnossa [[Anastas Smetona]] kannatti symbolista vastarintaa puolustusministerin kanssa. Hallituksen enemmistö oli valmis taipumaan Neuvostoliiton uhkavaatimukseen, mihin suostumista tukivat [[kenraaliluutnantti]] [[Vincas Vitkauskas]] ja [[kenraali]] [[Stasys Raštikis]]. Ylipäällikkö [[Antanas Smetona]] suostui. Kello seitsemän 15. kesäkuuta 1940 Liettuan hallitus ja presidentti suostuivat uhkavaatimukseen. Pääministeri [[Antanas Merkys]] erosi ja [[Liettuan presidentti]] [[Anastas Smetona]] nimitti uudeksi pääministeriksi [[Stasys Raštikis]]in, josta kerrottiin [[Vjatšeslav Molotov]]ille uhkavaatimuksen määräajan lopussa, kello 10. [[Vjatšeslav Molotov]] kehoitti liettualaisia sopimaan Liettuan hallituksesta [[Kaunas]]in matkalla olleen [[Vladimir Dekanosov]]in kanssa. [[Anastas Smetona]] luopui presidenttiydestä juuri pääministerin tehtävästä eronneen [[Antanas Merkys]]in hyväksi ja poistui samana päivänä maanpakoon Saksaan, josta Sveitsiin ja lopulta Yhdysvaltoihin, poliittista viimeistä tahtoaan ilmoittamatta.
===Maahantulo===
Tuloksena [[Valko-Venäjän sotilaspiiri]]n sotilaas, noin 150 000 sotilasta, lähettivät Liettuaan sotajoukon, joka otti Liettuan haltuunsa. Kaunasin vapauden puistokadulla liettualaiset vastaanottivat myönteisesti neuvostoliittolaisia sotilaita tarjoten heille mm. kukkia. Vastoin myöhemmin suosittuja ja edistettyjä käsityksiä, ei vastaanottajien joukossa ollut vain juutalaisia, jotka huojentuivat siitä, että neuvostoliittolaisten tulon katsottiin estävän saksalaisten tulon Liettuaan ja samalla [[juutalaisvainot]], vaan vastaanottajissa oli myös etnisiä liettualaisia.
===Paleckisin kansanhallitus===
[[Tautinikai]]ta edustava presidentti [[Antanas Merkys]] nimitti pääministeriksi [[Justas Paleckis]]in, joka oli vasemmistolainen lehtimies, vaikkakaan ei kommunisti. Palecskisin hallituksen oli määrä olla luonteeltaan [[kansanrintamahallitus]]. Sen ministerilistaa olivat laatimassa Neuvostoliiton Vilnan suurlähettiläs [[Nikolai Pozdniakov]] ja [[Liettuan kommunistinen puolue|Liettuan kommunistisen puolueen]] virkaa tekevä pääsihteeri [[Icakas Meskupas-Adomas]]. Kansanhallituksen ulkoasiainministeriksi nimitettiin [[Vincas Krėvė-Mickevičius]], josta [[Antanas Merkys]]in luovuttua presidenttiydestä ja pääministeri [[Justas Paleckis]]in ryhdyttyä presidentiksi tuli hänen seuraajansa myös pääministerinä.
[[Vincas Krėvė-Mickevičius]] oli kirjailija ja yliopistomies, jonka epäillään välittäneen 1920-luvulla Neuvostoliiton Kaunasin suurlähetystöltä [[Anastas Smetona]]n lehdelle sekä toimineen 1930-luvulla Neuvostoliiton Kaunasin lähetystön tiedottajana. [[Vincas Krėvė-Mickevičius]]in yhteistyöhalua Neuvostoliiton kanssa selitetään Neuvostoliiton kiristysmahdollisuudella vanhaan yhteistyöhön liittyen.
