Ero sivun ”Elanto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hapo (keskustelu | muokkaukset)
–w, f, lähteetöntä pois
Rivi 1:
'''Elanto''', virallisesti ''Osuusliike Elanto'' oli helsinkiläinen [[osuuskauppa]], joka toimi vuosina [[1905]]–[[2003]]1905–2003. Elanto perustettiin [[15. lokakuuta]] [[1905]] ja ensimmäisenä tuotantolaitoksena sillä aloitti [[leipomo]] vuonna [[1907]]. Alun perin leipomoalan [[osuuskunta|tuotanto-osuuskunnaksi]] suunniteltu Elanto laajeni pian kulutusosuuskunnaksi, kun se avasi omat leipämyymälänsä ja kahvilansa.
 
== Osuuskauppaliikkeen aateristiriidat 1910-luvulla ==
Rivi 7:
Vuonna 1915 Elannon johtoon nousi nuori juristi, [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosiaalidemokraatti]] [[Väinö Tanner]], jonka kakkosmieheksi nimitettiin porvari [[Otto Valmari]]. Tanner haistoi ensimmäisen maailmansodan vaikutukset sekä kaupankäyntiin että kiinteistöbisnekseen. Elanto hankki tontteja ja kiinteistöjä yli oman tarpeen; tulevaisuuden varalle ja sijoitusmielessä. Vakavarainen osuuskunta osti muun muassa [[Helsinki|Helsingin]] [[Aleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkadulta]] suuren tontin ja nykyisestä [[Vantaa]]n [[Pakkala]]sta lähes 700 hehtaarin [[Backaksen kartano]]n.
 
Ristiriidat pääasiassa kaupunkien tehdastyöväestöstä koostuneiden, jäsenmäärältään suurten ja poliittisesti lähellä vasemmistoa olleiden osuuskauppojen sekä pääasiassa maaseudun viljelijäväestöstä koostuneiden, jäsenmäärältään pienten ja poliittisesti lähellä porvareita olleiden osuuskauppojen kesken vahvistuivat, kun suuret osuuskaupat halusivat saada aatteellisessa keskusjärjestössä, Yleisessä Osuuskauppojen Liitossa enemmän määräysvaltaa perustuen kunkin osuuskaupan jäsenmäärään. Koska tämä oli kuitenkin jyrkästi osuustoiminnan yksi jäsen - yksi ääni -periaatetta vastaan, perustivat suuret osuuskaupat Elannon johdolla omaksi aatteelliseksi keskusjärjestöksi [[Kulutusosuuskuntien Keskusliitto|Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK)]] vuonna [[1916]] muodostaen näin ''edistysmielisen osuuskauppaliikkeen'' eli ''E-liikkeen''. Samalla ne kuitenkin halusivat pitää keskusliikkeenään [[S-ryhmä|Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan]] (SOK). Tähän ei SOK suostunut, jolloin KK:n jäsenosuusliikkeet perustivat [[Tradeka-yhtymä|Suomen Osuustukkukaupan]] (OTK) vuonna [[1917]].
 
Poliittisen suuntataistelun kiihtyessä Tanner korosti, että Elanto haluaa palvella kaikkia pääkaupunkiseudun asukkaita, aatteeseen katsomatta. Kaikille helsinkiläisille tämä osuustoimintamalli ei kuitenkaan riittänyt, vaan osa porvareista ryhtyi arkkitehti Jalmari Kekkosen johdolla puuhaamaan ''[[S-ryhmä|pellervolaiseen osuuskauppaliikkeeseen]]'' eli YOL:ään ja SOK:hon sitoutuvaa osuuskauppaa, jonka perustava kokous järjestettiin [[1919]].
 
