Ero sivun ”Punk” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.5.2) (Botti poisti: ar, bar, br, da, el, eu, fa, fy, gd, ka, ko, la, lmo, lv, mk, nn, pl, ro, scn, simple, sk, sl, ta, th, uz |
|||
Rivi 21:
Punkrockin esimuotoja ja edelläkävijöitä löytyy jo 1960-luvun rockmusiikista (esimerkiksi [[The Who]], amerikkalainen [[garage rock]], [[The Stooges]], [[Velvet Underground]], [[MC5]] sekä muut [[proto-punk|proto-punk-]]yhtyeet). Vastaavasti punk-liikkeen kaltaista asennoitumista yhteiskuntaa kohtaan esiintyi 1960-luvun [[hipit|protesti- ja underground-liikkeen]] radikaaleimmassa päässä. Suomen 1960-lukulaisissa underground-piireissä muun muassa [[Suomen Talvisota 1939–1940]] -ryhmän on sanottu ennakoineen punkin auktoriteettivastaista ja provosoivaa henkeä.
Varsinainen punk-liike ja punkrock syntyivät [[New York]]issa vuosien [[1974]] ja [[1976]] välillä. Ged Dunn, John Holmstrom ja Legs McNeil perustivat lehden, jonka aiheena oli New Yorkin uusi ja tuntematon underground haiahahahahahahahaaaha
-musiikkikulttuuri. Lehdelle annettiin nimeksi '''Punk''', sillä miehet olivat päättäneet kutsua kyseistä musiikkia tällä ”katujätkää” tai ”retkua” tarkoittavalla sanalla. Lehteä julkaistiin loppuvuodesta [[1975]] alkaen ja se teki punk-termistä tunnetun. Yhtyeitä joista lehti etupäässä kertoi olivat muun muassa [[Ramones]], Blondie, [[Patti Smith]], [[Television]], [[New York Dolls]], [[Dead Boys]] ja myöhemmin [[Johnny Thunders|Johnny Thunders and The Heartbreakers]] sekä [[Richard Hell and The Voidoids]]. Näistä Ramones antoi eniten vaikutteita myöhempään brittiläiseen punkrockiin, jonka myötä punk-käsite varsinaisesti yleistyi. Punkrockin synty liittyi tilanteeseen, jossa osa nuorisosta oli turhautunut tuolloin vallalla olleen [[progressiivinen rock|progressiivisen rock]]musiikin ja [[metallimusiikki|metallimusiikin]] pitkiin kappaleisiin ja kitarasooloihin. Monien oli vaikea samaistua virtuoosien lailla soittaviin muusikoihin, ja osa nuorista koki rockmusiikin etääntyneen kuuntelijoistaan. Pintaan nousi tällöin halu palata 1950-luvun yksinkertaiseen [[rock and roll]]iin, jossa kappaleet olivat lyhyitä eivätkä vaatineet täydellistä soittotaitoa.
| |||