Sisäasiainministeriksi nimitettiin kommunisti [[Mečislovas Gedvilas]]. [[Liettuan kommunistinen puolue|Liettuan kommunistisen puolueen]] osuus Liettuan tasavallan muuttamisessa Liettuan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi oli vähäinen, koska sitä oli epäilty neuvostoliittolaisten puolelta [[Lev Trotski|trotskilaiseksi]], minkä seurauksena neuvostoliittolaisten toimesta sen jäseniä oli tapettu puolitoistasataa. Puhdistusten jälkeen [[Icikas Meskupas-Adomas]]in johdolla puolue palautti suhteet [[Komintern]]iin toimiviksi vasta 1940. Kesällä Liettuan kommunistisen puolueen jäsenmäärä oli puolitoistatuhatta ja Liettuan vankiloissa istui poliittisina vankeina noin 800 kommunistia, joista liettuanliettualaisia noin puolet, liettuanjuutalaisia noin kolmannes ja lopuissa mm. liettuanpuolalaisia.
===Liettuan kommunistisen puolueen laillistaminen===
18. kesäkuuta 1940 kommunistiset poliittiset vangit vapautettiin ja [[Antanas Sniečkus|Antanas Sniečkuksista]], joka oli myös poliittinen vanki ja [[Liettuan kommunistinen puolue|Liettuan kommunistisen puolueen]] pääsihteeri, tuli seuraavana päivänä Liettuan valtiollisen turvallisuuspoliisin, Saugamasin, päällikkö.
24. kesäkuuta 1940 järjestettiin suurmielenosoituksia Kaunasissa Liettuan kommunistisen puolueen laillistamiseksi ja seuraavana päivänä se laillistettiin. Sisäasiainministeri [[Mečislovas Gedvilas]] laillisti vain Liettuan kommunistisen puolueen ja sitä lähellä olevat järjestöt, mutta ei [[Anastas Smetona]]n autoritäärisen hallinnon aikana kiellettyjä muita poliittisia järjestöjä. Neuvostoliiton Kaunasin suurlähetystön edessä juhlittiin, mihin juhlaan antoivat tervehdyksensä Neuvostoliiton Kaunasin suurlähettiläs [[Nikolai Pozdniakov]] ja Neuvostoliiton varaulkoasiainkomissaari [[Vladimir Dekanozov]].
===Ulkoasiainministeri Vincas Krėvė-Mickevičiusin ero===
Heinäkuussa 1940 ulkoasiainministeri [[Vincas Krėvė-Mickevičius]] vieraili omasta aloitteestaan Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaari [[Vjatšeslav Molotov]]in luona valittaakseen Liettuan tapahtumista. [[Vjatšeslav Molotov|Molotov]] totesi hänelle, että Liettua liitetään pian Neuvostoliittoon niin kuin muutkin Baltia[[n maat Suomi mukaan lukien, koska pienten valtioiden aika oli ohitse. Palattuaan Liettuaan [[Vincas Krėvė-Mickevičius]] halusi erota Liettuan ulkoasiainministerin tehtävästä, mutta sitä ei sallittu. [[Liettuan talousministeri|Talousministeri]], entinen pääministeri, [[Ernestas Galvanauskas]] esitti hallituksessa kritiikkiä Neuvostoliiton suunnitelmasta lakkauttaa Baltian maat ja Suomi, minkä vuoksi hänet erotettiin hallituksesta.
===Sejmasin vaalit===
5. heinäkuuta 1940 oli [[Justas Paleckisin hallitus|Paleckisin]] hallitus ilmoitti [[Vladimir Dekanozov]]in suunnitelman mukaisesti, että 14. heinäkuuta 1940 järjestetään järjestetään sejmasin vaalit samalla kuin Latviassa ja Virossakin. Liettuan valtiollinen turvallisuuspoliisi Saugamas aloitti joukkopidätykset 11. heinäkuuta, minkä tuloksena otettiin kiinni ja pidätettiin yli 500 liettualaista karkoitettavaksi itään vankiloihin ja leireille. Kaikkiaan 1940 vangittiin Liettuassa poliittisista syistä 2 785 henkilöä ja 1941 vielä 1 768. Ennen heinäkuun vaaleja uudelleen järjestettiin myös Liettuan armeija, jonka komentajaksi tuli Neuvostoliiton armeijassa palvellut liettualainen. Samalla tavalla täytettiin uusi poliittisen ohjaajan virka armeijassa.