== Elannon markkina-asema vahvistuu 1920- ja 1930-luvuilla ==
 
Elanto vahvistui markkinoilla nostaen Tannerin asemaa sekä valtakunnan politiikassa että pääkaupungin elintarvike- ja vähittäiskauppabisneksessävähittäiskaupassa. Osuuskunta rakensi uuden pääkonttorin Kaikukadulle, avasi uusia liikkeitä ja uudisti makkara- ja virvoitusjuomatehtaansa. Leipä pysyi perustuotteena, ja tuotannon turvaamiseksi rakennettiin uusi leipomo ja oma mylly. Tanner loi osuuskunnalleen omistamisen ideologian: myymälät ja tuotantolaitokset toimivat Elannon omissa kiinteistöissä.
 
== Sota-aika ja sen jälkeen==
Rivi 25:
Helsinki kasvoi edelleen voimakkaasti. Keskustassa korttelit alkoivat olla täynnä ja yksittäisten liikerakennusten rakentaminen oli vähäistä. Painopiste siirtyi lähiöihin ja aluerakentamiseen. Parhaat kauppapaikat jaettiin neljän koplassa, johon kuuluivat Elanto, Helsingin Osuuskauppa, [[Kesko]] ja [[Tuko]].
 
Elannon johto koki täysremontin. Väinö Tanner väistyi hallintoneuvoston johdosta ja [[Paavo Heinimo]] pääjohtajan paikalta. Uudeksi pääjohtajaksi valittiin tohtori [[Mauno Koivisto]], mutta hän ei ehtinyt ottaa tehtävää vastaan, koska sai samaan aikaan viran Suomen Pankista. Paikalle nimitettiin [[Ylermi Runko]]. Samalla tapahtui nuorennusleikkaus koko johtoryhmässä: keski-ikä laski 55 vuodesta 38:aan.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
 
Kuluttajien tottumukset muuttuivat. Autojen käyttö oli lisääntynyt räjähdysmäisesti ja välimatkat menettäneet merkitystään. Ihmiset asioivat taajamissa ja maaseutu autioitui. Pääkaupunkiseutu oli muuttovoittoaluetta, mutta perinteinen päivittäistavarakauppa ei kannattanut. Elanto myi vain omaa leipäänsä, vaikka kuluttajat kysyivät jo jotain muutakin.
 
Elannon markkinaosuus päivittäistavarakaupassa oli huvennut 30:stä 20 prosenttiin.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} Runko keskitti tarmonsa päätoimialaan eli vähittäiskauppaan, jolloin pikamyymälöiden määrä nousi nopeasti 50:een ja saman tien sataan. Kaikkiaan myymälöitä oli Elannon historian ennätysmäärä eli 578.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} Lisäksi Elannolla oli 29 ravintolaa.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
 
Väinö Tanner vastusti Elannon lähtemistä [[anniskeluravintola]]bisnekseen, mutta joutui taipumaan hallintoneuvostouransa viimeisinä kuukausina. Anniskelu tuli pääkaupunkiin [[Loviisa]]n kautta, kun sikäläinen osuusliike fuusioitui Elantoon. Pian myös Fennia ja Kappeli Helsingin keskustassa siirtyivät Elannolle.
Rivi 39 ⟶ 37:
== Osuusliike muuttaa bisneslinjaustaan 1980-luvulla ==
 
Raskas teollisuus ja kannattamattomat Osuusliikkeet olivat ajaneet OTK:n kriisin partaalle. Pitkäaikaiset vastuunkantajat väistyvät ja valta keskittyi uudelle pääjohtajalle, joka laittoi saman tien tuulemaan. Osuusliikkeiden ja niiden omistaman OTK:n fuusiosta muodostui [[1983]] E-osuuskunta Eka, josta muotoutui [[1987]] [[Osuuskunta Eka-yhtymä]]. Kuitenkin muista Osuusliikkeistä poiketen juuri Elanto ei lähtenyt tähän mukaan ja näin yli 65 vuotta kestänyt side Elannon ja OTK:n välillä oli historiaa. Jo aiemmin samana vuonna KK:n nimi muutettiin muotoon ''Kulutusosuustoiminnan Keskusliitto'' jäseninään fuusion jälkeen siis vain Eka ja Elanto.
 
