Ero sivun ”New Yorkin filharmonikot” versioiden välillä

'''New Yorkin filharmonikot''' on [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] vanhin, vuonna [[1842]] perustettu sinfoniaorkesteri. Se esiintyy [[New York]]in kaupungissa [[Lincoln Center]]in [[Avery Fisher Hall]]issa ja on ns. [[Big Five -orkesterit|Big Five -orkesteri]].

Orkesterin historia alkoi, kun [[Ureli Corelli Hill]] perusti vuonna 1842 ''New Yorkin filharmonisen sinfoniaseuran'', (''Philharmonic Symphony Society of New York''). Orkesterin ensimmäinen konsertti oli [[7. joulukuuta]] samana vuonna, teoksina kuultiin [[Ludwig van Beethoven|Beethoven]]in viides sinfonia. New Yorkissa oli ollut muitakin orkestereita aiemmin, mutta niiden toiminta oli ollut lyhtyikäistä. Filharmonikkojen suosio kuitenkin kasvoi, orkesterivakanssien kasvaessa koko [[1800-luku|1800-luvun]]. Vuosisadan loppupuolella orkesteri sai kuitenkin kilpailla suosiosta muiden orkesterien kanssa, muun muassa [[Bostonin sinfoniaorkesteri]] teki säännöllisiä vierailukonsertteja New Yorkiin.

Vuonna [[1893]] New Yorkin filharmonikot kantaesittivät [[Anton Seidl]]in johdolla [[Antonín Dvořák]]in yhdeksännen sinfonian, ''Uudesta maailmasta'', mikä auttoi orkesteria kohottamaan kansainvälistä profiiliaan. Silti vasta vuonna [[1909]] orkesterin uudelleenjärjestelyiden kautta siitä tuli ammattilaisorkesteri. [[Gustav Mahler]]ista (silloinen kysytty kapellimestari mutta nyttemmin tunnetumpi säveltäjänä) tuli tämän uuden ammattilaisorkesterin ensimmäinen taiteellinen johtaja sekä kapellimestari.

Filharmonikot ovat säännöllisesti tilanneet nykysäveltäjiltä uusia teoksia, ja orkesteri on ollut monesti teknisten keksintöjen ensimmäisiä hyödyntäjiä. Se oli ensimmäisiä suuria orkesterita, jotka soittivat suorana radioitavan konsertin, vuonna [[1922]]. Vuonna [[1928]] filharmoninen sinfoniaseura (Philharmonic Symphony Society), joksi sitä silloin yleisesti kutsuttiin, liittyi yhteen pitkäaikaisen kilpailijansa [[New Yorkin sinfoniaorkesteri]]n kanssa muodostaakseen ''New Yorkin Filharmonisen sinfoniaorkesterin'' (''Philharmonic-Symphony Orchestra of New York''), joka myöhemmin omaksui nykyisen nimensä New Yorkin filharmonikot (''New York Philharmonic'').

Vuodesta [[1930]] orkesteri alkoi lähettää koko Yhdysvaltain laajuisia radioituja konserttilähetyksiä – tämä perinne on jatkunut näihin päiviin asti. Vuodet [[1937]]–[[1954]]1937–1954 orkesterilla oli uusi kilpailija: [[NBC Symphony Orchestra]], jonka kotipaikka oli myös New York. Tätä orkesteria johti New Yorkin filharmonikkojen entinen kapellimestari [[Arturo Toscanini]] ja maksoi soittajille korkeampaa palkkaa. Se mahdollisti monien huippusoittajien kiinnittämisen orkesteriin.

New Yorkin filharmonikoilla on maine myös musiikillisena kasvattajana. Orkesterin [[Young People's Concerts]] -sarja, jonka aloitti [[Ernest Schelling]] [[27. maaliskuuta]] [[1924]] ja jonka teki kuuluisaksi [[Leonard Bernstein]], lähetettiin radioteitse valtakunnallisesti.

Orkesteri toimi virallisesti [[Carnegie Hall]]issa vuoteen [[1962]] asti, jolloin se muutti nykyiseen kotiinsa Avery Fisher Halliin, joka on osa Lincoln Centeriä New Yorkin kaupungissa. [[Kesäkuu]]ssaKesäkuussa [[2003]] filharmonikot julistivat suunnitelmansa palata Carnegie Halliin vuoteen [[2006]] mennessä; paineen alla, Lincoln Center lopulta hyväksyi moniin parannusehtoihin (muun muassa akustiikan parantaminen) pitääkseen orkesterin siellä. Nämä lupaukset ovat johtaneet siihen, että ainakin lähitulevaisuudessa orkesteri pysyy Lincoln Centerissä.

*[[Alan Gilbert]] (aloittaa 20092009–)

*[[Lorin Maazel]], ([[2002]] - 2002–2009)

*[[Kurt Masur]], ([[1991]] - [[2002]]1991–2002)

*[[Zubin Mehta]], ([[1978]] - [[1991]]1978–1991)

*[[Pierre Boulez]], ([[1971]] - [[1977]]1971–1977)

*[[George Szell]], ([[1969]] - [[1970]]1969–1970)'' (musiikillinen neuvonantaja)''

*[[Leonard Bernstein]], ([[1958]] - [[1969]]1958–1969) (myös conductor laureate, 1969-1990)

*[[Dimitri Mitropoulos]], ([[1949]] - [[1958]]1949–1958)

*[[Leopold Stokowski]], ([[1949]] - [[1950]]1949–1950)

*[[Bruno Walter]] ([[1947]] - [[1949]]1947–1949)'' (musiikillinen neuvonantaja)''

*[[Artur Rodziński]] ([[1943]] - [[1947]]1943–1947)

*[[John Barbirolli]] ([[1936]] - [[1941]]1936–1941)

*[[Arturo Toscanini]] ([[1928]] - [[1936]]1928–1936)

*[[Willem Mengelberg]] ([[1922]] - [[1930]]1922–1930)

*[[Ignatz Waghalter]] ([[1924]] - [[1925]]1924–1925)

*[[Josef Stransky]] ([[1911]] - [[1923]]1911–1923)

*[[Gustav Mahler]] ([[1909]] - [[1911]]1909–1911)

*[[Vasily Safonov]] ([[1906]] - [[1909]]1906–1909)

*[[Walter Damrosch]] ([[1902]] - [[1903]]1902–1903)

*[[Emil Paur]] ([[1898]] - [[1902]]1898–1902)

*[[Anton Seidl]] ([[1891]] - [[1898]]1891–1898)

*[[Theodore Thomas]] ([[1877]] - [[1891]]1877–1891)

*[[Leopold Damrosch]] ([[1876]] - [[1877]]1876–1877)

*[[Carl Bergmann]] ([[1855]] - [[1876]]1855–1876)

*[[Theodore Eisfeld]] ([[1848]] - [[1865]]1848–1865)

*[[Ureli Corelli Hill]] ([[1842]] - [[1847]]1842–1847)

Vuonna [[1934]] saksalainen [[Wilhelm Furtwängler]] nimitettiin filharmonikkojen taiteelliseksi johtajaksi, mutta hän vetäytyi väitettyjen, myöhemmin aiheettomiksi osoitettujen natsisympatioiden vuoksi.

*[http://www.newyorkphilharmonic.org New Yorkin filharmonikkojen viralliset, englanniksiverkkosivu] {{en}}

*[http://www.answers.com/topic/new-york-philharmonic Artikkeli New Yorkin orkestereiden mutkikkaasta historiasta, englanniksi] {{en}}