Liudas Triuskan laskelmien mukaan 14. heinäkuuta 1940 järjestetyissä vaaleissa oli äänioikeus vain 52%:lla äänioikeutettujen ikäisistä. Vaalikelpoisuus koski vain [[Työtätekevän kansan liitto|Työtätekevän kansan liiton]] ehdokkailla, jonka vaalilistalle valittiin kommunisteja heitä lähellä olevista järjestöistä ja työpaikoilta. Ehdokkaita asetettiin siten, että jokainen ehdokas tuli valituksi. 79 kansanedustajaksi valittiin kaikki 79 ehdokasta. Vaalikampanjaan ei liittynyt kysymystä Liettuan tasavallan liittämisestä Neuvostoliittoon, vaan siinä kosketeltiin sosiaalisia kysymyksiä. Koska äänestysprosentti ei olisi muodostunut kovin suureksi, päätettiin vaaleja jatkaa seuraavana päivän, 15. heinäkuuta. Äänioikeutetuista 85% äänesti ja äänestäneistä äänesti Työtätekevän kansan liiton ehdokkaiden puolesta 55%, minkä vuoksi puolet 79 ehdokkaasta jäi alle puolta äänestäneiden äänistä. Virallisesti äänestysprosentiksi ilmoitettiin 95,5%, mistä ilmoitettiin menneen Työtätekevän kansan liiton ehdokkaille 99,2%. [[Anna Louise Strong]]in mukaan missään kapitalisessa maassa hallitseva puolue ollut yhtä suosittu. Vuoden 1940 Liettuan seijmasin vaalien vaalilautakunnan jäsenet tunnustivat 1990-luvun vaihteessa, että vaalit olivat väärennetyt.
===Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan julistaminen ja anomus Neuvostoliiton jäsenyydestä===
14-15. heinäkuuta valittu seimas kokoontui 21. heinäkuuta 1940 [[Kaunasin musiikkiteatteri|Kaunasin valtiollisen draamateatterin]] tiloihin, jossa ensimmäisiin asioihin kuului Liettuan tasavallan julistaminen Liettuan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Julistamisen jälkeen päätettiin anoa jäsenyyttä Neuvostoliitossa Neuvostoliiton korkeimmalta neuvostolta.
21. heinäkuuta pääministeri [[Justas Paleckis]]in johtama valtuuskunta lähti Moskovaan esittämään anomusta Neuvostoliittoon liittymisestä tulkkinaan Liettuan kommunistisen puolueen pääsihteeri ja valtiollisen turvallisuuspoliisin päällikkö [[Antanas Sniečkus]]. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan hallituksen anomuksen Neuvostoliittoon liittymisestä 3. elokuuta 1940.
Neuvostoliittoon liittymisen jälkeen sejmas hyväksyi neuvostoliittolaisen kaltaisen perustuslain, jossa hallituksesta tuli kansankomissaarien neuvosto. Pääministeriä tarkoittavaksi kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaksi vuodesta 1940 vuoteen 1956 tuli [[Mečislovas Gedvilas]].