Elanto hankki runsaasti aivan uutta liiketoimintaa: [[Tasokaluste]] ja [[Koti-idea]] toivat valikoimaan huonekaluja, Koneveljet kodinkoneita ja Pizzeria Nr 1 pizzoja. Elanto toimi kuitenkin ilman selvää laajenemisen strategiaa ja alkoi menettää uskoa omaan perusosaamiseensa.{{kenen mukaan}}
Rivi 45 ⟶ 43:
== Elannon ja HOK:n sulautuminen oli lähellä ==
 
Elanto sai ensimmäistä kertaa kilpailijan entisestä keskusliikkeestään, kun Eka osti [[Valintatalo]]-ketjun. Elannon asemaa parantaakseen pääjohtaja Ylermi Runko viritti pariin otteeseen keskustelun Elannon ja Helsingin Osuuskaupan fuusiosta tai ainakin merkittävästä yhteistyöstä. Vuonna [[1989]] fuusio oli lähempänä kuin koskaan aiemmin. Runko otti yhteyttä [[Pentti Pasuri]]in ja HOK:n hallintoneuvoston avainhenkilöihin. HOK:n hallintoelimissä aatteet ja johtajakysymykset kuitenkin herättivät epäluuloa, joka aiheutti hankkeen kaatumisen.
 
== E-liikkeen loppu ==
 
Vuonna [[1992]] Elanto ja Eka sekä SOK ja Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto perustivat ''Co-op Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liiton'' (KOL), jolloin samassa yhteydessä KK lopetti toimintansa ja E-liike siirtyi historiaan. KOL:n toiminta puolestaan päättyi ainakin tosiasiallisesti vuoden [[2003]] lopussa.
 
== Lama riepottelee liike-elämää ==
 
[[Suomen 1990-luvun alun lama|1990-luvun lama]] Suomessa]] oli vakavin vuosikymmeniin. Työttömien määrä kohosi enimmillään lähes puoleen miljoonaan. Valtion ja kuntien verotulot romahtivat ja sosiaaliturvan kulut kasvoivat.
 
Elanto aloitti uuden vuosikymmenen vauraana, mutta kannattamattomana ja yksin. Uusi pääjohtaja [[Jorma Seppänen]] yritti keksiä lääkkeitä lamaan. Liikkeitä ehostettiin, mutta myynti väheni. Jokainen kuluerä ja työvaihe joutuvat suurennuslasin alle.
Rivi 59 ⟶ 57:
Elannon tavoin myös Eka oli pahassa kriisissä. Jorma Seppänen sanoi irti Elannon ja Ekan säästökassatalletuksia ja eläkevakuutusvaroja koskeneet keskinäiset takuusopimukset. Elanto joutui maksamaan 135 miljoonan markan eläkevastuuvajauksen, mutta säästi myöhemmin lähes 300 miljoonaa, koska ei joutunut enää tilille Ekan tekemisistä.
 
Osuuskunta Eka-yhtymä ajautui [[Yrityssaneeraus|yrityssaneeraukseen]] vuonna [[1993]]. Elannon johto näki ilmassa vaaran merkit ja sai päärahoittajaltaan [[Kansallis-Osake-Pankki|Kansallis-Osake-Pankilta]] lupauksen, että pankki vastaisi osuusliikkeen rahoituksesta myös siinä tapauksessa, että asiakasomistajat kävisivät levottomiksi ja [[säästökassa]]talletukset alkaisivat huveta.
 
