Ero sivun ”Doninhevonen” versioiden välillä

Doninhevosen ensimmäinen muoto eli niin sanottu "vanhadoninhevonen" kehittyi Venäjän tasankojen puolivilleistä hevosista ja [[karabakhinhevonen|karabakhinhevosen]], [[turkomaanihevonen|turkomaanihevosen]] ja [[arabianhevonen|arabianhevosen]] tyyppisistä [[itämainen hevonen|itämaisista hevosista]], joita päätyi Venäjälle kasakoiden sotaretkien myötä. Venäläisroduille tyypillisen, vain vahvimpia yksilöitä käyttävän<!--"survival of the fittest"--> jalostuksen ansiosta doninhevosen vanha muoto oli keskikokoinen, ketterä ja erittäin kestävä hevonen. Sitä käytettiin nykyisen doninhevosen jalostuspohjana sekä myös muiden rotujen kuten [[orlovinhevonen|orlovinhevosen]], [[orlovin-rostopchininhevonen[[|orlovin-rostopchininhevosen]] ja [[englannintäysiverinen|englannintäysiverisen]] parantamiseen. Vanhan tyypin doninhevoset olivat kasakkajoukoissa tärkeässä osassa [[Napoleon]]in joukkojen kukistamisessa ja tekivät kasakoista muun Euroopan ratsuväkiin nähden ylivoimaisesti paremman.<ref name="Don" />

1800-luvun alkupuolella doninhevosen vanhasta tyypistä jalostettiin nykyinen rotu parantamalla kantaa [[orlovinhevonen|orlov-]], arabianhevos-, englannintäysveris- ja karabakhinhevosverellä.<ref name="Russian Don" /> Vuosisadan jälkipuoliskolla doninhevosella oli suurta kysyntää ratsuväessä. Yksityiset kasvattajat alkoivat keskittyä rodun jalostamiseen, ja jalostustavoitteksi muodstuivat surempi koko, hyvä rakenne, kestävyys ja tyypillinen kullanhohtoinen rautias väritys. Doninhevosten suosio kasvoi myös Venäjän ulkopuolella, ja suuret määrät hevosia vietiinkin ulkomaille. Suuri osa doninhevosten jalostuskannasta menetettiin ensimmäisessä maailmansodassa ja [[MarraskuunLokakuun vallankumous|Venäjän vuoden 1917 vallankumouksessa]], ja 1920-luvulla jäljelle jääneet eläimet koottiin useisiin armeijan siittoloihin<!--as well as within the Cossack population-->, ja keskittyneellä kasvatustoiminnalla rodun kanta saatiin palautumaan kohtalaisen nopeasti.<ref name="Don"/>