Liettuan sosialistisesta neuvostotasavallasta pakoon lähteneet liettualaiset järjestäytyivät [[Kazys Škirpa]]n johdolla [[Liettuan aktivistirintama]]ksi [[Berliini]]ssä 17. marraskuuta 1940. Se toimi yhteistyössä Saksan asevoimien pääesikunnan sotilaallisen tiedustelupalvelun, [[Abwehr]] im Oberkommando der Wehrmachtin kanssa. Liettualaisia aktivisteja opetettiin [[Itä-Preussi]]ssa ja lentolehtisiä levitettiin Liettuaan. Saksalaisvaikutuksesta järjestö sai fasistista luonnetta. Sen ohjelmajulistuksen 16 §:ssä todettiin Liettuan juutalaiset lainsuojattomiksi. Liettuan aktivistirintaman piirissä [[Bronas Raila]], [[Kazys Škirpa]] ja [[Antanas Maceina]] kehittelivät [[Suur-Liettua]] -ajatusta, jonka mukaan Liettuaan pitäisi liittää [[Latvia]] ja [[Valko-Venäjä]].
==Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan hallitukset==
*[[Algirdas Brazauskas]], 1985-1991, Liettuan sosialistien neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja
*[[Ringaudas Songaila]], 1981–1985, Liettuan sosialistien neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja
*[[Juozas Maniušis]], 1967–1981, Liettuan sosialistien neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja
*[[Motiejus Šumauskas]], 1956–1963, Liettuan sosialistien neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja
*[[Mečislovas Gedvilas]], 1940–1956, Liettuan sosialistien neuvostotasavallan kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja, Liettuan sosialistien neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja
==Saksan miehityshallinto 1941-1944==
Yllätetyt neuvostojoukot joutuivat perääntymään nopeasti Liettuasta. Jo kuuden päivän kuluessa [[operaatio Barbarossa|saksalaisten hyökkäyksestä]] 22. kesäkuuta 1941, alkoi koko Liettuan alue olla saksalaisten hallussa siten, että pohjoinen ja keskinen Liettua kuului [[Pohjoinen armeijaryhmä|pohjoisen armeijaryhmä]] [[Wehrmachtin sotilashallinto|sotilashallinto]]on ja eteläinen Puolalle aikaisemmin kuulunut Vilnan seutu [[Keskustan armeijaryhmä|keskustan armeijaryhmän]] [[Wehrmachtin sotilashallinto|sotilashallinto]]on. 23. kesäkuuta 1941 saksalaiset surmasivat [[Ablinga]]ssa ja [[Žvaginiai]]ssa 28 miestä ja 14 naista polttamalla heidät maalaistaloihinsa.
[[Kaunas]] oli vallattu 25. kesäkuuta, Vilnasta taisteltiin samaan aikaan. Neuvostoliiton armeija ei kyennyt tehokkaaseen vastarintaan, vaan pakeni. [[Liettuan armeija]], jossa oli ollut 25 000 - 30 000 sotilasta, oli 29. alueelliseksi armeijaksi neuvostolaistamisensa jälkeen ollut enää vain kahdeksantuhannen miehen vahvuinen. Heistä vain kaksituhatta seurasi muita neuvostojoukkoja Liettuasta vetäytymisen aikana ja kuusituhatta karkasi.
Neuvostoliiton sisäasiainkansankomissariaatin, [[NKVD]]:n, joukot järjestivät vetäytymisen kestäessä varmistuspataljoonin joukkosurmia. Neljäsataa poliittista vankia ja seitsemänsataa muuta surmattiin. 24-25. kesäkuuta neuvostoliittolaiset surmasivat [[Telšiai]]n vankilasta tuodut 79 poliittista vankia kidutuksen jälkeen [[Rainiai]]n metsässä. Järjestäjiksi epäiltiin Petras Raslanasia, Boris Mirovoninia, Nahman Dušanskia, Neuvostoliiton 8. raja-armeijan komissaari Mihail Kompanetšia, NKVD:n [[Kretinga]]n toimipaikan apulaisjohtaja Jermolajevia sekä luutnantti Ždanovia. (Rainių žudynės)
[[Pravieniškės]]issä [[Kaunas]]in lähellä Pravieniškėsin pakkotyöleirillä NKVD surmasi yhteensä 260 ihmistä, poliittiset vangit liettualaisine vartijoineen 26. kesäkuuta 1941.