Seppänen luopui fuusioaikeistaan ja samalla virastaan. Hän ilmoitti hallintoneuvoston puheenjohtajalle [[Erkki Tuomioja]]lle, että tämä voisi ryhtyä etsimään pääjohtajaksi uutta miestä. Pääjohtajaksi valittiin vähittäiskaupparyhmän johtaja [[Tauno Palmroos]].
Rivi 77 ⟶ 75:
Lama oli syvä, mutta pohjakosketuksen jälkeen kannattavuus nousi varsin nopeasti plussalle, ensimmäisen kerran sitten 1980-luvun lopun hullujen vuosien. Yhteistyö [[Tradeka]]n kanssa sujui operatiivisella tasolla mutkattomasti. Omistajapolitiikassa näkemykset sen sijaan erosivat: Tradeka halusi yhtiöittää kaiken liiketoiminnan, Elanto oli uskollinen osuustoimintataustaansa.
 
HOK:ssa vaihtui toimitusjohtaja lyhyen ajan sisällä kahdesti. Pasurin ja Haapaniemen jälkeen vetovastuu siirtyi uudelle sukupolvelle, kun toimitusjohtajaksi valittiin Arto Hiltunen. HOK seurasi Elannon rimpuilua kuiville tietäen, että Elanto oli joutunut 901090-luvun alussa käymään kovaa koulua ja trimmaamaan koneensa tuloskuntoon. Kun Elannon saneerauksen pääarkkitehti Tauno Palmroos kuoli yllättäen, uudeksi pääjohtajaksi nousi rakennusliike Polarin [[Arto Ihto]]. Ihto oli yritysjohtajana strateginen visionääri ja yhteistyön rakentaja. Hänen päämääränsä kiteytyi yksinkertaiseksi: Elanto ei selviäisi yksin. Sen olisi saatava kumppani, joka valittaisiin liiketaloudellisin perustein.
 
== Elanto ja HOK sulautuvat ==
Rivi 87 ⟶ 85:
Ensimmäinen kohdista oli helpoin. Kilpailuvirasto ei nähnyt ennakkoarvioissaan yhdistymiselle esteitä. Myös saneerausohjelma eteni reippaasti etuajassa. Se oli ohi vuonna 2001. Kolmas ehto oli työläin täyttää. Tradekalla oli Elannon kanssa joukko sopimuksia, joita se ei halunnut purkaa. Parin vuoden neuvottelujen jälkeen päästiin sopuun irrottautumisen hinnasta: 46 [[Siwa]]a, yksi [[Valintatalo]] ja kaksi [[hotelli]]a siirtyivät Tradekalle.
 
Tarjous vaikutti hyvältä sekä jäsenten että henkilöstön kannalta; päällekkäisyyttä oli lopulta vähän eikä yhtään myymälää tarvinnut sulkea – ketään ei irtisanottu.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} Vuoden 2003 lopussa Elanto lopetti toimintansa (samoin HOK) ja vuoden [[2004]] alussa aloitti [[HOK-Elanto|Helsingin Osuuskauppa Elanto]]. Uudistuksen myötä kaikkiaan 31 Elannolle kuulunutta Valintataloa, Siwaa ja [[Maxi]]a muuttuivat vuosien 2003-2004 aikana S-ryhmän ketjuiksi siten, että uusia Alepoita oli 27, jotka oli muutettu pienimmistä Valintataloista (18 kpl) ja Siwoista (9 kpl), ja S-marketteja 9, jotka oli muutettu suuremmista Valintataloista (5 kpl) ja Valintatalo Plus-myymälöistä (4 kpl). Lopuista neljästä Maxi-marketista kolme muutettiin Prismoiksi (Isossa Omenassa, Sellossa ja Kannelmäessä) ja yksi tavaratalomainen Maxi Hakaniemessä käyttötavaraosastoiltaan [[Sokos]]-tavarataloksi ja elintarvikeosastoltaan [[S-market]]iksi.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Lehdistötiedote | Nimeke=Kilpailuvirasto hyväksyi HOK:n ja Elannon fuusion | Osoite=http://www.hok-elanto.fi/hok-elanto/tiedotteet/2003/HOK_Elanto_270603.pdf | Ajankohta=27.6.2003 | Julkaisija= | Luettu= }}</ref>
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
<references/>
 
== Aiheesta muualla ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Elanto