Ero sivun ”Käännöstiede” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 53:
Polysysteemiteoria on yksi tunnetuimmista manipulaatiokoulukuntaan kuuluvista käännösteorioista. Tel Avivin ryhmä, johdossaan käännösteoreetikot Itamar Even-Zohar ja Gideon Toury, toivat käännöstieteelliseen metodologiaan jo 1970-luvulla kirjallisen polysysteemin käsitteen, jonka avulla voidaan tarkastella käännösten sulautumisprosessia tiettyyn kulttuuriin tiettynä aikana.<ref>Bassnett 1980, s. 11-12</ref>
Teorian mukaan kulttuuri koostuu polysysteemien verkosta, ts. kulttuuri on eräänlainen megapolysysteemi. [[Kirjallisuus]] muodostaa tässä verkostossa yhden polysysteemin, jonka sisällä on erilaisia genrejä[[genre]]jä, koulukuntia ja suuntauksia. Erilaisten tekstien asema polysysteemissä vaihtelee. Jotkin tekstit on kanonisoitu, ja ne sijaitsevat polysysteemin keskuksessa. Toiset tekstit taas sijaitsevat polysysteemin laitamilla, periferiassa. Kirjallisuus ei polysysteemiteorian esittämän näkemyksen mukaan ole staattinen ilmiö, vaan jatkuvassa liikkeessä.<ref>Vehmas-Lehto 2008, s. 25</ref>
 
Kirjallisuuden – myös käännöskirjallisuuden – asema polysysteemeissä vaihtelee. Useat empiiriset tutkimukset vahvistavat Even-Zoharin esittämää oletusta, jonka mukaan marginaaliset ja nuoret kulttuurit tukeutuvat enemmän käännettyyn materiaaliin kuin keskeiset ja vahvat kulttuurit.<ref>Bassnett 1980, s. 12</ref>