Liettualaiset aktivistit yrittivät estää NKVD:n tuhoojapataljoonien toimintaa ja yrittivät estää kommunistivirkailijoiden paon Neuvostoliiton armeijan vetäytyessä. Liettualaiset surmasivat ja tai vangitsivat saksalaisille edelleen luovutettavaksi henkilöitä. Vastaterrorissa kuoli eräiden arvioiden mukaan noin 2000-3000 henkilöä. Yksi uhreista oli entinen Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuman Suomen perustuslakia puolustanut jäsen [[Andrius Bulo]], joka oli ryhtynyt neuvostohallinnon lainopilliseksi neuvonantajaksi. Kapinallisia liettualaisia aktivisteja oli arvioiden mukaan peräti 20 000, joista 650 kaatui taisteluissa liettualaisia kommunisteja, NKVD:n varmistuspataljoonia tai muita neuvostojoukkoja vastaan.
Neuvostoliiton puolelle Liettuasta pakeni noin 20 000 liettualaista, mm. noin 8 000 juutalaista. Juutalaisten pakomäärän uskotaan jääneen vähäiseksi siksi, ettei kahdeksan päivän aikana ollut riittävästi aikaa järjestää joukkopakoa, neuvostoviranomaiset suhtautuivat nihkeästi juutalaisten evakuoimiseen ja liettualaisaktivistien neuvostovaltaa vastaan suuntautunut toiminta.
Liettuan aktivistirintama 23. kesäkuuta, toisena Saksan hyökkäyspäivänä, julisti [[Leonas Prapuolenis]]in äänellä Kaunasin radiossa Liettuan valtion uudelleen perustamisen ja Liettuan väliakaisen hallituksen perustamisesta. Hallitus ei kuitenkaan julistuksessa ilmoittanut jatkavansa Liettuan hallintoa itsenäisenä, vaan julistuksessaan liitti Liettuan Saksan johtamaan ''uuteen Eurooppaan''. Tarkoituksena oli, että Liettuan aktivistirintaman huhtikuussa 1941 kaunasilaisista ja vilnalaisista kokoonpantu Liettuan hallitus olisi muodostettu saksalaisten miehittämälle alueelle pääministerinään [[Kazys Škirpa]], mikä ei onnistunut siksi, että saksalaiset olivat asettaneet hänet [[kotiaresti]]in [[Berliini]]ssä. Siksi virkaa tekeväksi Liettuan väliaikaisen hallitusksen pääministeriksi oli ryhtynyt sen opetusministeri [[Juozas Ambrazevičius-Brazaitis]]. Osan Liettuan väliaikaisen hallituksen ministeriehdokkaista oli vanginnut vetäytyvä neuvostovalta. Muita hallituksen ministereitä olivat [[Stasys Raštikis]] ja [[Vytautas Landsbergis-Žemkalnis]], jotka yrittivät suojella juutalaisia hiljaisesti. Liettuan väliaikainen hallitus ehti palauttaa liettualaisen paikallishallinnon ja poliisin, hyväksyä saksalaistyyppiset rotulait, joilla liettuanjuutalaisilta poistettiin kansalaisoikeudet ja omaisuudensuoja sekä perustaa keskitysleirin juutalaisille. Lakkauttaessaan toimintansa 5. elokuuta 1941 Liettuan väliaikainen hallitus laati saksalaisille muistion, jossa se arvosteli juutalaisten surmaamista. Vielä syyskuun puolessa välissä Liettuan väliaikaisen hallituksen jäsenet lähettivät [[valtakunnankansleri]] [[Adolf Hitler]]ille muistion, jossa vedottiin liettualaisten kansallisen elämän sallimisen puolesta. Tuloksena vetoomuksiesta Latvian aktivistirintama kiellettiin ja sen johtajia vangittiin. Liettuan aktivistirintaman lisäksi saksalaiset kielsivät myös liettualaisten fašistien perustaman [[Liettuan nationalistinen puolue|Liettuan nationalistisen puolueen]], koska myös sillä oli ollut toivomuksia liettualaisesta valtioelämästä.
