DCP

DCP (lyhenne sanoista Digital Cinema Package) on nimitys standardoidulle tavalle tomittaa elokuvien esityskopoit teattereihin digitaalisessa muodossa. Kopioiden jakelu toteutetaan tavallisimmin kiintolevyillä, joilta elokuva ladataan teatterin omalle palvelimelle. Trailereita ja muita lyhyitä mainospätkiä voidaan myös jaella DVD-datalevyillä tai USB-muistitikulla. Lyhimmät mainokset voidaan jopa jakaa Internetin välityksellä tiedostopaketteina, jotka puretaan muistitikulle ja ladataan sitten palvelimelle. Kun haluttu materiaali on ladattu, jakelulevy voidään lähettää eteenpäin toiseen teatteriin.

Elokuvajakelua kokonaisuutena ajatellen, samalla jakelulevyllä voidaan toimittaa useampi eri versio elokuvasta, esimerkiksi eri ääniraidoilla tai tekstityksillä. Samalla levyllä voidaan toimittaa myös mainoksia. Samoin toiseen samalla levyllä jaeltuun elokuvaversioon voi olla määritetty lisäkohtauksia, kuten eri ääniraitoja koskeva luettelo ääninäyttelijöistä. Perusajatus on, että kaikkein eniten tilaa kuluttava osa, itse elokuva, on levyllä tallennettuna vain kerran, mykkäelokuvan muodossa. Eri kieliset ääniraidat ja tekstitykset sekä lisäkohtaukset ovat levyllä erikseen. Kun jakelulevy liitetään palvelimeen, koneenkäyttäjä saa luettelon eri elokuvaversioista jotka levyltä on mahdollista ladata. Kun tästä luettelosta valitaan ladattavaksi vaikkapa suomeksi puhuttu versio ruotsinkielisellä tekstillä, levyltä ladataan peruselokuva, suomenkielinen ääniraita, mahdollinen lisäkohtaus jossa luetellaan suomenkieliset ääninäyttelijät, sekä ruotsinkielinen teksti. Jos myöhemmin halutaan ladata toisia versioita, esimerkiksi ruotsinkielisellä ääniraidalla varustettu, peruselokuvaa ei enää erikseen ladata, vaan ainoastaan toinen ääniraita ja vastaava luettelo ääninäyttelijöistä. Joskus lisätekstityksiä toimitetaan jälkikäteen, esimerkiksi sähköpostissa. Tekstityspaketti puretaan muistitikulle ja ladataan samaan tapaan kuin mainokset ja elokuvat.

Elokuva tavallisesti lukitaan ns. lisenssillä (KDM, Key Delivery Message) joka on XML-muotoinen viestitiedosto, jossa toimitetaan salauskoodi jolla elokuvakopio "avautuu" esitettäväksi levitysyhtiön määrittelemälle aikavälille. Lisenssissä määritellään myös palvelimen ja mahdollisesti projektorin laitetunnus, sekä elokuvan täsmällinen versio ääniraitaa ja tekstitystä myöten. Vain lisenssissä määritelty elokuvaversio voidaan avata, vain määriteltynä aikajaksona, ja vain määritellyllä laitekokoonpanolla. Teatterille (tai salille) A luodulla lisenssillä ei voida esittää samaakaan elokuvaa teatterissa (tai salissa) B tai päinvastoin. Jos elokuva siirretään toiseen saliin tai halutaan käyttää eri kieliversioita, levitysyhtiöltä täytyy tilata vastaavat lisenssit. Mainoksia lukitaan lisenssillä hyvin harvoin, ellei ole tarkoitus estää niiden käyttöä halutun aikavälin ulkopuolella. Lisenssi(t) voidaan toimittaa jakelulevyllä elokuvan kanssa, mutta tavallisimmin levitysyhtiö lähettää ne sähköpostissa ja ne siirretään palvelimelle esimerkiksi muistitikulla.

Elokuvan pakkausmuoto on tavallisimmin JPEG2000, esitysnopeus 24 kuvaa sekunnissa ja ääni on pakkaamaton, tavallisesti 6- tai 8-kanavainen, 48 tai 96 kHz näytteistyksellä, 16 tai 24 bitillä, mutta voi olla myös esimerkiksi 2-kanavainen. Itse elokuva saa standardin mukaan kuluttaa enintään 250 Mbit/s kaistanleveyden. 3D-elokuvassa molemmille silmille näytettävän materiaalin on mahduttava tähän kaistanleveyteen yhdessä, joten kaistanleveys silmää kohti on silloin enintään 125 Mbit/s. Tästä ei ole havaittu aiheutuvan merkittävää laadun heikkenemistä.

DCP-palvelimella ei ole mahdollista toistaa kotikäyttöön tarkoitettuja DVD- ja Blu-ray-elokuvia, vaan sitä varten tarvitsee projektoriin liittää erillinen skaalain, joka muuntaa kuvaformaatin sopivaksi.

Katso myös

DTS

Dolby Digital