Kun Saksan armeija luopui rintaman edettyä idemmäs Liettuan valtioalueen sotilashallinnosta, tuli tilalle valtakunnanministeri [[Alfred Rosenberg]]in johtama Saksan siviilimiehityshallinto, josta vastasi [[Valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriö]]n [[Ostlandin valtakunnankomissariaatti|Ostlandin valtakunnankomissariaatin]] [[Liettuan pääpiiri]], jota johti [[Adrian von Renteln]].
==Perusteet==
Suurpoliittisen perusteen Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan muodostumiselle tarjosi [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotovin-Ribbentropin sopimus]] [[23. elokuuta]] [[1939]], jonka salaisen lisäpöytäkirjan mukaan [[Liettuan tasavalta]] pääosin kuuluisi Neuvostoliiton etupiiriin ja lounaisosaltaan Saksan. Myöhemmin kuitenkin käytännössä [[1. syyskuuta]] [[1939]] [[Puolan offensiivi|Saksan hyökättyä Puola]]an ja Neuvostoliiton osallistuttua Puolan jakamiseen [[17. syyskuuta]] [[1939]] alkaen [[etupiiri]]jakoa muutettiin siten, että koko jäljellä oleva Liettuan tasavalta meni Neuvostoliitolle. Tätä ennen Saksa oli ottanut itselleen uhkavaatimuksella Liettualta Liettuan [[9. tammikuuta]] [[1923]] ranskalaisilta sotilailta ja saksalaisilta poliiseilta valtaaman [[Kansainliitto|Kansainliiton]] [[Memelin mandaattihallintoalue|Memelin mandaattihallintoaluee]]n, joten Liettuan alue, jolla oli merkittävää saksalaisasutusta, oli jo siirretty Saksan haltuun [[22. maaliskuuta]] [[1939]] uhkavaatimuksella, johon Liettuan tasavallan oli pitänyt alistua taisteluitta siksi, ettei ulkopoliittista tai sotilaallista tukea ollut saatavissa.
Neuvostoliiton miehitettyä [[Liettuan tasavalta|Liettuan tasavalla]]n [[12. kesäkuuta]] 1940 maalle annettiin [[21. heinäkuuta]] 1940 nimeksi Liettuan sosialistienn neuvostotasavalta. Neuvostoliittolaistamiskehitystä Liettuassa johti [[Vjatšeslav Molotov]]in alaisuudessa [[Kaunas]]ista [[Vladimir Dekanosov]].
Ensimmäinen Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin jo paljon aikaisemmin [[joulukuu]]ssa [[1918]], kun [[Liettuan kommunistinen puolue|Liettuan kommunistisen puolueen]] ensimmäinen kongressi oli pidetty [[1. lokakuuta]] [[1918]].
[[Molotovin-Ribbentropin sopimus|Molotovin-Ribbentropin sopimuksen]] mukaan Liettua kuului Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja maasta tuli järjestyksessä 14. neuvostotasavalta. Vuonna [[1941]] alkaneen saksalaismiehityksen jälkeen neuvostovalta palautettiin [[1944]].
▲[[Yhdistynyt kuningaskunta]], [[Yhdysvallat]] ja muut länsivallat pitivät Liettuan miehitystä laittomana. Sodan aiheuttamien menetysten lisäksi [[Stalin]]in kaudella vuoteen [[1953]] mennessä tuhansia ihmisiä tapettiin ja kymmeniätuhansia karkoitettiin [[Siperia]]an. Muihin neuvostotasavaltoihin verrattuna Liettuan talous voi kuitenkin hyvin, ja maa oli yksi Neuvostoliiton vauraimmista osista.
{{Neuvostotasavallat}}
| 